Uutiset

Analyysi: Metsäteollisuuden tarjous on työntekijöiden näkökulmasta vitsi – paperitehtaassa tuntipalkka voi olla vain 13 euroa

Pari viikkoa sitten kirjoitin seuraavasti, kun olin tavannut teollisuuden työmarkkinavaikuttajia:

”Todennäköisesti käy niin, että kemianteollisuuden ja teknologiateollisuuden tes-neuvottelut viedään maaliin lähipäivinä tai lähiviikkoina – ja niiden paketoimisen jälkeen paperin tessistä leivotaan kompromissi.”

Juuri näin on myös käymässä – ennemmin tai myöhemmin.

Työnantajia edustavan Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välinen neuvottelutilanne on vaikea, mutta lakkoa tai työsulkua tuskin nähdään. Rähinälinja vahingoittaisi molempia osapuolia.

Paperi-, sellu- ja kartonkiteollisuuden viennin arvo on yhdeksän miljardia euroa. Vaikka tehtaita on suljettu, ala työllistää Suomessa 10 300 palkansaajaa – tai sen verran työntekijöitä on Metsäteollisuuden ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen (tes) piirissä.

Työntekijöiden aloittama työtaistelu tai työnantajien toimeen laittama työsulku vahingoittaisi talouskasvua, joka tuottaa verotuloja valtiolle ja kunnille. Verotulot ovat edellytys julkisen sektorin palkankorotuksille.

Viime keväänä työmarkkinoille levisi pelko, että liittokierros vaikeutuisi, kun globaalit metsäjätit ostaisivat rahalla joustoa jäykkänä pitämäänsä tessiin. Muilla aloilla pelättiin, että suuri yleisö lukisi vain otsikon tuntuvasta palkankorotuksesta, eikä ymmärtäisi sen olevan kompensaatio tes-heikennyksistä.

Pelko on osoittautumassa turhaksi, sillä Metsäteollisuuden tekemä sopimustarjous oli työntekijöiden näkökulmasta melkeinpä miinusmerkkinen. Paperiliitto hylkäsi tarjouksen, jossa ei ollut merkkiäkään yrityksestä ostaa rahalla lisää joustavuutta työehtoihin.

Paperiliiton hylkäämä sopimus olisi ollut voimassa 26 kuukautta, ja siihen olisi sisältynyt melko vaatimaton palkankorotus: keskimäärin 28 senttiä/tunti, jonka kustannusvaikutus olisi noin 1,5 % vuonna 2018 ja 1,5 % vuonna 2019.

Työntekijät leimasivat tarjouksen lähes vitsiksi, koska siihen olisi sisältynyt ulkopuolisen työvoiman käytön laajentaminen sekä joulun ja juhannuksen seisokkikorvausten kohtuullistaminen.

Metsäteollisuuden vaihtoehtoinen tarjous olisi ollut 14 kuukauden mittainen. Sen aikana palkkoja olisi korotettu 1 %:lla, eikä työehtosopimuksen teksteihin olisi tehty muutoksia.

Paperiteollisuuden työntekijät ovat haluttomia luopumaan joulun ja juhannusajan hyvistä eduistaan.

Syyskuun lopussa umpeutuneessa tessissä olivat kirjaukset juhannus- ja jouluseisokista: “Työt keskeytetään juhannusviikon keskiviikkona klo 22.00 ja aloitetaan juhannuksen jälkeisenä maanantaina klo 06.00. Työt keskeytetään jouluaaton aattona klo 22.00 ja aloitetaan tapaninpäivän jälkeisenä aamuna klo 06.00.”

Paperikoneet seisovat juhannuksen ja joulun ansiosta kahdeksan vuorokautta, ellei työntekijöille makseta lisäkorvauksia. Jokaisesta seisokkien aikana tehdystä työtunnista palkansaajan tilille kilahtaa kausipalkan päälle 200-prosenttinen korotus. Toisin sanoen yksi työvuoro on kolmen työvuoron arvoinen.

Jos koneet käyvät sekä jouluna että juhannuksena, työntekijä saa lisäksi vähintään kuusi vapaapäivää. Viikkotyöaika on Suomen paperiteollisuudessa 34,5 tuntia, kun se Ruotsissa on 36 tuntia ja Saksassa 38 tuntia. Tavallinen tes-perusteinen vuosityöaika on Ruotsissa noin 70 tuntia eli kaksi viikkoa pidempi kuin Suomessa.

Paperiteollisuudessa tehdään meillä 40-tuntista työviikkoa, joten työntekijöille kertyy työajanlyhennysvapaita aika mukavasti. Kansantajuisesti ajateltuna ne ovat ylimääräisiä lomapäiviä, vaikka ay-aktiivit mitä sanoisivat.

Jos työajanlyhennysvapaa osuu sunnuntaille tai arkipyhälle, siitä maksetaan 100 tai 200 prosentilla korotettu palkka. Lomarahan suuruus on 80 prosenttia, kun sen yleinen taso on tesseissä 50 prosenttia.

Kun pari viikkoa sitten kirjoitin työntekijöiden eduista, sain sähköpostiini lukijoilta muutamia palkkakuitteja.

UPM:n paperitehtaalla työskentelevä jälkikäsittelymies lähetti palkkakuitin, joka todisti hänen tuntipalkakseen 13,36 euroa – siis ilman yö-, ilta- ja viikonloppulisiä.

Sillä palkalla ei juuri juhlita.

”Ymmärrän, että koneenhoitaja, joka hoitaa 500 miljoonan euron paperikonetta, tienaa 75 000 euroa vuodessa, mutta jo valtiontalouden kannalta olen sitä mieltä, että nämä työntekijät ovat palkkansa ansainneet”, hän kirjoitti palautteessaan.

Paperiteollisuudessa palkkahaitari on leveä.

Pienituloisten jälkikäsittelymiesten näkökulmasta seisokkikorvaukset ovat nettovaikutukseltaan tärkeitä. Metsäteollisuuden tekemä ensimmäinen tarjous ei ollut aito yritys ostaa joustavuutta, koska sen korotustasokin olisi jäänyt teknologiateollisuuden 3,2 prosentin alapuolelle.

Paperityöntekijät kokevat vahvasti, että heidän teollisuudenalansa tuottaa niin paljon vaurautta yritysten omistajille ja koko kansantaloudelle, että heillä on oikeus päästä voitoista osingoille isojen palkankorotusten muodossa.

”Minusta Lidlin kassa ei voi saada samaa palkkaa koneenhoitajan kanssa, koska työntekijöiden tuottamaa hyötyä Suomen valtiolle ei voi verrata toisiinsa. Ja raha tulee suurimmalta osin ulkomailta, jonne paperi menee”, UPM:n työntekijä kirjoitti minulle.

Paperiliittolaisilla on vahvoja argumentteja puolellaan.

Todennäköisesti työnantaja korottaa tarjoustaan lähiviikkoina – ja kas, sopu syntyy ja vihreän kullan tehtaat jatkavat hyvän tuottamista meille kaikille.

Asiasanat

Uusimmat