Uutiset

Analyysi: Saksan hallituskriisissä on kyse puolueiden haluttomuudesta hyväksyä uusi asema

Kautta Länsi-Euroopan vanhojen valtapuolueiden asema on murentunut tällä vuosisadalla. Aikaisemmin useassa maassa pari pääpuoluetta vastasi yksin politiikan tekemisestä, mutta nykyään niiden rinnalla häärää joukko pieniä ja keskisuuria puolueita. Tämä ei ole vanhojen pelureiden mieleen. Siitä Saksan hallituskriisissäkin on paljolti kysymys.

Oikeistopopulistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle nousi parlamenttiin syksyn liittopäivävaaleissa. Lähes joka kolmas AfD:n uusi äänestäjä oli aikaisemmin äänestänyt liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraatteja.

Yhteensä lähes saman verran uusia äänestäjiä siirtyi AfD:lle sosialidemokraateista ja laitavasemmistopuolue Linkestä. Loput uudet äänestäjät eivät aiemmin äänestäneet ketään.

Osittain AfD:n takia sosialidemokraattien eli SPD:n ryhmä liittopäivillä kutistui kunnolla. Koska SPD:n vanha sanoma ei toiminut uudessa Saksassa, se on ilmoittanut, ettei se enää tule hallitukseen tekemään kompromisseja kristillisdemokraattien kanssa.

Laitavasemmiston Linke oli jo alun perin hallituskuvioiden ulkopuolella. Pasifistinen Linke ei hyväksy Saksan joukkoja rajojen ulkopuolella ja tästä se ei tee kompromisseja. Linken linja raunioittaisi Saksan nykyisen turvallisuuspolitiikan, joten kukaan ei ota sitä hallitukseen.

AfD ei myöskään kelpaa kenellekään kumppaniksi. Äärioikeistolaiset ovat puolueessa kotonaan eikä AfD esitä vaihtoehtoja, se vain haukkuu muita.

Hallitusta rakennettiin kristillisdemokraattien, vihreiden ja liberaalien varaan. Kauan sitten, kun liberaalit olivat käytännössä ainoa mahdollinen hallituskumppani suurille puolueille, ne pääsivät sanelemaan ratkaisuja.

Kaatuneessa hallitusvaihtoehdossa ne olisivat olleet vain toinen pienpuolue vihreiden kanssa. Maanantain paljastusten jälkeen näyttää yhä selvemmin, että liberaalien johtaja Christian Lindner ei missään vaiheessa oikein halunnutkaan hallitukseen vihreiden kanssa, koska kompromisseja piti tehdä liikaa.

Saksan muuttuminen aidoksi monipuoluemaaksi edellyttää, että aika monen puolueen on nieltävä ylpeytensä, hyväksyttävä oma uusi pienuutensa ja olemaan valmis kompromisseihin.

Jos uusiin vaaleihin mentäisiin, kyselyiden mukaan tulos olisi nyt suurin piirtein sama kuin aiemmin syksyllä. Tämän takia liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierkin tänään tyrmäsi uudet vaalit ja patisteli puolueita yhteistyöhön.

Tällä hetkellä tilanteessa on lähinnä häviäjiä. Erityisesti Merkelin asema on vaalitappion ja hallitusongelmien takia nyt heikompi kuin ehkä koskaan 12 vuotta kestäneen valtakautensa aikana.

Näyttää selvältä, että hänen aikana päättyy viimeistään neljän vuoden päästä.

Hallitusneuvottelujen suurimmat kiistakysymykset olivat pakolaisten määrän rajoittaminen ja ympäristönsuojelu. Käytännössä kyse oli ennen kaikkea pakolaisten perheenyhdistämisen jarruttamisesta, kivihiilen käytön rajoittamisesta ja miten Saksa alkaa siirtyä eroon autojen polttomoottoreista.

Vihreät ja kristillisdemokraatit olivat näissä asioissa äärimmäisen kaukana toisistaan, mutta silti pystyivät lähestymään kompromissia. Jos se on mahdollista, Saksan politiikassa kaikki olisi mahdollista – jos vain halua tehdä yhteistyötä on.

Mahdollisia vaihtoehtoja:

Suuri koalitio: Jos Saksan sosialidemokraatit taipuvat ulkoisen paineen alla, ne voisivat muodostaa uudestaan hallituksen Merkelin kristillisdemokraattien kanssa. Kahdella suurella puolueella on yhdessä yli puolet paikoista.

Uusi yritys kaatuneella pohjalla: Jos liberaalit saisivat huomattavasti tavoitteitaan läpi, ne voisivat ehkä suostua uudestaan hallitusneuvotteluihin kristillisdemokraattien ja vihreiden kanssa.

Vähemmistöhallitus: Kristillisdemokraatit voisivat muodostaa yksin vähemmistöhallituksen ja hankkia sille tukea asia kerrallaan liittopäiviltä. Hallituksen tulevaisuus olisi kuitenkin hyvin epävarma.

Uudet vaalit: Saksa voi ajautua uusiin parlamenttivaaleihin, jos hallitusta ei saada muodostettua. Uusien vaalien jälkeen vanha ongelmatilanne voi silti olla edelleen edessä, koska puolueiden voimasuhteet eivät merkittävästi muutu.

Asiasanat

Uusimmat