Uutiset

Analyysi: Seksuaalinen häirintä haluttiin rikoslakiin 2014, eduskunta laimensi esitystä – entä nyt?

Seksuaalista häirintää on viime syksystä lähtien herätty vastustamaan poikkeuksellisella tarmolla. Amerikkalaisen elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin häirintäpaljastukset katkaisivat lopulta kamelin selän ja aiheuttivat paljastusten vyöryn, joka sosiaalisen median #metoo-kampanjan avulla levisi Hollywoodin viihdeteollisuudesta joka puolelle maailmaa, lopulta Suomeenkin.

Vaiettuja häirintätapauksia on alkanut paljastua viime kuukausina työpaikoilta, jopa kouluista. Koskaan aikaisemmin ei häirintää ole nostettu vastaavalla tavalla pöydälle ja alettu vetää linjaa sille, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Eduskuntakin on saanut osansa, hyvässä ja pahassa. Joulukuun alussa eduskunnan suuressa salissa pidettiin keskustelu seksuaalisesta häirinnästä, kun taas eduskunnan pikkujoulujen alla täysistuntotauolla julkisuudessa raportoitu pakkosuutelu johti rikosilmoitukseen.

Nyt #metoo-kampanja voi jo Helsingin Sanomien mukaan vaikuttaa eduskunnan puhemiehen valintaan. Ehdolla olevan Ilkka Kanervan (kok.) vuosien takaista tekstiviestikohua ei ainakaan katsota kokoomuksessa eduksi.

Häirintätapausten tullessa esiin on vaadittu ja hämmästelty sitä, ettei seksuaalinen häirintä ole rikos. Häirintää on vaatinut rikoslakiin myös usea kansanedustaja, loppuvuoden aikana julkisesti muun muassa Sanna Marin (sd.) ja Olli-Poika Parviainen (vihr.).

Rikoslakiin lisättiin vuonna 2014 seksuaalinen ahdistelu. Pykälän mukaan kriminalisoitu on sellainen koskettelu, joka loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Seksuaalinen häirintä on puolestaan mainittu tasa-arvolaissa. Käytännössä tämä on voinut johtaa siihen, että esimerkiksi työpaikoilla häirintään on voitu puuttua työsyrjintänä.

Rikoslakiin asti ei seksuaalista häirintää ole toistaiseksi ole saatu. Lähellä se on kuitenkin ollut.

Kataisen hallitus esitti seksuaalisen häirinnän kriminalisointia jo alkuvuonna 2014, kun seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin.

Hallituksen esityksessä haluttiin, että häirintä kattaisi seksuaalisesti loukkaavan koskettelun lisäksi ”muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla” tapahtuvan.

-Vakavuudeltaan kosketteluun rinnastettavia tekoja voisivat olla ainakin toisen seuraaminen sukupuoliyhteyttä ehdotellen tai muunlainen, esimerkiksi työtoverien kesken tapahtuva painostaminen sukupuoliyhteyteen, hallituksen esityksen perusteluissa muun muassa kerrotaan.

Häirinnäksi voisi myös tulkita toisen seksuaalielämään liittyvä perusteeton kysely.

Hallitus jätti siis huomattavasti nykyistä lakia tiukemman esityksen. Eduskunta ei kuitenkaan vielä vajaat neljä vuotta sitten hyväksynyt häirintää rikoslakiin.

Ennen kaikkea asiaan vaikutti lakivaliokunta. Omassa mietinnössään valiokunta arvioi, että seksuaalisen häirinnän perustelut olivat koskettelua lukuun ottamatta liian epämääräiset.

-Yleisellä tasolla häirintätyyppisten kriminalisointien ongelma on se, että tekotapojen moninaisuuden ja häirinnän kokemuksen subjektiivisuuden vuoksi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen asettaman tarkkarajaisuuden vaatimuksen täyttävän rangaistussäännöksen laatiminen on haasteellista, lakivaliokunta perusteli.

Perustuslakivaliokunta oli myös nostanut epämääräisyyden esiin lakivaliokunnalleen antamassaan lausunnossa.

Lakivaliokunta päättikin esittää rikoslakiin lisättävän pykälän nimen seksuaaliseksi ahdisteluksi, ja sen piiriin asetettiin pelkästään loukkaava koskettelu. Tuolloinen eduskunta päätyi lakivaliokunnan kannalle, eikä asiaan ollut juuri nokan koputtamista täysistuntokäsittelyissäkään.

Tuolloin kansanedustajia puhutti lähinnä se, että lievä raiskaus poistettiin nimikkeenä rikoslaista. Tärkeä muutos sekin.

Ajat muuttuvat nopeasti. Seksuaalinen häirintä ei muutama vuosi sitten ollut julkinen puheenaihe. Nyt ilmi tulleet häirintätapaukset silti todistavat, ettei ongelma ollut silloin yhtään vähemmän ajankohtainen.

Turhaa on jossitella siitä, mitä olisi tapahtunut, jos seksuaalinen häirintä olisi kirjattu rikoslakiin muutama vuosi sitten.

Metoo-kampanja on kuitenkin muuttanut sitä, miten seksuaalisen häirintään suhtaudutaan ja olisikin mielenkiintoista tietää, millaisen linjan nykyeduskunta ottaisi vastaavassa tapauksessa.

Epäilemättä häirinnän kriminalisoinnissa nousisivat samat ongelmat esiin nyt kuin vuonna 2014. Toisaalta juuri parhaillaan rajanvetoa käydään.

Ei pidä kuitenkaan harhautua kuvittelemaan, että seksuaalinen häirintä olisi yhtään sen hyväksyttävämpää, vaikkei siitä käräjille joutuisikaan.

markku.uhari@lannenmedia.fi

Kirjoittaja on Lännen Median uutistoimittaja.

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti