Uutiset

Analyysi: Trump tallaa Nixonin polkua

Donald Trumpin Venäjä-yhteyksien tutkinta on rinnastettu presidentti Richard Nixonin kaataneeseen Watergate-skandaaliin. Niistä löytyykin paljon yhtäläisyyksiä. Watergatessa tutkittiin republikaanien demokraattipuolueen tiloihin tekemiä vakoilumurtoja, joiden tavoitteena oli edistää Nixonin uudelleen valintaa. Presidentin rooli alkuperäisessä vyyhdessä jäi arvailun varaan, mutta hänen vehkeilynsä kävi päivänselväksi.

Nixon salaili ja tuhosi ratkaisevia todisteita. Hän erotti tutkimuksen johtajan ja useita alaisiaan jarruttaakseen tutkimusta. Presidentti sekaantui FBI:n työhön CIA:n avulla kansalliseen turvallisuuteen vedoten.

Nixon erosi, kun edessä oli virkarikostuomio ja erottaminen, joka vaati tuolloin kuten edelleen kongressin päätöksen. Kansanedustajien enemmistö kääntyi Nixonia vastaan hänen epärehellisyytensä paljastuttua valtavan mediamylläkän keskellä.

Venäjä-tutkinnan asetelma on samanlainen. Presidentin lähipiiri tapasi vieraan vallan edustajia, koska he lupasivat edistää vaalikampanjaa Hillary Clintonia vastaan. Jos Trump oli prosessista edes tietoinen, syyllistyi hän valtiopetoksen luonteiseen rikokseen.

Nixonin tapaan Trump on yrittänyt vaikuttaa tutkimukseen monin tavoin, kuten erottamalla FBI:n johtajan James Comeyn. Hän on leimannut koko FBI:n demokraattipuolueen käsikassaraksi. Väite hermostuttaa monia republikaanejakin.

Viimeinen näytös on, että Trump salli kiistellyn FBI:n toimintaa käsittelevän muistion julkistuksen vastoin viraston kantaa. Trumpin tukijana tunnetun tiedustelukomitean republikaanipuheenjohtajan Devin Nunesin kokoama muistio kertoo, että FBI ja oikeusministeriö hakivat kuuntelulupia Trumpin kampanjassa työskennelleen Carter Pagen seurantaan kyseenalaisin perustein.

Oikeusoppineet pitävät muistion sisältöä harhaanjohtavana. Sen ilmeinen tarkoitus on mustamaalata FBI ja oikeusministeriö. Jos temppu onnistuu, Trump vaikuttaa syyttömältä riippumatta tutkinnan tuloksista. Muistiolla presidentti saattaa myös perustella tutkinnan avainhenkilöiden kuten apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin potkuja.

Prosessi muistuttaa suuresti Watergatea. Nixonin tapaan Trump on häikäilemätön peluri, joka ei vallanhimossaan kunnioita oikeusvaltion ja demokratian pelisääntöjä. Vastustajia lyödään keinoja kaihtamatta. Trumpin tapaan Nixon vihasi FBI:n ohella kriittistä ja paljastuksiin kykenevää mediaa.

Trumpin vielä jokin aika sitten läheisin ja sittemmin erottama avustaja Steve Bannon pitää naurettavana, että Trumpin poika ja vävy olisivat tavanneet venäläiset omin luvin ja pomon tietämättä. Trump tietenkin leimaa Bannonin kostonhimoiseksi valehtelijaksi. Totuus tuskin koskaan varmistuu, koska se on Trumpin perheenjäsenten käsissä.

Se ei välttämättä Trumpia pelasta. Nixonin roolia vakoilumurroissa ei koskaan todistettu, vaikka se oli ilmeinen. Silti hän joutui eroamaan sotkettuaan kiistattomasti jutun tutkimuksia. Ratkaiseva tekijä oli ääninauhojen tuhoaminen. Se vei häneltä kongressin luottamuksen.

Se on pelin henki myös Venäjä-tutkimuksessa. Rikosoikeudellinen tuomiokaan tuskin automaattisesti riittää Trumpin kaatamiseen, koska vain kongressi voi erottaa presidentin. Se edellyttäisi republikaanien kääntyvän presidenttiä vastaan kuten Nixonin tapauksessa. Oma puolue ei halunnut upota ryvettyneen johtajansa mukana.

Trumpille voi käydä samoin, jos hän todistettavasti on sotkenut jutun tutkintaa. Mutta se vaatii kongressin päätöksen. Pelit hallitseva Trump käykin armotonta julkisuuskampanjaa tutkintaa vastaan. Jos hän vakuuttaa tarpeeksi monen äänestäjän syyttömyydestään, horjuva kannatus vahvistuu.

Laajasti vihatun presidentin voi potkia pihalle puolueen edun nimissä, jos peruste löytyy. Suositun kohdalla se on vaikeampaa.

Demokraattien Bill Clinton nöyryytettiin vastaavassa tutkimuksessa, kun hän valehteli suhteestaan alaiseensa Monica Lewinskyyn. Kansalaisten enemmistön rakastama Clinton sai kuitenkin pitää virkansa. Oma puolue pysyi takana, eivätkä kaikki republikaanit tohtineet äänestää erottamisen puolesta.

Asiasanat

Uusimmat