Uutiset

Analyysi: Unionin budjetista ei päästä sopuun, koska EU-päättäjiä pelottaa populismi

EU:n rahanjaosta sopiminen on nyt vaikeampaa. Monen pääministerin on otettava huomioon suosiotaan nostavat kansallismieliset puolueet, kirjoittaa Lännen Median toimittaja Pekka Mauno.
Tiukinta linjaa EU:n rahanjaon osalta ajavan neljän maan ryhmää kutsuttiin Brysselin huippukokouksessa Rutten allianssiksi siihen kuuluvan Alankomaiden pääministerin Mark Rutten vuoksi. Kuva: epa08235494
Tiukinta linjaa EU:n rahanjaon osalta ajavan neljän maan ryhmää kutsuttiin Brysselin huippukokouksessa Rutten allianssiksi siihen kuuluvan Alankomaiden pääministerin Mark Rutten vuoksi. Kuva: epa08235494

EU-maiden päämiehet eivät päässeet loppuviikolla Brysselissä yksimielisyyteen EU:n rahoituskehyksestä 2021–2027. Erimielisyydet eivät kaksipäiväisen kokouksen aikana edes kaventuneet.

Nyt on alkanut syyllisten etsintä.

Vahva EU-vaikuttaja, Saksan liittokansleri Angela Merkel syytti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa Charles Michelia, siitä ettei Michel esittänyt vaihtoehtoa vaikka näki, ettei hänen alkuperäinen ehdotuksensa kelpaa. Merkel haluaa pienemmän loppusumman.

Michel puolustautui sanomalle kiertäneensä etukäteen kaikkien päämiesten luona ja tehneensä parhaansa.

– Kuten isoäitini tapaa sanoa, jos et yritä, et voi onnistua, Michel sanoi kokouksen jälkeen.

Tiukan linjan maat vastustavat

Kyse on siitä, että Michelin ehdotuksen loppusumma, 1 095 miljardia euroa, on liian suuri maille, jotka maksavat jäsenmaksua enemmän kuin saavat takaisin.

Michelin ehdotus oli 10 miljardia suurempi kuin Suomen puheenjohtajuuskauden lopuksi esittämä 1 087 miljardia. Sekin haukuttiin lyttyyn: ei niinkään loppusumman osalta, vaan vanhentuneiden rakenteiden ylläpitämisestä.

Tiukinta linjaa ajavat haluaisivat kehyksen kooksi yksi prosenttia EU:n bruttokansantulosta (bktl). Toista ääripäätä edustavat nettosaajat. Esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orban oli sitä mieltä, että loppusumman pitäisi olla 1,3 prosenttia EU:n bktl:stä. Michelin ehdotus asettuu noin puoliväliin eli 1,07 prosenttiin.

Michelin ehdotustavastustaa erityisesti tiukan linjan maanelikko: Itävalta, Tanska, Alankomaat ja Ruotsi.

Yksi syy tiukan linjan nelikolla ja muilla EU-budjetin leikkausta haluavilla on populismin pelko. Itävallassa, Tanskassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on vahvat kansallismieliset puolueet, joiden mielestä EU:lla on liikaa valtaa ja sitä pitää palauttaa kansallisiin käsiin. Siinä tilanteessa pääministereiden on pakko osoittaa äänestäjille, että veronmaksajien rahoja ei tuhlata Brysselin jäsenmaksuihin.

Eikä Merkelkään voi unohtaa oman maansa oikeistonationalistisen AfD:n nousua. Sen tavoitteena on Saksan ero EU:sta.

Kiinnostavaa on, että Suomikaan ei ole enää budjettiesityksensä takana. Joulukuussa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Suomi esitti 1,07 prosentin tasoa.

EU-ministerivaliokunta linjasi ennen Brysselin huippukokousta, että se on liian korkea. Suomelle hyväksyttävä taso on 1,06 prosenttia EU:n bruttokansantulosta.

Viimeksi vaadittiin kaksi huippukokousta

Se, että EU:n päämiehet eivät päässeet yksimielisyyteen ensimmäisessä huippukokouksessaan, ei ole mitenkään poikkeuksellista. Edellisellä kerralla kehyksen hyväksyminen vaati kahta huippukokousta.

Saksan puheenjohtajuuskausi koittaa kesäkuun alussa. Arvio Brysselissä on, että Merkel ei halua budjettiriitoja puheenjohtajuuskaudelle.

Siksi Saksa antaa periksi ja Ranskan Emmanuel Macron saa sellaisen budjetin, jolla Ranska voi säilyttää maataloustukiensa tason.

Tällä akselilla EU-päätökset perinteisesti syntyvät. Siinä ei tiukan linjan nettomaksajien auta paljon rimpuilla.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

28.3.2020

Uusimmat