Uutiset

Asianajajaliitto: Lainsäädännön näkökulmasta terroristiksi ei voi ryhtyä päättämällä olla terroristi

Marokkolainen Abderrahman Bouanane on poliisikuulusteluissa kuvaillut laveasti toteuttamansa joukkopuukotuksen terroristisia motiiveita. Hänen puolustusasianajajansa Kaarle Gummerus kuitenkin kiistää oikeudessa, että Bouananella olisi ollut teoissaan rikoslaissa määritelty terroristinen tarkoitus.

Suomen Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden ryhmän puheenjohtajan Jussi Sarvikiven mukaan asetelma on erikoinen, joskaan ei poikkeuksellinen.

-Puolustusasianajajan tehtävä on ajaa päämiehensä etua. Hän tekee oikeudellisen arvion tähän tavoitteeseen pääsemiseksi myös niissä tilanteissa, joissa päämies ei itse välttämättä kykene sitä ymmärtämään, Sarvikivi kommentoi Lännen Medialle.

Syytetyn syyntakeisuus ei tarkoita sitä, että hän olisi kykeneväinen arvioimaan omaa etuaan juridisista näkökulmista.

-Rikoksen tunnusmerkistö voi olla hyvin monimutkainen. Esimerkiksi terrorismirikoksen kohdalla me juristitkaan emme ole yhtä mieltä siitä, mitä lainmuotoilu tosiasiassa tarkoittaa.

Gummerus toteaa, että juuri tästä on kysymys. Turun keskustan tapahtumista ei ole juurikaan epäselvyyttä.

-Päämiehelläni on omat näkemyksensä siitä, miten hän itseään luonnehtii. Minä katson asiaa lainsäädännön näkökulmasta, eli minkä rikoksen tunnusmerkistön hänen tekonsa täyttävät, Gummerus toteaa.

Voimassaoleva lainsäädäntö määrittelee raamit sille, miten ja millä nimillä teoista keskustellaan oikeusprosessissa. Sarvikivi muistuttaa, ettei rikoksentekijä voi itse määritellä, mitä rikosta hän lainsäädännön näkökulmasta lähtee toteuttamaan.

-Päätös murhata ihminen ei tarkoita sitä, että teko olisi rikoslain perusteella murha, Sarvikivi sanoo.

Näin ollen lainsäädännön vinkkelistä katsottuna terroristiksikaan ei voi ryhtyä päättämällä olla terroristi.

-Jos huudan oikeudessa, että olen tehnyt niin karmean rikoksen, että ansaitsen siitä kuolemantuomion — enhän minä sitäkään saa. Kuolemantuomio ei onnistu Suomessa.

Suomessa valtion velvollisuus on turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Tästä syystä rikoksesta syytetty ei päätä viime kädessä itse siitä, tarvitseeko hän puolustajan asiansa oikeuskäsittelyyn vai ei.

-Tuomioistuinviranomainen määrää syytetylle puolustajan kuten Turun puukottajan tapauksessa tapahtui, Sarvikivi kuvailee.

-Lähtökohta tietenkin on, että puolustaja tekee yhteistyötä päämiehensä kanssa. Mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on ajaa päämiehen etua.

Sarvikivi muistuttaa Ruotsin oikeuslaitokselle käyneestä mokasta, jossa lukuisia murhia ja raiskauksia tunnustanut mielenterveyspotilas Thomas Quick tuomittiin syyttömänä rikoksista. Quick kertoi myöhemmin väärien tunnustustensa motiiviksi sen, että hän halusi tuntea itsensä tärkeäksi lääkärien ja poliisien silmissä.

-Quickin puolustaja seurasi oikeudenkäyntiä kuin tennisottelua. Puolustajaa on syytä kritisoida siitä, jos hän ei aja päämiehensä etua, Sarvikivi toteaa.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic