Uutiset

Ateneumin johtaja Susanna Pettersson: "Taide on melkein koko olemassaolonsa ajan ollut jollain tavalla poliittista."

Viime keväänä Ateneumin taidemuseon ulkoseinässä oli graffititaiteilija EGSin teos Europe´s Greatest Shame#11 (Euroopan suurin häpeä), joka otti kantaa pakolaistilanteeseen. Osaa ihmisiä teos suututti, koska heidän mielestään museo ei saisi antaa tilaa poliittiselle taiteelle.

-Taide on melkein koko olemassaolonsa ajan ollut jollakin tavalla poliittista, vielä muutaman kuukauden Ateneumin johtajana oleva Susanna Pettersson muistuttaa.

Elokuussa hän aloittaa Tukholmassa Ruotsin Kansallismuseon johtajana.

– On tekijöitä, jotka ovat halunneet nostaa esiin yhteiskunnan kipupisteitä. Suomen taiteesta klassikkoesimerkkejä ovat Eero Järnefeltin
Raatajat rahanalaiset, johon liittyy lapsityövoima, nälkä, kaskenpoltto, työolosuhteet tai Robert Wilhelm Ekmanin
Kerjäläisperhe maantiellä, joka kertoo nälkävuosista.

Suomen sisällissota synnytti teoksen

ParhaillaanAteneumissa on esillä irakilaisen Adel Abidinin videoinstallaatioista ja veistoksista koostuva History wipes -näyttely.

-Kun Adel Abidin muutti Suomeen 2000-luvun alussa, hän huomasi, että Suomessa sisällissota on aihe, joka yksilö-, perhe- ja kansakunnan tasolla on mieluummin siivottu keskusteluista pois. Viime vuosina aiheesta on toki tullut paljon tutkimusta, mutta tämä oli hänen havaintonsa 2000-luvun alussa.

Abidinin havainnoista kasvoi näyttely, jossa pohditaan valtaa, identiteettiä ja globaaleja teemoja kuten pelkoa, hätää ja menettämisen tuskaa.

Petterssonin mukaan Abidinin näyttelyn nähtyään monet katsojat ovat olleet kyyneliin asti liikuttuneita.

Petterssonin mielestä hyvä taide saa aikaiseksi reaktion, oli se sitten surua, iloa, ihailua, myötäelämistä, kysymyksiä tai suorastaan suuttumusta. Petterssonin mukaan taiteen katsojan kannattaa olla hereillä tuollaisissa tilanteissa, jos teoksesta tulee hyvin voimakas vastareaktio. Silloin ihmisessä tapahtuu jotakin.

Ankkapiirtäjät innostivat miehet museoon

Ristiriitaisen vastaanoton sai myös viime syksyn Ankallisgalleria. Siinä Suomen taiteen tarinan rinnalla esiteltiin ankkapiirtäjien näkemys ikonisista teoksista. Joidenkin mielestä ankat olivat liian populistisia taidemuseoon.

-Näyttelyllä oli 245 000 katsojaa. Se veti tänne selvästi ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan ennen käyneet Ateneumissa, ja hyvin paljon miehiä.

Pettersson korostaa, että museo on tarkoitettu kaikille. Petterssonin aikana Ateneumissa on käynyt enemmän ihmisiä kuin koskaan. Viime vuonna museokävijöitä oli yli 440 000.

-Olemme miettineet tarkkaan, minkälaisia näyttelyitä tehdään ja kenelle tehdään. Meillä on erittäin hyvä yleisötyötiimi. Pienimmät kävijät ovat todella pieniä, ja toisessa päässä työskennellään esimerkiksi muistisairaiden kanssa.

Jotta Ateneumilla on kävijöitä myös tulevaisuudessa, toimintaa on kohdennettu myös nuorille aikuisille, maailmankansalaisille.

-Ateneum-klubit ja -livet ovat toiminnanmuotoja, joissa heitä käy paljon.

Asiasanat