Uutiset

Avioliittokysymys jakaa piispojen mielipiteet – "On tultava toimeen erilaisten mielipiteiden kanssa"

Piispat peräävät kirkon työntekijöiltä kunnioittavaa keskustelua, missä näkemyseroista huolimatta rakennetaan yhteyttä ja luottamusta. Kirkolla on nyt näytön paikka elää todeksi se, miten tämä temppu tehdään. Vaikeus kohdata eri tavalla eläviä ja ajattelevia ihmisiä ei ole vain kirkon sisäinen ongelma. Se koskettaa koko yhteiskuntaa, kirjoittaa Lännen Median toimittaja Minna Akimo
Arkkipiispa Tapio Luoma on perinteisen avioliiton kannalla, mutta hän soisi papeille omantunnon vapauden vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit. Kirkon sisällä erilaisia näkemyksiä siitä, millä tavalla vihkimiseen liittyvät erimielisyydet voitaisiin ratkaista. Ratkaisua tuskin löytyy aivan heti, joten nyt piispat peräävät sitä, että vaikeistakin asioista on puhuttava tavalla, joka herättää luottamusta ja yhteyttä. Kuva: Riitta Salmi
Arkkipiispa Tapio Luoma on perinteisen avioliiton kannalla, mutta hän soisi papeille omantunnon vapauden vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit. Kirkon sisällä erilaisia näkemyksiä siitä, millä tavalla vihkimiseen liittyvät erimielisyydet voitaisiin ratkaista. Ratkaisua tuskin löytyy aivan heti, joten nyt piispat peräävät sitä, että vaikeistakin asioista on puhuttava tavalla, joka herättää luottamusta ja yhteyttä. Kuva: Riitta Salmi

Nyt se on sanottu virallisesti ääneen: evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat kirkkoa vahvasti jakavasta avioliittokysymyksestä eri mieltä.

Osa piispoista pitäisi kiinni perinteisestä avioliittokannasta, osa piispoista olisi taas valmiita siihen, että avioliitto muutetaan sukupuolineutraaliksi, jolloin kirkkohäät kuuluisivat kaikille pareille, sukupuolesta riippumatta.

Osa lähtee siitä, että kirkossa olisi yksi avioliittokäsitys, mutta yksittäiset papit voisivat niin halutessaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit. Kyse olisi kompromissiratkaisusta, jossa papit saavat omantunnon vapauden, eikä ketään ei pakoteta toimimaan vastoin omaa avioliittokäsitystään.

Piispainkokous antoi torstaina kymmensivuisen selostuksen, joka on vastaus vuonna 2018 kirkolliskokouksessa tehtyyn aloitteeseen. Siinä piispoja pyydettiin selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi ja miten kunnioittavaa keskustelua asiasta voitaisiin kirkossa edistää.

Piispankokouksen vastaus ei muuta nykyistä tilannetta millään tavalla. Se viedään kirjeenä tiedoksi ensi viikolla kokoontuvalle kirkolliskokoukselle.

Mikäli kirkolliskokousedustajista joku katsoo, että avioliittokysymyksen käsittelyä pitää jatkaa edelleen, edustajat voivat tehdä tämän vastauksen perusteella aloitteita, jotka kirkolliskokous ottaa käsittelyyn.

Piispainkokouksen lausumaa painavampi paperi voi kuitenkin tulla korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Noin vuosi sitten Oulun hallinto-oikeus katsoi, ettei tuomiokapituli voinut antaa samaa sukupuolta vihkineelle papille varoitusta ja täten tuomiokapitulin antama varoitus kumottiin. Oulun tuomiokapituli haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta (KHO).

Jos KHO päätyy hallinto-oikeuden kanssa samalle linjalle, kyse on ennakkotapauksesta, joka vaikuttaa tuomiokapitulien toimintaan.

Avioliittokysymyksessä keskenään eri mieltä olevat piispat käsittelivät lausunnossa pitkin sanakääntein kunnioittavan keskustelun periaatteitta ja luonnetta.

Paperissa korostettiin sitä, kuinka eri tavalla ajattelevia on kuunneltava ja erimielisyydestä huolimatta kirkossa on rakennettava yhteyttä ja luottamusta.

On hyväksyttävä se, että avioliittokysymyksestä ollaan monta mieltä, mutta kirkon ykseyden vuoksi erilaisten mielipiteiden kanssa on elettävä ja tultava toimeen, piispat toteavat.

Piispat vetoavat siihen, että kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja kirkkohallituksen tulee sitoutua ja edistää kunnioittavan keskustelun periaatteitta. Tätä samaa piispat odottavat myös kirkon työntekijöiltä ja luottamushenkilöllöiltä.

Heti piispainkokouksen antaman lausunnon jälkeen Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo tiedotti, että Helsingin hiippakunnassa voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit.

Perinteisen avioliittokannan edustajat totesivat, että lausunnossa mennään liian pitkälle, eikä avioliittokäsityksestä saa joustaa millään tavoin.

Kompromissiratkaisukaan ei sovi kaikille, koska kompromisseihin liittyy aina sisäinen ristiriita, joka jättää erilaisille tulkinnoille ja toimintamalleille tilaa.

Kunnioittavan keskustelun periaatteiden kirjaukset ovat kaunista luettavaa. Kukin voi itse kohdallaan miettiä, miten kunnioittavaa kirkossa käytävä avioliittokeskustelu julkisuudessa on ollut. Senkin voi päätellä itse, muuttuuko keskustelun sävy piispojen toiveista huolimatta.

Avioliittoon liittyvästä erimielisyydestä on tullut syvä kuilu kirkon sisälle. Tavalliselle kirkon jäsenelle se voi näyttäytyä vahvana signaalina siitä, että tänne sinä et ole tervetullut sellaisena kuin olet.

Eikä kyse ole vain siitä, keitä kirkossa vihitään, vaan siitä saako ihminen olla kirkon jäsenenä sellainen kuin hän on, erilaisista mielipiteistä tai Raamatun tulkinnoistaan huolimatta.

Idealistina voinee toivoa, että juuri kirkossa näytettäisiin rohkeaa mallia siitä, miten periaatteellisista ja vakaumuksellisista eroista huolimatta asioista voidaan keskustella ilman, että toinen ihminen revitään sielua ja ihmisyyttä myöten pirstaleiksi ja hajalle tai ollaan kantelemassa tuomiokapituliin jokaisesta papista, joka toimii eri tavalla kuin itse toivoisi papin toimivan.

Kirkolla on nyt näytön paikka elää kunnioittavan keskustelun periaatteet todeksi, sillä vaikeus elää ja keskustella asiallisesti eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa ei suinkaan ole vain kirkon sisäinen ongelma. Se koskettaa koko yhteiskuntaa.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic