Uutiset

Byrokratia ja empatian puute yllättivät myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen päätyneet vanhemmat – "Vauvastamme käytettiin nimitystä aborttikudos"

Munuaisten puuttumisen vuoksi perheen kuopus piti synnyttää ennen aikojaan, koska lapsivettä oli niin vähän, että sikiö olisi rutistunut kasaan. Äitiyslomaa ei kuitenkaan saanut. Vanhempien tekemä kantelu johti lopulta siihen, että lakia on nyt muutettu ja viikon 22 jälkeen tehty synnytys oikeuttaa äitiyslomaan riippumatta siitä, mistä varhainen synnytys johtuu.
Hautaaminen ja muut kuolemaan liittyvät rituaalit ovat vanhemmille tärkeitä, koska ne auttavat käsittelemään tilannetta. Kuva: Marjo Oikarinen
Hautaaminen ja muut kuolemaan liittyvät rituaalit ovat vanhemmille tärkeitä, koska ne auttavat käsittelemään tilannetta. Kuva: Marjo Oikarinen

”Kolme ja puoli vuotta sitten meille syntyi tytär, odotettu kuopuksemme, raskausviikolla 23. Edellisellä viikolla oli todettu, että häneltä puuttuvat munuaiset.

Ymmärsimme pian, että hänellä ei olisi elämän mahdollisuuksia. Lapsen munuaiset osallistuvat lapsiveden tuottamiseen raskauden loppuvaiheessa, joten lapsivesi väheni koko ajan. Saimme kuulla, että lapsiveden puutteessa keuhkot eivät kypsy.

Lapsivesi estää myös lasta rutistumasta kasaan kohdussa. Raskauden jatkuminen olisi aiheuttanut hänelle suunnatonta tuskaa, kun lapsiveden hävitessä hänen kehonsa olisi vääntynyt kohdun seinämien paineessa.

Paria viikkoa aiemmin tehty rakenneultra ei vielä paljastanut mitään hälyttävää, mutta olo tuntui hyvin epämiellyttävältä. Potkut tuntuivat voimakkaasti, minkä jälkeenpäin ymmärsimme johtuvan siitä, että lapsivettä oli tavallista vähemmän. Lapsi painoi äidin sisäelimiä ja käytti äidin munuaisia, mikä teki olosta tukalan.

Olotilan vuoksi vaadimme päästä vielä lisätutkimuksiin, vaikka neuvolassa vakuuteltiinkin kaiken olevan kunnossa. Rakenneultrassa lisämunuaisia oli virheellisesti luultu munuaisiksi.

”Tuntui epämiellyttävältä olla lääketieteellinen nähtävyys”

Tilanteeseen ei voinut mitenkään valmistautua tai varautua. Yhtäkkiä olimme elämämme vaikeimman tilanteen edessä.

Päätös raskauden keskeyttämisestä ei ollut helppo, mutta se oli ainoa oikea. Kun toivo elämästä hiipui, ainoa jäljelle jäänyt toivo oli se, että tyttäremme kärsisi mahdollisimman vähän.

Sairaalassa eteemme annettiin paperi, jolla haettiin Valvirasta lupaa myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen. Siihen tuli vain äidin nimi. Olisimme halunneet, että se olisi voitu allekirjoittaa yhdessä, sillä nyt tuntui, että äiti jätetään yksin vastuuseen ja isä sivuutetaan täysin.

Muutamaa päivää myöhemmin saimme puhelun sairaalasta. Valvira oli myöntänyt luvan.

Sairaalassa henkilökunnan suhtautuminen vaihteli. Osa tapaamistamme lääkäreistä ja hoitajista suhtautui hyvin kliinisesti ja kiinnitti huomion pelkästään toimenpiteeseen, osa huomasi hätämme. Muutamat lääkärit olivat selvästi innoissaan, kun kohtasivat näin harvinaisen tapauksen. Tuntui epämiellyttävältä olla lääketieteellinen nähtävyys, jota katsomaan kutsutaan joukko kollegoita ja opiskelijoita.

Synnytystilanteessa hoitohenkilökunta tajusi menetyksemme nähtyään, miten musertuneita olimme. Vasta se laukaisi heissä empatian.

Sairaalassa pyysimme keskusteluapua ja pääsimme juttelemaan sairaalapastorin ja sosiaalityöntekijän kanssa. Apua ei missään vaiheessa tarjottu aktiivisesti, eikä kukaan soittanut perään kysyäkseen, miten voimme.

Lapsen kuoleman jälkeinen byrokratia yllätti. Tarvittiin jos jonkinlaista ilmoitusta ja lupa-anomusta kuolemaan, ruumiinavaukseen ja hautaukseen liittyen. Lisäksi kun haimme lastamme haudattavaksi, meille annettiin ensin väärän vauvan ruumis.

 

Lue myös: Kävelin kohti tilannetta, jossa lapsi vietäisiin minulta” – Noora Raitanen joutui synnyttämään ennen aikojaan tyttärensä, jolla ei olisi ollut elämisen mahdollisuuksia

 

Perustuslaki kieltää syrjinnän terveydentilan perusteella

Ruumiinavausraportissa vauvastamme käytettiin nimitystä aborttikudos, mikä tuntui todella pahalta. Sanoilla on iso merkitys käytännöille ja suhtautumiselle, kudoksen ja sikiön välillä on suuri merkitysero.

Tästä kaikesta on vaikea puhua kenellekään, koska sana raskaudenkeskeytys tai abortti saa kuulijan heti ajattelemaan, että halusimmekin päästä lapsesta eroon. Se ei ole totta. Kukaan ei halua joutua tähän tilanteeseen.

Menetimme kauan odottamamme lapsen. Sairaalassa saimme osoittaa hänelle rakkautta sanoin ja kosketuksin. Se oli meille todella tärkeää.

Synnytyksen jälkeen saimme vain kaksi viikkoa sairauslomaa. Asiaa tutkiessamme meille selvisi, mitä sairausvakuutuslaki sanoi: ”Naisella, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää, on oikeus saada raskauden ja synnytyksen perusteella äitiysrahaa. Oikeutta äitiysrahaan ei kuitenkaan ole, jos raskaus on keskeytetty.”

Koska perustuslaki kieltää syrjinnän terveydentilan perusteella, teimme asiasta kantelun yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

Kantelu johti lopulta siihen, että lakia on nyt muutettu ja viikon 22 jälkeen tehty synnytys oikeuttaa äitiyslomaan riippumatta siitä, mistä varhainen synnytys johtuu. Myös isällä on tällöin oikeus isyysrahaan enintään 18 arkipäivältä keskeytyksen jälkeen äidin äitiysvapaan aikana.

Palveluissa keskeytyksen kokeneille on alueellisia eroja

Myöhäisen keskeytyksen kokeneille suunnattuja palveluissa on alueellisia eroja. Liian monet jäävät tyhjän päälle ja yksin suunnattoman surunsa äärellä. Usein läheisetkään eivät osaa suhtautua asiaan. Suru saatetaan sivuuttaa ja väheksyä lapsen olemassaoloa.

Jo sairaalassa tulisi tarjota tietopakettia, jossa kerrotaan mistä apua voi saada. Me löysimme tiemme muutamaa vuotta menetyksemme jälkeen Käpy – Lapsikuolemaperheet ry:n toimintaan, ja olemme sittemmin toimineet myös vertaisina kohtalontovereillemme.

Pienen tyttäremme lyhyellä elämällä oli meille merkitystä mitä suurimmassa määrin. Hän on monin tavoin mukana arjessamme, puheissamme ja muistoissamme.”

Nainen 35 vuotta, mies 41 vuotta

 

Lue myös: Kävelin kohti tilannetta, jossa lapsi vietäisiin minulta” – Noora Raitanen joutui synnyttämään ennen aikojaan tyttärensä, jolla ei olisi ollut elämisen mahdollisuuksia

Uusimmat

Fingerpori

comic