Uutiset

Donner tilittää eduskuntavuosistaan – Soini halusi koko ajan ulkoministeriksi, harva kollega jutteli tai esitteli itsensä

Kirjailija avautuu vanhenemisesta ja ruumiin rappeutumisesta.
Jörn Donner työhuoneellaan Helsingin Pohjoisrannassa 1.12.2015. Kuva Tuukka Ylönen/com.pic

Kun neljä vuotta sitten muodostettiin hallitusta, silloin vielä perussuomalaisia johtaneen Timo Soinin (sin.) odotettiin valitsevan valtiovarainministerin salkun, mutta yllätykseksi hän päätyikin ulkoministeriksi.

Jos salkkuvalintaa olisi kysellyt samana vuonna eduskunnan jättäneeltä kansanedustaja Jörn Donnerilta (rkp.), hän olisi todennäköisesti osannut veikata salkun oikeaan osoitteeseen.

Donner kertoo, että Soini julisti käytännössä joka viikko eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa haluavansa seuraavan hallituksen ulkoministeriksi.

Donner muistelee poliittista uraansa tuoreessa Viimeinen taisto – Suomi/Finland II -kirjassaan.

Donner istui eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ja jonkin aikaa valiokunnan varapuheenjohtajana. Puheenjohtajana oli Soini.

Sipilä ja Orpo tuppisuina

Valiokunnassa oli myös nykyinen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.

– Toisinaan kokouksissa kävi myös tuleva pääministeri eli Juha Sipilä (kesk.). Orpo tai Sipilä eivät avanneet kertaakaan suuntaan kokousten aikana. Oletan, että he halusivat läsnäolollaan korostaa sitä, kuinka he arvostivat ulkoasiainvaliokuntaa, Donner pohtii.

Donner oli kansanedustajana kolmeen otteeseen. Hän ei tutustunut edes neljäsosaan niistä edustajista, jotka istuivat hänen kanssaan salissa.

– Tapasin muita edustajia kahvilassa, käytävillä ja hisseissä, mutta lukuun ottamatta muutamia, jotka tuntuivat olevan kiinnostuneita kirjoistani, kukaan ei esitellyt itseään.

Lukemaan tai saunaan

Donner jatkaa, ettei hän tutustunut edes oman ryhmänsä jäseniin.

– Pitkästyin ryhmäkokouksissa, joissa sai kuulla enimmäkseen silloisen puolustusministeri Carl Haglundin (rkp.) pitkiä monologeja. Kävin kokouksissa toisinaan, mutta häivyin hetken kuluttua. Luin mieluimmin lehtiä lukusalissa tai kävin saunassa.

Kirjailija miettiikin, mikä harhakuvitelma oli johdattanut hänet eduskuntaan.

– Monet uskovat, että eduskunta tekee päätöksiä. Niin se virallisesti tekeekin, mutta tosiasiassa päätökset tehdään pienessä ryhmässä. Olen harvoin kuulunut tähän ryhmään, ellei oteta huomioon lyhyttä aikaa ryhmän puheenjohtajana.

Halu olla elossa

Donner on tullut tutuksi ennen kaikkea kirjailija ja elokuvaohjaajana. Kansanedustajuuden lisäksi hän on ollut europarlamentaarikkona ja Suomen pääkonsulina Yhdysvalloissa.

Kirjassa hän perehtyy harvinaisen suorasukaisesti omaan terveyteensä ja kertoo, millaista on vanheta.

– Pysyäkseen elossa on oltava halu pysyä elossa, eikä ruveta heti samanlaiseksi kuin muut, elottomaksi, hän muotoilee.

Donner myöntää, että hänellä on synkkyyden ja pessimismin kausia, jotka ovat saaneet pohtimaan itsemurhaa.

– Silloin minun pitää vakuuttaa itseni siitä, ettei ole hauska olla kuollut. Parempi vältellä sitä niin kauan kuin pystyy.

En kuule sirkkoja

Kirjailija puhuu keuhkoahtaumataudistaan, keuhko- ja eturauhassyövästään ja polvivammoista, joita on yritetty korjata useaan kertaan ilman tuloksia. Iän myötä näkökin on heikentynyt, ja sitä on korjattu leikkauksin.

Ikä on tuonut myös kulumia selkään ja sydämen vajaatoimintaa. Sitä korjattiin radikaalilla leikkauksella.

Donner harmittelee, että alentuneen kuulon takia ei enää kuule sirkkojen siritystä.

– Oman ruumiini rappeutumisprosessi alkoi ehkä jo 18-vuotiaana, kun aloin tupakoida. Minulla ei silloin ollut aavistustakaan tupakoinnin vaaroista. Äitini poltti kuolemaansa saakka.

En nikkaroi uurnaa

Hän jatkaa, että ruumiillisista puutteista huolimatta henkinen uteliaisuus ei ole vähentynyt.

– Ruumiin rappeutuminen jatkuu ja ratkaisee ongelman niin sanoakseni itsestään. Huomasin eräässä aikakauslehdessä, että vanhoille ihmisille mainostetaan harrastuksena oman uurnan rakentamista. Tämän perversion tasolle en ole vielä yltänyt. Puolustaudun sillä, että minulla ei ole aikaa. Mutta ei muuta kuin nikkaroimaan, kaikki reippaat eläkeläiset,

Donner on 86-vuotias.

– Masentavinta vanhenemisessa on se, että oma sukupolvi häviää hitaasti, mutta varmasti.

Keskustelukumppanien määrä pienenee vääjäämättä.

Muutamia nuorempia keskustelukumppaneita toki löytyy, jotka kestävät Donneria hänen sanojensa mukaan jonkin aikaa.

 

Uusimmat