Uutiset

Eduskunta tuli kuntoon kotimaisin käsin

Kansanedustajat ovat kahvitelleet lähes mädäntyneiden tuolinpohjien päällä. Muun muassa tämä asia ilmeni, kun kauhajokinen verhoilija Anne Peltonen otti Eduskuntatalon kahvilan tuolit käsittelyynsä. Eduskunnan irtaimisto on työllistänyt Peltosta parin vuoden ajan.

Yli 90 prosenttia eduskunnan kiinteistöjen peruskorjauksen työvoimasta on ollut Suomen kansalaisia, eduskunnasta kerrotaan. Eduskuntatalon kohdalla luku ylittää 95 prosenttia. Heidän lisäkseen työmaalla on ollut lähinnä virolaisia. Kotimaista ei ole lähtökohtaisesti suosittu, vaan syynä on ollut käytäntö.

Kaikille työntekijöille on tehty poliisin suppea turvallisuusselvitys. Tietojen saaminen ulkomaisista työntekijöistä kestää huomattavasti pitempään kuin suomalaisista.

-Urakan aika olisi jopa voinut mennä ohi ennen kuin jostain pitemmältä saadaan näitä tietoja, huomauttaa eduskunnan kiinteistöpäällikkö Ilona Nokela.

Juuri Virosta tiedot on saatu viime vuosina aiempaa nopeammin. Kaikkiaan sadoista peruskorjaukseen osallistuneista firmoista vain muutama on ollut ulkomainen. Ainakin yksi betonialan yritys ja kalustetoimittaja ovat tulleet Virosta.

-Emme tiedä, mistä aliurakoitsijat hankkivat tavaroita. Varmasti muissa maissa tehtyjä rakennusmateriaaleja on paljonkin. Joitakin töitä, jotka eivät edellytä paikalla oloa, on voitu teettää muualla, sanoo Nokela.

Peltosen tavoin projektissa on ollut mukana konservointipajoja ympäri Suomen. Ikkunat työllistivät Salossa 11 ihmistä vuoden ajan. 3 500 huonekalua jaettiin noin 30 pakettiin esimerkiksi Satakuntaan ja Uudellemaalle. Ovia työstettiin Oulun eteläpuolella asti.

-Kun kalusteet ovat osa kansallisperintöämme, niitä ei voinut lähettää mihinkään ulkomaille, sanoo eduskunnan apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg.

Kotimaisuusaste on suurelle rakennushankkeelle poikkeuksellinen. Rakennusteollisuuden työvoimakyselyn mukaan keskimäärin koko Suomessa ulkomaisen työvoiman osuus on noin 22 prosenttia, Uudellamaalla 30.

Verohallinnon selvityksen mukaan OIkiluodon ydinvoimalatyömaalla ulkomaisen työvoiman osuus ylitti peräti 75 prosenttia vuoden 2008 alusta.

Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi huomauttaa, että muissakin valtiollisissa projekteissa kotimaisuusaste on korkea.

-Esimerkiksi Puolustusvoimien hankkeissa suomalaiset veronmaksajat niitä töitä tekevät.

Eduskuntatalon peruskorjauksen hinnaksi arvioitiin 125 miljoonaa euroa plus arvonlisävero, kun urakoitsija valittiin kesällä 2014. Ilona Nokelan mukaan arvio on pitämässä.

-Töitä on kesken, ja lopullista summaa ei pystytä vielä sanomaan, mutta se tulee kyllä pysymään tuon sisällä.

Koko massiivisen projektin alustava kustannusarvio on 272 miljoonaa euroa. Siihen kuuluvat Eduskuntatalon lisäksi neljä muuta maanpäällistä rakennusta ja maanalaiset tilat. Pikkuparlamenttia lukuun ottamatta kaikki on peruskorjattu kokonaan.

Lisäksi oheiskuluja esimerkiksi muutosta, irtokalusteista ja väliaikaistilojen vuokrista on kertynyt 10 vuoden aikana noin 40 miljoonaa euroa.

Vanhojen, hienojen pintojen konservointi väistämättä maksaa paljon, mutta on välttämätöntä niiden pelastamiseksi jälkipolville, sanoo Nokela.

-Mielestäni se ei ole tuhlausta vaan järkevää rahankäyttöä huomioiden rakennuksen arkkitehtuurinen ja kulttuurihistoriallinen arvo.

Hindsbergkään ei usko, että remontista nousee kohun aiheita.

-Olen kymmenen vuoden aikana kaikilla tahoilla huomannut, että kustannuksia mietitään. Esimerkiksi muutostöihin Sibelius-Akatemiassa tuli poliittiselta puolelta selkeä ohjeistus, että ei mitään prameaa vaan pinnat vain siististi valkoiseksi.

-Julkisuus on tosin arvaamatonta. Emme osanneet aikoinaan kuvitella, että torkkupeitoista syntyy sellainen keskustelu.

Eduskunta pääsee töihin tuttuun graniittilinnaansa aiotussa aikataulussa eli syysistuntokauden alusta.

Tästä syystä kustannukset tuplaantuivat

Kymmenen vuotta sitten koko eduskunnan peruskorjaushankkeen hinnaksi arvioitiin alle 120 miljoonaa euroa, joka oli vähemmän kuin yksin Eduskuntatalon lopullinen hinta.
Suurin yksittäinen syy hinnan nousuun on eduskunnan kiinteistöpäällikön Ilona Nokelan mukaan se, että maanalaisia tiloja päädyttiin rakentamaan aiottua laajemmin.
Niin tehtiin pääasiassa siksi, että tavaraliikenteen, varastoinnin ja jätehuollon kaltaiset toissijaiset toiminnot haluttiin siirtää maan alle. Varastoiden paikalle on keskitetty esimerkiksi kansanedustajien ATK-tuki ja matkatoimisto, myös median työskentelytiloja.
Hintaa nostivat myös turvallisuusjärjestelyt, joiden tarve muuttui radikaalisti maailman tilanteen ja terrori-iskujen mukana.
Kun töitä päätettiin lisätä, myös aikajännettä venytettiin. Alun perin remontin piti kestää viisi vuotta, mutta kesto tuplattiin.
Kuntoselvityksen jälkeen päädyttiin tekemään aiottua laajempi työ. Tilat on niin hankala tyhjentää, ettei sitä kannata tehdä kymmenen vuoden päästä uudelleen, perustelee Ilona Nokela.
Eduskuntatalon kustannusarvio nousi aikoinaan urakoitsijoiden tarjouksissa suuremmaksi kuin oli kuviteltu. Tarjouksia tuli lopulta vain kaksi, joista urakoitsijaksi valittiin Lemminkäinen Talo Oy.
Tässä vaiheessa hinta-arviota nosti se, että ennalta ei ollut pystytty arvioimaan monimuotoisen erikoisrakennuksen kustannuksia. Selvisi, että normaalit kustannuslaskelmaohjelmat eivät anna niistä luotettavaa tietoa.
Tarjous kuitenkin osoittautui lähelle oikeaa hintaa. Urakkamuodossa riskiä muutoksista oli jaettu. Jos työ olisi tullut paljon halvemmaksi, se olisi näkynyt hinnassa.
Yhteenvetoa urakoitsijoiden kanssa työn eri osien kustannuksista ei ole vielä tehty.
Parhaillaan kalustetaan, viimeistellään paikkoja ja asennetaan kokoustekniikkaa kokoushuoneisiin. Viime viikolla alkoivat eduskunnan työhuoneiden muutot. Piha-alueet ovat vielä kesken.

Asiasanat

Fingerpori

comic

Uusimmat