Uutiset

Eristäytyminen laittaa pienten lasten sosiaalisen elämän uusiksi –Vanhemmat voivat tehdä paljon tilanteen helpottamiseksi

Sosiaalisten taitojen kehittymiselle ei tapahdu mitään peruuttamatonta poikkeusoloissa, kertoo psykologian dosentti Päivi Fadjukoff.
Fadjukoff peräänkuuluttaa vanhemmilta kärsivällisyyttä siinä, ettei lasta pakoteta nopeasti uusiin olosuhteisiin ja takaisin lapsiryhmiin silloinkaan, kun elämä alkaa normalisoitua. Arkistokuva. Kuva: Lassi Puhtimäki
Fadjukoff peräänkuuluttaa vanhemmilta kärsivällisyyttä siinä, ettei lasta pakoteta nopeasti uusiin olosuhteisiin ja takaisin lapsiryhmiin silloinkaan, kun elämä alkaa normalisoitua. Arkistokuva. Kuva: Lassi Puhtimäki

Perheet ympäri Suomea ovat eristäytyneet sisätiloihin koronaviruspandemian vuoksi, ja samalla lasten sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella on pitkälti laitettu jäihin.

Pitääkö vanhempien olla huolissaan siitä, miten alle kouluikäisten lasten sosiaalisille taidoille käy kuukausien eristäytymisen aikana etenkin, jos perheessä on vain yksi lapsi?

–  Sosiaaliset taidot kehittyvät sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja jos sitä ei ole, taidot eivät pääse kehittymään samalla tavalla kuin lapsiryhmässä. Mutta pitää muistaa, että ihmiset ylipäätään ja lapset varsinkin ovat hirveän sopeutuvaisia eri tilanteisiin. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu, jos lapsi on muutamankin kuukauden erikoisissa olosuhteissa, rauhoittelee psykologian dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta.

Fadjukoffia huolettavat lähinnä sellaiset lapset, joiden kotiolosuhteissa on vaikeuksia ja joiden tarpeita ei huomioida.

Samoilla linjoilla on tutkijapsykologi Timo Pasanen Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluista.

–  Kyllähän lapset saattavat olla esimerkiksi kesäaikaan mökillä pitkiä aikoja vain vanhempien kanssa, eikä siinä ole nähty negatiivisia asioita, jos ympäristö on turvallinen ja lasta huomioidaan, Pasanen kertoo.

Katse myös kodin ulkopuolelle

Aivan pienille, 0–2-vuotiaille lapsille vanhemmat ovat joka tapauksessa tärkein sosiaalinen kontakti.

Kavereiden merkitys lapsen kehitykselle alkaa kasvaa noin 3. ikävuoden kohdalla, joten silloin kaverisuhteiden väliaikainenkin menettäminen alkaa tuntua aiempaa voimakkaampana.

Silloin lapsi toisaalta voi jo ymmärtää vanhempien selityksiä siitä, miksi nyt toimitaan eri tavalla kuin yleensä. Keskustelusta on kyllä hyötyä kaikenikäisille.

–  Jo yksivuotias ymmärtää, muistaa ja ajattelee monenlaisia mutkikkaita asioita paljon enemmän kuin pystyy suullisesti ilmaisemaan. Yllättävästi voi hänellekin olla apua siitä, että jutellaan asioista, Fadjukoff sanoo.

Sekä Pasanen että Fadjukoff kannustavat vanhempia huolehtimaan yhteydenpidosta kavereihin niissä puitteissa kuin se on mahdollista.

–  Kannattaa pyrkiä luomaan niitä ikkunoita ulospäin kaikilla keinoilla, millä se on mahdollista. Ja nykymaailmassa meillä on aika hyvät mahdollisuudet, Pasanen sanoo.

Fadjukoffin mukaan vauvaikäinenkin lapsi pystyy hahmottamaan toisen ihmisen esimerkiksi videopuhelun kautta, ja vaikka hän ei osaisi vielä puhua, huomiointi välittyy etäyhteydenkin kautta.

–  Kyllä pienikin lapsi pystyy (tietotekniikan) välittämänä tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja joukkoon kuuluvaksi. Että tehdään yhdessä asioita ja hänet huomataan, hän kertoo.

Joukkoon kuulumisen tunne on tärkeä

Fadjukoff korostaa, että lapselle on tärkeää tuntea kuuluvansa yhä johonkin yhteisöön, jonka arvokas jäsen hän on.

Esimerkiksi tästä hän nostaa Suomessakin levinneen nallehaasteen, jossa ikkunoihin laitetaan pehmoleluja ohikulkijoiden bongattavaksi.

–  Kannattaa hyödyntää niitä yhteyksiä, mitä näkee, olivat ne sitten nalleja ikkunoissa tai rattaissa olevia toisia lapsia, joille voi vilkuttaa, vaikka leikkimään ei jäätäisikään. Se tunne kuitenkin tulee, ettemme ole yksin etkä ole ainoa lapsi maailmassa. Kuulut tähän ryhmään ja olet arvokas, Fadjukoff sanoo.

Hyväksi on myös ylläpitää jatkuvuuden tunnetta lapsen elämässä. Jos lapsi on tavannut toisia lapsia säännöllisesti jossain, heitä voidaan muistella ja pohtia yhdessä.

–  Että mitähän sillekin Mikolle ja Annalle kuuluu, varmaan niidenkin perheessä on sellaista ja tällaista.

Se auttaa lasta muistamaan sitä elämää, mihin hän kuuluu. Joku maailma ei ole loppunut, vaan siitä voidaan jutella ja katsoa kuvia ja muistella sitä, kun kävellään jostain (tutusta paikasta) ohi, Fadjukoff sanoo.

Pasasen mukaan arjen tavallisuuden säilyttäminen lasten elämässä on tärkeä lähtökohta. Vaikka muutoksia päivärutiineihin tulee paljon, ulkoilun, kotona puuhastelun ja leikkimisen kaltaisia perusasioita voi yhä pyrkiä tekemään kuten ennenkin.

–  Vanhemmat voivat tehdä paljon pitääkseen huolta sosiaalisten verkostojen jatkuvuuksista, lasten kaverisuhteista ja vaikka suhteista harrastuksiin, joissa voi olla etäjärjestelmiä ja tällaisia, hän kertoo.

Rauhallisesti kohti normaaliolojakin

Jatkuvuuden korostaminen ja tavallisen elämän muistelu helpottaa myös normaalioloihin palaamista, kun koronaviruspandemia saadaan ennen pitkää selätettyä.

Harrastusryhmään tai kavereita tapaamaan voi kuitenkin olla vaikea lähteä aivan samoin kuin ennen.

Kumpikin asiantuntija muistuttaa, että sekä lapset että heidän kehitysvaiheensa ovat hyvin yksilöllisiä. Yhdelle lapselle sopiva lähestymistapa ei siis välttämättä sovi toiselle.

–  Lapsen muisti voi olla vähän lyhyt. Jos tauosta tulee kovin pitkä, kaverisuhteiden uudelleenlämmittelyyn voi tulla kynnystä ja varsinkin ujommalle lapselle se voi olla tietynlainen haaste, Pasanen sanoo.

Fadjukoff peräänkuuluttaa vanhemmilta kärsivällisyyttä siinä, ettei lasta pakoteta nopeasti uusiin olosuhteisiin ja takaisin lapsiryhmiin silloinkaan, kun elämä alkaa normalisoitua.

–  Jos lapsi kokee, että tarvitsee aikaa, niin annetaan sitä hänelle, mutta rohkaistaan myös. Lasten omaa tapaa toimia ei pidä väheksyä. STT

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic