Uutiset

Etäkokouksia, pelkoa viruslingosta ja hyödyllisiä oppeja – Tältä koronakriisi näytti yliopiston rehtorin näkökulmasta

Yliopistoilla on takana ajanjakso, jota rehtorit kuvaavat poikkeukselliseksi, erityiseksi ja ainutlaatuiseksi.
Tampereen yliopiston rehtorin Mari Wallsin mielestä kriisi vahvisti yliopistoyhteisöä. Kuva: Aleksi Poutanen
Tampereen yliopiston rehtorin Mari Wallsin mielestä kriisi vahvisti yliopistoyhteisöä. Kuva: Aleksi Poutanen

Yliopistojen paluu arkeen ei luultavasti onnistu vielä tänä vuonna, toteaa Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.

– Nyt näyttää siltä, että tämän vuoden puolella tuskin päästään palaamaan siihen, mistä lähdettiin. Minimissään vaihto-opiskelu tuo muutoksia ja haasteita. Yliopisto pyrkii toki toimimaan niin normaalisti kuin mahdollista.

Yliopistoilla on kuitenkin nyt aiempaa parempi valmius reagoida tarvittaessa nopeastikin, sanoo Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin ry:n puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen.

– Toiveita oli, että vuoden 2021 kevätlukukaudella olisi toiminnat normalisoituneet, mutta nyt maailmalla päätään nostava toinen aalto voi muuttaa nopeasti tilannetta myös Suomessa. Yliopistoilla on yhteinen työryhmä, joka ennen kesää hahmotteli erilaisia tulevaisuusskenaarioita.

Poikkeustila jätti jälkensä tutkimukseen ja opiskeluun. Yliopistot sulkivat maaliskuussa kampukset, siirsivät opetuksen verkkoon ja tutkijat työhuoneilta etätöihin.

Vaikka kampusten kulkurajoituksia on loppukeväästä alkaen jonkin verran lievennetty, ei syyslukukausi tuo vielä täyttä paluuta normaaliin.

Lännen Median kyselyn (11.7.) mukaan 13 yliopistoa 14:stä kertoi järjestävänsä opetuksensa syksyllä osittain etänä. Lähes kolme neljäsosaa yliopistoista aikoo järjestää myös uusien opiskelijoiden perehdytyksen osin etänä. Myös maailman koronatilanne vaikuttaa niin tutkijoiden kuin opiskelijoiden liikkumiseen.

Hetki ennen siirtymistä uuteen lukukauteen voi pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan mennyttä. Miltä kevään koronakriisi näytti yliopistojen johdosta käsin? Ja mitä tulevaisuudessa on edessä?

”Oli poikkeustilanne, josta opittiin paljon kaikennäköistä hyödyllistä”

Keijo Hämäläisen mukaan takana on johtamisen näkökulmasta hyvin poikkeuksellinen, vaativa ja tapahtumarikas kevät.

Kiire näkyi Hämäläisen mukaan ”käsittämättömänä määränä” Teams-kokouksia. Kokouksissa vaadittiin koko ajan nopeita päätöksiä: mitä tapahtuu huomenna, entä syksyllä?

Isojen linjapäätösten rinnalla piti tehdä koko ajan myös ruohonjuuritason ratkaisuja, kuten mitä tutkimusta on mahdollista poikkeustilan aikana tehdä.

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuvailee mennyttä kevättä adjektiiveilla ”erikoinen” ja ”ainutlaatuinen”.

– Oli poikkeustilanne, josta myös opittiin paljon kaikennäköistä hyödyllistä.

Aika ei hänelle näyttäydy mitenkään erityisen kauheana. Päätöksiä oli tehtävä paljon, mutta niillä oli positiivinen tarkoitus: suojella opiskelijoiden ja henkilöstön turvallisuutta. Johdon puolelta kevät meni lopulta ”positiivisissa tunnelmissa”, hän toteaa.

Turun yliopiston rehtorin Jukka Kolan mukaan mennyt kevät oli ”kovin erilainen ja vaativa”.

– Ja aika lailla sama jatkuu tänä syksynäkin.

Tampere: koronakriisi tiivisti yhteisön rivejä

Tampereen yliopiston rehtorin Mari Wallsin mukaan poikkeusaika pakotti keskittymään perusasioihin: kuinka opetus ja työn tekeminen mahdollistetaan turvallisella tavalla.

Uusi Tampereen yliopisto syntyi vuoden 2019 alussa kahden yliopiston fuusiosta. Yliopisto on hyvin nuori, vasta reilun puolentoista vuoden ikäinen. Olemassaolonsa ajan se on ollut laajasti lehtiotsikoissa sisäisten ristiriitojen vuoksi.

Mari Wallsin kokemuksen mukaan koronakriisi on vahvistanut yhteisöä. Korona oli ulkoinen uhka, joka vaati ratkaisujen kehittämistä yhdessä.

– Tässä tilanteessa olemme keskittyneet selviämään ja hakemaan ratkaisuja hyvään toimintaan, ja se on auttanut yliopistoyhteisössä vuoropuhelua eteenpäin.

Sattuman seurauksena Tampereen yliopisto ei ollut kriisin aikaan niin tyhjän päällä kuin olisi voinut olla.

Torstaina 5. maaliskuuta yliopistolla oli tarkoitus järjestää pitkään valmisteltu valmiusharjoitus. Kun koronauutiset alkoivat helmikuun lopussa saada yhä huolestuttavampia sävyjä, harjoitus vaihdettiin koronatyöpajaksi, johon osallistui yliopiston johtoa ja tukipalveluiden ja epidemiologian asiantuntijoita. Jo saman viikon viikonloppuna Walls osallistui tiedotustilaisuuteen, jossa hän kertoi kahden tamperelaisen yliopisto-opiskelijan koronatartunnasta.

Ilman tätä työpajaa olisi varautuminen lähtenyt hitaammin liikkeelle, Walls uskoo.

– Tämä antoi hyvän lähdön viestimiselle ja toimenpiteille.

Yliopistot nojasivat koronakriisiä koskevissa päätöksissään viranomaisten antamiin ohjeisiin.

– Ei oltu varauduttu juuri tällaiseen tilanteeseen, oppikirjasta ei löytynyt valmiita ohjeita, Jyväskylän Keijo Hämäläinen toteaa.

– Erilaisia kriisitilanteita varten on omat valmius- ja toimintasuunnitelmat olemassa, mutta ei toki tällaista megaluokan pandemiaa varten. Nekin toimenpiteet tosi nopeasti teimme, Turun Jukka Kola sanoo.

Olisiko yliopiston oma varautumisohje ollut ylipäänsä tarpeen?

– Sinänsä ei. Tilanne muuttui nopeasti, ja muilla toimijoilla oli jo ohjeet, joissa tähän tilanteeseen oli varauduttu jo hyvin tarkkaan. Pystyttiin tukeutumaan näihin suunnitelmiin, Oulun Jouko Niinimäki arvioi.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuvaa koronakevättä ainutlaatuiseksi ja erikoiseksi. Kuva: Teija Soini
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuvaa koronakevättä ainutlaatuiseksi ja erikoiseksi. Kuva: Teija Soini

Ylioppilaskirjoitusten peruminen kauhuskenaario

Samaan aikaan kun arviot koronaviruksen leviämisestä synkistyivät ja keinot kovenivat, lukiolaiset jännittivät ylioppilaskirjoitusten puolesta.

Tänä keväänä opiskelijavalinnoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä todistusvalinta, eli vähintään puolet opiskelupaikoista piti täyttää ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella.

Todistusvalinnan ja ylioppilaskirjoitusten epävarmuuden yhdistäminen oli räjähdysherkkä yhdistelmä.

Keijo Hämäläisen mukaan suurin kauhuskenaario oli se, ettei ylioppilaskirjoituksia olisi voitu järjestää. Miten uudet opiskelijat olisi siinä tilanteessa valittu?

Kauhein pelko ei lopulta toteutunut: reaaliaineiden koepäiviä aikaistettiin, ja kirjoitukset saatiin päätökseen. Opiskelijavalinnat olivat kuitenkin keväällä hyvin suuren väännön alla.

Huhtikuussa korkeakoulut kertoivat, ettei pääsykokeita voi järjestää paikan päällä massakokeina. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot käyttivät kaksiosaista valintakoetta, jossa karsittiin kampuksilla toiseen vaiheeseen osallistuneiden määrää. Yliopistot lisäksi laajensivat todistusvalintaa etenkin hakupainealoilla.

Yliopistojen valintaperusteiden muutokset saivat paljon vastustusta. Erityisesti todistusvalinnan osuuden kasvattaminen sai kritiikkiä niin hakijoilta kuin opiskelijajärjestöiltä. STT ja Yle kertoivat heinäkuun alussa, että valintaperusteisiin ja -kokeisiin liittyen on tehty yli sata kantelua oikeusasiamiehelle.

Etäkokeissa puhututtivat virheet ja vilppimahdollisuus. Itä-Suomen yliopiston ensimmäinen sähköinen etäkoe epäonnistui teknisen virheen vuoksi, sitten lääketieteellisten alojen etäkokeessa epäiltiin vilppiä. Oikeustieteellisen alan yhteisvalinnassa ilmeni pisteytyksessä virhe, jonka seurauksena oikeustieteelliset tiedekunnat ottavat nyt sisään aiottua enemmän opiskelijoita.

Lännen Median haastattelemien rehtoreiden mukaan kaikista kevään ratkaistavista asioista opiskelijavalintoja koskeva päätös oli vaikein.

– Se oli iso päätös, joka oli erittäin vaikeaa tehdä. Sen joutui tekemään myös hyvin aikaisessa vaiheessa: emme tienneet, miten tautitilanne kehittyy, mutta tiesimme, että asia on tärkeä, Keijo Hämäläinen sanoo.

Hän kertoo päätöksen taustalla olleen pelon siitä, että kokeista tulee viruslinko. Valintakokeeseen osallistuminen on nuorelle tärkeää, jonka vuoksi kiusaus tulla paikalle hieman kipeänäkin kasvaa. Lisäksi kokeisiin matkustaa ihmisiä ympäri Suomen, ja matkustaminen olisi ollut myös suuri riski.

Punnittavana olikin kaksi asiaa: se, kuinka tärkeää kokeeseen osallistuminen nuorelle on, ja toisaalta se, kuinka suuren riskin koetilaisuus muodostaa.

Mari Wallsista onnistuminen on se, että uusien opiskelijoiden valitseminen oli ylipäänsä mahdollista. Se vaati mittavan työn ja paljon asiantuntijoita.

– Korkeakouluvalinnat työllistävät muutenkin kauheasti, sen parissa työskennellyt porukka joutui venymään aivan käsittämättömällä tavalla. Kiitosta he eivät ole juuri julkisuudessa työstään saaneet, Keijo Hämäläinen toteaa.

Pitkittyessään kriisi haittaa tutkimusta

Mari Wallsin mukaan poikkeustilanne saattoi aluksi jopa auttaa joitain tutkijoita viimeistelemään tutkimustyön kirjoitusosuutta: kerrankin oli aikaa ja rauhaa kirjoittaa.

Jos koronakriisi jatkuu ja pitkittyy, se tekee tutkimuksen tekemisestä vaikeaa. Näin on etenkin laboratoriotyötä vaativilla aloilla.

– Uskon, että kaikilla tieteenaloilla henkilökohtainen tapaaminen on tärkeää. Tilanne iskee nyt erityisesti aloihin, joissa tehdään laboratoriomittauksia. Mittauksia tehdään usein eri maissa, näytteitä kuljetetaan maasta maahan, kaikki tämä on pysähtynyt kokonaan, Keijo Hämäläinen sanoo.

Myös Jouko Niinimäen mukaan kriisistä on ollut haittaa tieteenteolle. Hän uskoo keväällä olleen kyse niin lyhyestä ajasta, ettei asia ole muodostunut vielä ongelmaksi.

– Jos kriisi jatkuisi syksyllä kovinkin pitkään, on selvää, siitä on tieteen tekemiselle merkittävää haittaa.

Turun Jukka Kola taas arvelee, ettei korona ole vaikuttanut suoraan tieteen ja tutkimuksen tekemiseen kovinkaan paljon. Näin on etenkin kriittisillä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioaloilla.

Kolan mukaan tilanteessa on käynyt jopa hieman päinvastoin, sillä tietyille koronatutkimusaloille on ”odotetusti ja vaaditustikin” tullut ylimääräistä tutkimusrahoitusta Suomen Akatemiasta ja EU:sta.

Jouko Niinimäki nostaa esille kysymyksen siitä, miten kriisi vaikuttaa jo myönnettyyn rahoitukseen. Tutkimusryhmät ovat saaneet rahoitusta erilaisiin tutkimushankkeisiin, joita ei korona-aikana ole välttämättä pystytty viemään eteenpäin.

– Tästä tulee käytännön ongelma: jos ei saada tuloksia tehtyä, miten käy rahoituksen suhteen?

Mari Walls uskoo, että tutkimushankkeiden toteuttaminen hidastuu Tampereella.

– Osan rahoittajista kanssa on keskusteltu, ja he ovat valmiita tulemaan vastaan. Mutta on myös tapauksia, josta aiheutuu ongelmia. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että yliopiston toiminta pienentyy. Perustyötämme tehdään pienemmillä henkilömäärillä.

Tämä tarkoittaa sitä, että määräaikaisia ja projektityöntekijöitä ei välttämättä palkata Tampereen yliopistossa siinä määrin mitä hankkeissa on suunniteltu.

Yksi koronan aiheuttama haitta koskee tutkimuksen kansainvälisyyttä ja tutkijoiden kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Keväällä kaikki kansainväliset konferenssit ja tieteelliset tapahtumat pyyhittiin kalentereista. Matkustusrajoitukset koskevat niin Suomesta lähteviä kuin Suomeen tulevia tutkijoita.

Osan aiemmin kasvokkain hoidetuista tapaamisista voi järjestää etänäkin. Se ei kuitenkaan Keijo Hämäläisestä korvaa fyysistä läsnäoloa.

Tieteessä vaaditaan luovuutta ja uusien ideoiden syntymistä. Tässä tärkeää on tutkijakollegoiden kohtaaminen, mutta myös irrottautuminen omasta arkisesta ympäristöstä, hän sanoo.

– Uuden luominen ja uusien verkostojen syntyminen on kaikki pysähtynyt.

Keijo Hämäläisen mukaan tilanne on verkostoitumisen näkökulmasta erityisen hankala nuorille tutkijoille. Vanhemmilla tutkijoilla on jo olemassa olevia verkostoja, mutta nuoremmat tarvitsisivat esimerkiksi tieteellisiä konferensseja kollegoiden tapaamiseen ja uusien verkostojen luomiseen.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Turun yliopiston rehtori Jukka Kola kokee kevään olleen yliopistoissa erilainen ja vaativa. Kuva: Lennart Holmberg
Turun yliopiston rehtori Jukka Kola kokee kevään olleen yliopistoissa erilainen ja vaativa. Kuva: Lennart Holmberg

Mitä keväästä on opittu tulevaisuutta varten?

Yksi poikkeuskevät on takana, mahdollisesti poikkeuksellinen syksy taas odottaa edessä.

Mitä yliopistot oppivat kevään kokemuksista?

– Etäopiskelun ja etätyön saralla tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet käytäntöjä pysyvästi. On tehty digikolmiloikka, joka on pakottanut meidät toteuttamaan asioita digitaalisesti, Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen arvioi.

Hänen mukaansa valmiudet etäopettamiseen ja etäopiskeluun ovat aiempaa suuremmat.

– Jos tilanne eskaloituu ja joudutaan taas totaaliseen sulkemiseen, tiedetään, miten toimitaan.

Korona-ajan merkittävin oppi Oululle on Jouko Niinimäen mukaan se, että yliopistossa pystytään ”aika hienosti digiopetukseen”. Muutos näkyy myös kokouskulttuurissa ja etätöissä: rutiinikokouksia voi järjestää yhä enemmän etätyökaluilla, ja työtä voi tehdä etänä aiempaa enemmän.

– Sillä tavalla haetaan lisää tehokkuutta työhön, mutta myös lisää työhyvinvointia ja työn vapautta.

Tampereen yliopiston tärkeimmiksi opeiksi Mari Walls luettelee sen, että tietoa pitää olla hyvin ja tiedonsaanti on varmistettu, viestinnän pitää olla ajantasaista ja päätösten perusteltuja. Opittu on myös henkilöstön ja opiskelijoiden jaksamisesta ja tilanteen seurannasta ja uusien toimenpiteiden rakentamisesta etäopiskelun ja -työn tueksi.

Turun Jukka Kolan nostaa esille myös pakon edessä otetun ”merkittävän digiloikan”. Hän pitää tärkeänä myös tiedottamista.

– Selvät, perustellut faktat, linjaukset ja päätökset toimivat hyvin: tärkeää on ymmärrys ja hyväksyntä perusteille ja päätöksille laajasti yhteisössämme.

Sen lisäksi tarpeen on pohtia sitä, kuinka toimia kriiseissä jatkossakin.

– Jo nyt meillä on jo hyvä valmius ja ymmärrys yleisiin kriisitilanteisiin, mutta erityisiin outoihin kriisitilanteisiin kehitämme nyt vielä tiukemman ja toimivamman toimintaprosessin. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuten kaikki ymmärrämme.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic