Uutiset

Ex-oikeusministeri vahvistaa Aarnio-kirjan dramaattisen autopommikertomuksen – "Tämä tarina on tosi"

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja, entinen sisä- ja oikeusministeri Kari Häkämies (kok.) vahvistaa Lännen Medialle, että tuoreessa Aarnio-kirjassa kerrottu dramaattinen autopommitapaus pitää poliisin hänelle kertomien tietojen mukaan paikkansa.

-Tämä tarina on tosi. Minun piti itse keskustella hänen [autopommilla uhanneen] kanssa puhelimessa mahdollisimman pitkään, että hänet saataisiin jäljitettyä, Häkämies kertoo.

Vepe Hännisen koostamassa Myrkky-teoksessa Jari Aarnio kertoo yksityiskohtia huumepoliisin kritisoidusta tietolähdetoiminnasta ja salaisista pakkokeinoista.

Yksi Aarnionkertomuksista koskee vakavaa vaaratilannetta, joka sattui Helsingissä vuonna 1997. Kirjan mukaan verottajaa kohtaan katkeroitunut panostaja oli pakannut autonsa räjähdysaineilla, pysäköi auton Eduskuntatalon taakse ja uhkasi räjäyttää lastinsa, ellei saa verottajalta ennakkoperintärekisteriotetta, jonka turvin voisi jatkaa töitään.

Kirjan mukaan hälytyskeskuksen johtaja halusi tilanteen vetäjäksi Aarnion alaisineen. Seurantaoperaatioihin tottuneita poliiseja kutsuttiin kirjan mukaan atariryhmäksi. Julkaisemme ohessa otteen Myrkky-teoksen kertomuksesta.

“Panostaja halusi yhteyden oikeusministeri Kari Häkämieheen. Aarnio oli henkilökohtaisesti yhteydessä sekä ministeriin että verojohtajaan. Papereiden odotteluun ei ollut kuitenkaan aikaa. Panostaja räjähdelasteineen lähti kohti ydinkeskustaa Mannerheimintielle ja kääntyi edelleen Aleksanterinkadulle. Pommiasiantuntijoilta tuli varovainen arvio: räjähteen määrä autossa oli niin suuri, että se voisi romahduttaa rakennuksia korttelien alueelta. Se tietäisi Helsingissä kymmeniä kuolonuhreja, satoja loukkaantuneita.

Kun sopiva hetki tulisi, mies eliminoitaisiin. Tätä varten seurannassa oli mukana Karhuryhmän partio siviiliasussa. He olivat tottuneempia aseenkäyttäjiä.

Tämä oli historiallinen päätös. Yleensä toimittiin siten, että olisi estetty miehen liikkuminen ja eristetty alue. Nyt se ei ollut mahdollista liikkuvan kohteen ja suuren räjähdemäärän takia. Riski kymmenien ihmisten kuolemasta oli liian suuri. Panostaja oli täysin selvin päin, rauhallinen ja päämäärätietoinen. Neuvotteluryhmä oli yhteydessä myös miestä hoitaneeseen hoitohenkilökuntaan ja sai kuulla, että kyseessä oli täysin selväjärkinen mies, jolla oli vain keittänyt yli.

Aarnio soitti huumepoliisissa puhelintietoihin erikoistuneelle konstaapelille. Nyt ei ollut aikaa paperitöille ja virallista tietä etenemiselle. Konstaapeli tunsi operaattorien keskeiset henkilöt ja oli suoraan yhteydessä heihin. Operaattorilla ymmärrettiin asian vakavuus. Kyseessä oli joukko tuhon estäminen. Ainakin tuolloin, yhdeksänkymmentäluvun lopulla oli vähemmän pikkusieluisia näpertelijöitä ja enemmän toiminnan miehiä ja naisia. Panostajalla oli käytössään useita puhelinliittymiä, joita hän vaihtoi jatkuvasti. Operaattori antoi huumepoliisille sitä mukaa uudet numerot. Panostaja joutui hämilleen, kun neuvotteluryhmä sai häneen yhteyden jo ennen kuin hän ehti itse soittaa. Jatkuvan yhteydenpidon tarkoituksena oli yrittää saada mies pois Helsingin keskustasta, jotta tuhovaikutukset olisivat pienemmät, mikäli hän todella päättäisi räjäyttää lastin.

Kello 15 jälkeen panostaja lopulta päätti jättää Helsingin keskustan ja lähti ajamaan Lahdentietä kohti Mäntsälää.”

Poliisit seurasivat miestä salaa, ja kirjassa kerrotaan, miten poliisi pyysi Häkämiestä pitkittämään puhelua, jotta teleoperaattoreilta saataisiin tarkat sijaintitiedot.

Kirjassa kerrotaan, että autopommilla uhannut mies ajoi Mäntsälään ja viranomaiset päättivät, että häntä voidaan ampua keskivartaloon, jos sen voi tehdä sivullisia vaarantamatta. Miehelle luvattiin hänen pyytämänsä paperit, ja tämä pyysi ne faksilla toimistoonsa.

Kirjan mukaan mies jätti matkalla osan räjähteistä metsään ja lupasi antautua faksin saatuaan. Poliisit saivat hänet kuitenkin kiinni tämän pysähtyessä Ristiinaan huoltoasemalle.

“Taitavasti atarimiehet puhuttivat röökin lomassa panostajaa huoltamon pihalla räjähdeainelastissa seisovasta ajoneuvosta. He kysyivät onko auto ansoitettu ja panostaja vastasi myöntävästi. Tämä oli virittänyt käsijarrun siten, että jos sitä käyttää, aiheuttaa se yli 100 kilon räjähdelastin räjähtämisen. Vaihdekepissä oli lisäksi erillinen laukaisin.

Vaara oli ohi.

Seuranta oli alkanut eduskuntatalolta n. kello 14 ja päättynyt ennen puolta yötä Ristiinaan. Koko tuon ajan hälytyskeskuksen johtaja ja Aarnio olivat tilanteen ytimessä.

Laukaisin oli vaihdekepissä, kuten panostaja oli kertonut. Räjähteiden määrä (yli 100kg) paljastui arvioitua suuremmaksi. Räjäytys Helsingin keskustassa olisi merkinnyt kymmeniä kuolonuhreja ja satoja loukkaantuneita. Puolustusvoimat arvioivat tutkimuksissaan räjähdelastin tuhovaikutukset kaupunkialueella yli kilometriin räjähdyspaikasta.”

Häkämies oli tapahtuma-aikana oikeusministerinä Lipposen ykköshallituksessa.

-Pommimies luuli, että verotoimisto on oikeusministeriön alla. Silloin päätettiin poliisin kanssa, ettei takerruta byrokratiaan, Häkämies muistelee.

Häkämiehen mukaan poliisi järjesteli miehelle tämän pyytämän dokumentin, jotta hän rauhoittuisi.

-Minulle sanottiin, että jos hän olisi räjäyttänyt pomminsa oikeusministeriön edessä – missä hän oli myös käynyt – nin kaikki kadun puolella olleet virkamiehet olisivat kuolleet, Häkämies kertoo.

Kirjassa kerrotaan, että jälkikäteen kukaan ei tullut valittamaan, että televalvontatietoja ei haettu oikeassa marssijärjestyksessä. Mediassa koko tapaus kuitattiin kirjan mukaan lyhyellä maininnalla, että panostaja sai muutaman kuukauden tuomion muun muassa vaaran aiheuttamisesta.

Häkämies muistelee, että tapaus ei tosiaan noussut aikoinaan otsikoihin.

-Varmaan oli näin, että poliisi ei siitä sitten tiedottanut, ja oikeusministeriöllähän ei ollut mitään intressiä siitä tiedottaa. Ehkä se oli vielä sitä maailmanaikaa, että ajateltiin, että Suomessa ei koskaan tapahdu mitään.

Häkämies korostaa, että pommimiehen kanssa käymäänsä puhelua lukuun ottamatta hänen tietonsa tapauksesta perustuvat poliisin kertomaan, eikä hänellä ole tapauksesta mitään dokumentteja.

Huumepoliisin johtajana toiminut Aarnio tuomittiin vajaa vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi vankeuteen törkeistä huumausainerikoksista. Aarnio on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.

Asiasanat

Uusimmat