Uutiset

Haamupyydykset eivät ole Suomessa ongelma, mutta valtamerissä ne tappavat eläimiä yhä enemmän

WWF:n raportin mukaan maailman meriin jätetään tai katoaa jopa miljoona tonnia pyydyksiä. EU:ssa lainsäädäntö tarttuu ongelmaan, mutta globaalisti tilanne on hälyttävä.
Tarkoituksella tai tahattomasti mereen jätetyt kalanpyydykset ovat kasvava uhka hylkeille ja muille meriselkärankaisille. WWF:n mukaan todennäköisin eläimen tappama meren muovijäte on kalanpyydys tai sen osa. Kuva: Ian Dyball/Shutterstock
Tarkoituksella tai tahattomasti mereen jätetyt kalanpyydykset ovat kasvava uhka hylkeille ja muille meriselkärankaisille. WWF:n mukaan todennäköisin eläimen tappama meren muovijäte on kalanpyydys tai sen osa. Kuva: Ian Dyball/Shutterstock

Kun kalanpyydys katoaa tai jätetään mereen, se ei lakkaa pyytämästä. Satimeen jää edelleen kaloja, mutta myös lintuja, merinisäkkäitä ja esimerkiksi kilpikonnia jopa vuosikymmenien ajan.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan tällaisten haamupyydysten vahingoittamien lajien määrä on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Myös kokonaiset elinympäristöt, kuten koralliriutat ja mangrovemetsät, kärsivät vahinkoa.

Järjestön tuore Stop Ghost Gear -raportti (suom. Pysäyttäkää haamupyydykset) kertoo, että vähintään kymmenen prosenttia meriin päätyvästä muovijätteestä on erilaisia pyydyksiä. Määrä on puolesta miljoonasta miljoonaan tonniin joka vuosi.

– Lähes puolet Pohjoisen Tyynen Meren jätepyörteestä koostuu verkoista, köysistä ja siimoista, raportti laskee.

Haamupyydyksiin jäävät eläimet kuolevat tukehtumalla, hukkumalla tai nääntymällä. Myös pelkkä stressi voi tappaa.

Melkein kolmannes siimoista jää mereen

Suurimman riskin aiheuttavat tieteellisiä tutkimuksia koostaneen raportin mukaan verkot ja pohjassa pidettävät pyydykset. Seuraavina tulevat pitkäsiimat ja troolit.

Järjestö laskee, että lähes kuusi prosenttia verkoista, yhdeksän prosenttia rysistä ja muista ansapyydyksistä sekä peräti 29 prosenttia siimoista hylätään tai kadotetaan mereen.

Pyydykset katoavat kalastajilta usein tahattomasti. Esimerkiksi nailonverkot ovat kuitenkin niin halpoja, että ne on ”helppo” hylätä tai jättää etsimättä tarkoituksella. Sama koskee siimoja.

Raportin mukaan ongelma liittyy kalastustapoihin ja kalastusteollisuuden käytäntöihin.

– Kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma, jota nykyinen lainsäädäntö ei pysty hajanaisuutensa ja tehottomuutensa takia poistamaan, sanoo WWF Suomen meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

Suomessa ei kovin suuri ongelma, eteläisellä Itämerellä on

Rannoille unohdettuihin siimoihin takertuneita tai kuivilla oleviin katiskoihin jääneet linnut eivät ole tavaton näky Suomessakaan, mutta ammattikalastukselta jääneitä haamupyydyksiä tavataan saatavilla olevien tietojen perusteella vähän.

Suomen ympäristökeskus tutki asiaa Selkämerellä viime vuonna. Pyydyksiä kerättiin pohjaa haraamalla, ja tulosten perusteella isosta ongelmasta ei ole kyse.

– WWF ei pidä haamuverkkojen ongelmaa yleisesti suurena Suomessa, mutta tärkeää on, että kaikki pyydykset tulisivat kerätyksi ja oikeaoppisesti kierrätetyksi, Soirinsuo sanoo.

Tilanne on toinen jo eteläisellä Itämerellä.

Vuosina 2016-2018 toimineessa WWF:n hankkeessa kerättiin yli 25 tonnia pyydyksiä. Puolassa määrä oli kahdeksan, Saksassa kuusi ja Virossa reilusti alle puoli tonnia. Ruotsista pyydyksiä kerättiin peräti kymmenen tonnia.

– Ero Suomeen johtuu suureksi osaksi pohjatrooleista, joita ei käytetä muun muassa rannikon kivikkoisuuden vuoksi aluevesillämme lainkaan.

Soirinsuo arvioi, että myös kaupallisen verkkokalastuksen hiipumisella Suomessa on merkktystä.

Pyydysten tuottajavastuu tulee ensi vuonna

Järjestö korostaa, että haamupyydysten synnyn välttäminen on tärkein keino ongelman ratkaisemiseen. Sitä voidaan edistää muun muassa pyydysten jäljitettävyttä parantamalla ja kierrätysmahdollisuuksia lisäämällä.

– On tärkeää kehittää käytöstä poistettujen pyydysten ja kalastustarvikkeiden suunnitelmallista jätehuoltoa, Soirinsuo sanoo.

Tässä avainasemassa ovat hänen mielestään rannikkokunnat ja kalasatamat. Pyydysten jättäminen jätehuoltoon olisi tehtävä mahdollisimman helpoksi.

EU:ssa asia noteerataan kalanpyydysten tuottajavastuulla, joka tulee kertakäyttömuovidirektiivin mukana voimaan ensi heinäkuussa. Muutoksen myötä kalanpyydysten valmistajat velvoitetaan kustantamaan käytettyjen pyydysten jätehuollon ja keruun kulut

Suomen kansallisessa toimeenpanossa tullaan Soirinsuon arvion mukaan painottamaan tiedotusta ja käytöstä poistettavien pyydysten keräämistä. WWF toivoo, että tässä panostetaan myös vapaa-ajankalastukseen.

Valtamerillä tarvitaan YK-tasoista sopimusta

Globaalisti haamupyydysongelman ratkaisu vaatii järeämpiä keinoja.

– Se vaatii koordinoitua toimintaa kaikkialla maailmassa. Tämän vuoksi kehotamme hallituksia ja elinkeinoelämää tukemaan YK:n uuden, muovipäästöjä koskevan, sitovan ja kansainvälisen sopimuksen perustamista, Soirinsuo tiivistää.

Pahimmillaan haamupyydykset uhkaavat ajaa lajeja sukupuuttoon.

Tällaisessa vaarassa on esimerkiksi kalifornianpyöriäinen. Sen kanta on romahtanut, koska pyöriäisiä jää sivusaaliiksi laittoman isovelttokalan pyynissä.

Haamupyydykset uhkaavat tappaa loputkin kalifornianpyöriäiset. Lajin yksilöitä ui Meksikonlahdessa enää kymmenkunta.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti

4.12.2020