Uutiset

Hän on Finlandia-kisan yllättäjä: Oxfordissa asuva esikoiskirjailija kuvaa isänsä maata, Romaniaa

Suomalainen tyttö ja romanialainen poika tapaavat, kun aurinko roikkuu vuorten yllä ja heinikko hehkuu hunajana.

Tytön hiukset loistavat erityisen kirkkaasti juuri sillä hetkellä, kun poika sattuu kääntämään katseensa häneen. Niin valkoisia hiuksia poika ei ole nähnyt milloinkaan.

Noin se tapahtuu, minäkertojan vanhempien kohtaaminen Cristina Sandun, 28, esikoisromaanissa Valas nimeltä Goliat (Otava).

Kuvauksessa on ruokalusikallinen totta ja reilu mittakupillinen mausteista mielikuvitusta.

Sama resepti toimii koko matkan – läpi tuoksuissa, äänissä ja väreissä kylpevän romaanin.

Perjantaiaamuna kirja ponkaisi Finlandia-finaalin yllätysehdokkaaksi.

-Ei käynyt edes mielessä, että voisin olla mukana.

-Nyt virisi toivo, että tälle kirjallisuudelle, mitä kirjoitan, on paikka Suomessa, iloitsee yötä myöten Britanniasta Helsinkiin lentänyt Sandu.

CRISTINA SANDU varttui päähenkilönsä Alban tavoin kahden kielen ja kulttuurin keskellä. Koti oli Helsingissä, suomalais-romanialaisessa kirjoja rakastavassa perheessä.

Lapsuuden kesä tarkoitti kylää ja mummolaa Bukarestin kupeella. Vanhan maatalouskommuunin raitilla tuuli kuljetti aromeja puutarhaplänteiltä ja ulkovessoista. Kulkijaa vahtivat patsaiksi valetut Marx ja Jeesus.

Mikä tärkeintä: sekä tosielämän että fiktion tyttö on kulkenut korvat auki ja kätkenyt muistiinsa suvun synkät, salaperäiset ja hehkuvat tarinat.

Aikuistuttuaan Sandu on muuttanut Suomesta maailmalle ja asunut vuosia Ranskassa.

Helsingissä ja Pariisissa Sandu avusti tulkkina romanikerjäläisiä. Noidenkin kokemusten kaikuja mahtuu esikoisromaaniin.

Tällä hetkellä Cristina Sandu tekee töitä akateemisessa kustantamossa Britannian Oxfordissa. Siellä hän aikoo toistaiseksi pysyäkin, vaikka ajatus Suomeen paluusta aika ajoin houkuttaa.

ROMAANIN TAPAHTUMAT käynnistyvät hautajaiskutsusta. Päähenkilön isoisä on kuollut, on aika lähteä viettämään ruumiinvalvojaisia. Amerikkaa myöten hajonnut suku kerääntyy poloiseen kylään, jota ei huolittu edistyksen rattaille.

Muistoja ilmaantuu monelta aikatasolta, usean sukupolven elämästä.

Vainaja on ollut ristiriitainen mies, entinen salaisen poliisin palkollinen. Työtehtäviin kuului painostaa talonpoikia kommuuniin ja vakoilla kyläläisiä äänestyspaikan kattolautojen välistä. Väärin äänestäneet katosivat.

Lukija pääsee matkalle antropologisen tarkasti kuvattuun arkeen, johon ilmaantuu ulkopuolinen elementti: sukkahousut, Rexona, Lux, farkut, viskipullot ja muita ihmeitä kaukaa Suomesta.

-Minusta on kiehtovaa, miten täkäläisille tavalliset esineet ompelukoneesta videokasetteihin muuttuivat Romaniassa äärimmäisen tärkeiksi ja arvokkaiksi.

-Vaihtokauppa toimi ja isänpuoleinen sukuni pysyi pahimmankin ruokapulan aikana maississa ja makkaroissa.

Mikään ei ole ikuista. Ei edes Johtajan ja Karpaattien Neron luoma järjestelmä. Sandun romaanissa nähdään sekin päivä, jolloin diktaattori Ceausescu nousee Bukarestissa korokkeelle ja julistaa, että maan hallinto muuttuu, kun päärynät kasvavat poppelipuissa.

Kaksi päivää myöhemmin yliopistokorttelin poppeleissa roikkuu nauhalla sidottuja päärynöitä.

CRISTINA SANDU määrittelee itsensä “ensisijassa suomalaiseksi”, mutta identiteettiin on aina kuulunut iso ja lämmin romanialainen pala.

-Olen pystynyt matkustamaan Romaniaan enintään kerran vuodessa. Väliaikoina ehtii kasvaa ikävä ja nostalgia.

Tunteet Romaniaa kohtaan ovat kuitenkin sen verran sekalaiset, ettei Sandu voisi kuvitella asettuvansa sinne asumaan.

-Tunnen surua ja suuttumusta asioista, jotka eivät toimi. Romania on edelleen korruptoitunut maa ja esimerkiksi isäni kotikylä hyvin köyhä.

-Elämä kylässä kiertyy ihmisiä manipuloivan ortodoksikirkon ympärille. Seurakunta hallitsee, olipa pappi rehellinen tai ei.

Sandu toivoo, että hänen kirjansa ilmestyisi myös Romaniassa. Suomi on sikäläisille niin outo maa, että kahden kulttuurin vertailu saattaisi hyvinkin kiinnostaa.

SANDU KEHUU romaanin jälkisanoissa isäänsä, “tarinankertojista parhainta”.

Taito periytyi ja antoi varhain merkkejä itsestään. Äiti merkitsi Cristinan kertomuksia muistiin, kun tyttö ei vielä osannut kirjoittaa.

Valas nimeltä Goliat ei jää Sandun viimeiseksi kirjaksi.

Hän työstää Oxfordissa uutta tekstiä ja kerää tausta-aineistoa, sen minkä päivätöiltään ennättää.

Sandu tuumaa hetken ja myöntyy paljastukseen: -Arvasit oikein, tapahtumat sijoittuvat Romaniaan, mutta aika on minulle outo ja uusi.

Lopullinen sana on Elisabeth Rehnin

Finlandia-kisan kaikki ehdokkaat ovat nyt selvillä. Tietokirjojen finalistit julkistettiin maanantaina, lasten- ja nuortenkirjallisuuden valiot keskiviikkona ja parhaat kaunokirjat perjantaina.
Kaunokirjallisuuden Finlandiasta päättää tänä vuonna ministeri Elisabeth Rehn.
Kuuden romaanin ehdokaslistan valitsi raati, johon kuuluivat toimittaja Aleksis Salusjärvi, entinen kirjakaupan päällikkö Eva Uggla ja tuottaja Heidi Backström.
Kaikkien kolmen sarjan voittajat paljastuvat keskiviikkona 29. marraskuuta. Jokainen palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa.

Asiasanat

Uusimmat