Uutiset

He tietävät, kuinka pää nyrjäytetään – Näin Tatun ja Patun kirjailijapariskunta tapasi toisensa jo kouluiässä

Rakkaus on ihan Outolasta. Se syttyy miten tahtoo, joskus hitaasti, vaivihkaa. Voi olla, että ensin katsotaan sarjakuvaruutuja ja puhekuplia ja vasta sitten toista silmiin ja sielun pohjaan.

Aino Havukaisella ja Sami Toivosella on teoria. He ovat kohdanneet toisensa ensi kerran ilman, että tapaamisesta on jäänyt muistikuvaa.

-Oltiin samaan aikaan koulussa Hämeenlinnassa. Minä lukiossa, Sami yläasteella. Kaupungissa oli uusi kirjasto ja siellä aika lyhyt sarjakuvahylly, Aino Havukainen aloittaa.

-Olemme ehdottomasti tavanneet sen hyllyn ääressä ja tapelleet samoista albumeista. Se on ihan väistämätöntä.

-Joo, ollaan tuijotettu putkinäköisinä uutuuksia ja tuupittu toisiamme, Sami Toivonen vahvistaa teorian.

Ensimmäinen varma tieto kohtaamisesta on 1990-luvun alusta, Lahden muotoiluinstituutissa. Molemmat opiskelivat graafista suunnittelua.

Mielenkiinto syttyi silloinkin ensin sarjakuviin, toisen töihin, vasta sitten henkilöön.

Kaksikon luonteet olivat erisorttiset. Ainossa sihisi tuli ja tappura, Samin veri kiersi verkkaisemmin. Sami harrasti hämäriä taidejuttuja, Aino ylisti ilmaisun selkeyttä. Yhteistä oli hölmö, absurdi huumori.

Se oli riittävä perusta aloittaa yhteinen elämä ja yhteiset työt.

Seuraukset eivät ole hullummat: yli miljoonaa myytyä Tatu ja Patu -kirjaa, käännöksiä pitkin maailmaa Kiinaa ja Japania myöten, liuta arvostettuja palkintoja, suosioon ampaissut elokuva, menestyneitä teatterisovituksia…

Pitkästi kolmatta vuosikymmentä on kulunut ja perheen tyttäret varttuneet, mutta pariskunnan yhteinen puurtaminen huumorin parissa sen kun jatkuu.

-Nimenomaan hidasta puurtamista se vaatii – vitsien vääntäminen, kaksikko vakuuttaa ja nauraa ihmeen vapautuneesti päälle.

Legovessa Mauri Kunnaksen lapsuuskodissa

Tatu ja Patu -kirjat syntyvät 1940-luvun lopun idyllisessä puutalossa Sastamalassa, Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla.

Vieraille esitellään erikoisuudet: Legoilla vuorattu vessa ja seiniin pinttynyt tuulahdus lastenkulttuurin historiaa.

Talo on kirjailija Mauri Kunnaksen lapsuuskoti, ja sen kellarissa majaili aikoinaan Kunnaksen puuseppäisän leluverstas.

Täällä Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat tavoittaneet haaveidensa arjen.

-Meillä on mielettömän hieno tilanne. Saadaan tehdä töitä himassa kahdestaan kaikessa rauhassa.

-Tilaustöitä ei ole otettu aikoihin, me eletään meidän kirjoilla, vieläpä hyvin.

Sivuhommille ei olisi aikaakaan. Vuosi riittää juuri ja juuri yhden oman kuvakirjan tekemiseen.

Parhaillaan on menossa heinäkuussa ilmestyvän uutuuden viimeistely. Tatu ja Patu, elämä ja teot on juhlallisesti kahdeskymmenes teos rakastetuista Outolan veljeksistä.

Juhlakirja paljastaa uutta tietoa parivaljakon taustoista ja kotiseudusta.

-Utelimme lukijoilta Facebookissa, mikä heitä Tatussa ja Patussa askarruttaa. Saimme valtavasti kysymyksiä. Tiedusteltiin esimerkiksi, millaisia ovat Outolan lentokentät!

Rannekoruja turvapaikanhakijoille

Pariskunnan uurastus on kurinalaista. Taukoja pidetään kirjailija Dan Brownilta opitulla systeemillä. Kello piippaa kerran tunnissa. Silloin tartutaan kahvakuuliin, pompitaan trampoliinilla tai venytetään keho pilatesasentoihin.

-Ilman liikuntaa piirtäjän niska kramppaa ja kroppa tuhoutuu, Sami Toivonen tietää.

Havukaisesta ja Toivosesta on sulautunut täydellinen työpari. Tyyliin kuuluu välitön ja suorasukainen palaute ilman diplomaattisia pehmennyksiä.

- Ei enää sopeuduttaisi mihinkään normaaliin duunipaikkaan. Ei osattaisi asetella sanojamme. Heti tulisi potkut.

Pariskunta ylistää pienen paikkakunnan suomaa rauhaa. Työ vaatii sitä vuosi vuodelta enemmän. Helsinki ei tulisi enää kuuloonkaan. Virikkeitä olisi ihan liikaa.

-Nyt jo pari kolme vierailua viikossa sotkee aikataulut ja ajaa elämän kaaokseen.

Silloin tällöin jompikumpi käy yksin kaupassa, muuten hengitetään jaettua ilmaa.

-Meidän kokemuspiiri on päivästä toiseen ihan sama, yhteinen. Ollaan sosiaalisesti eristyksissä. Ja kun työt on tehty, ei juteltavaa ole hirveästi. Katsellaan Netflixiä ja jaetaan toisillemme joitain Facessa nähtyjä juttuja.

Ja nyt taas nauretaan.

Havukainen ja Toivonen liioittelevat mökkihöperyyttään. Kuva muuttuu, kun tietää, että pariskunnalla on valpas sosiaalinen omatunto, joka ajaa vapaaehtoistyöhön.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta kaksikko on vetänyt askartelukerhoa turvapaikanhakijoille.

- No okei, haluttiin, että tulijat saisivat kokea ystävällisyyttä. Ja onhan meistä tullut aika taitavia rannekorujen värkkääjiä.

Faniposti tavoitti Serbiasta saakka

On hetkiä, jolloin Havukainen ja Toivonen ihan mielellään jättävät tarkoin vaalimansa rauhan. Lukijoiden tapaaminen vaikkapa kirjamessuilla on juhlaa.

-Se on sellaista leikkiä. Laitan korkokengät jalkaan ja larppaan kirjailijaelämää, Aino Havukainen luonnehtii.

Riemua tuottaa myös maailmalta kantautuva palaute. Tatujen ja Patujen oikeudet on myyty pariinkymmeneen maahan, ja fanipostia tippuu varsinkin Facebookin kautta.

-Meille lähetetään kuvia vaikka siitä, kun joku on rakentanut pahvilaatikoista Tatun ja Patun T.S.S. Bananas -avaruusaluksen, Sami Toivonen kertoo.

- Serbiasta tuli kuvia pojasta, joka haluaa ilta illan jälkeen nukahtaa Tatu ja Patu -kirjojen päälle. Yöpuku ja sukat vaihtuvat, mutta kirjojen pitää pysyä nenän alla.

- Ei hitto, onhan tuommoinen palaute mahtavaa, Aino Havukainen iloitsee.

Kunniavieraina sarjakuvafestivaaleilla

Kunniaa ja mainetta satelee myös kotimaasta. Finlandia Juniorin ja useiden muiden kirjapalkintojen jatkoksi tupsahti äskettäin lastenkulttuurin valtionpalkinto.

Ja eipä aikaakaan, kun Tatun ja Patun luojat matkustavat kunniavieraiksi Tampere kuplii -sarjakuvafestivaalille.

-Kunniavieraina ei ollakaan ennen oltu.

Miten Tatu ja Patu mahtaisivat reagoida, jos tietäisivät moisesta tittelistä?

-He ovat suuria virallisuuksien ystäviä, tärkeilevät aika paljon ja iloitsevat kaikista huomionosoituksista. Ottaisivat asian hyvin vakavasti ja tosissaan ja vetäisivät parasta päälle, Havukainen ja Toivonen olettavat.

- Pitäisivät tapausta elämänsä kohokohtana.

Tampere kuplii -festivaali 21.-25.3.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen

Sastamalassa asuva taiteilijapariskunta. Perheeseen kuuluu kaksi Kiinasta adoptoitua tytärtä.
Alun perin Tatu ja Patu -hahmot seikkailivat Veera-kirjojen sivuilla ja saivat ensimmäisen nimikkokirjansa vuonna 2003. Tatusta ja Patusta on tehty lukuisia teatterisovituksia sekä elokuva Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! (2016).
Havukainen ja Toivonen ovat saaneet lukuisia palkintoja, muun muassa Finlandia Juniorin vuonna 2007. Se tuli kirjasta Tatun ja Patun Suomi.
Lastenkirjojen ja kuvitusten lisäksi pariskunta on tehnyt sarjakuvia. Toivonen palkittiin sarjakuvapiirtäjänä Kritiikin Kannuksilla jo 17-vuotiaana, vuonna 1989.
Kaksikon yhteinen sarjakuva Himaset voitti Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun strippisarjan 2004. Himaset-albumeita on julkaistu kolme: Juustoon ei saa piirtää! (2008) ja Keijut ei juo kahvia! (2009) sekä 18 stripillä täydennetty edellisten kokoelma Himaset – Kaikki kotona (2015).

Asiasanat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic