Uutiset

Heikentääkö kallis urheilijaturvavakuutus Suomen palloilusarjojen kansainvälistä kilpailukykyä?

Korisliigassa on paljon ulkomaalaispelaajia. Heille maksetaan Suomeen eläkettä, mutta on epätodennäköistä, että he 65 vuotta täytettyään hakevat saataviaan. Kuvassa Salon Vilppaan Antonio Ballard Tampereen Pyrinnön pelaajien puristuksissa. Kuva: Jukka Ritola
Korisliigassa on paljon ulkomaalaispelaajia. Heille maksetaan Suomeen eläkettä, mutta on epätodennäköistä, että he 65 vuotta täytettyään hakevat saataviaan. Kuvassa Salon Vilppaan Antonio Ballard Tampereen Pyrinnön pelaajien puristuksissa. Kuva: Jukka Ritola

Miksi urheilijaturvavakuutus on vähintään 11 410 euroa vuodessa ansaitseville joukkueurheilijoille pakollinen, mutta yksilöurheilijoille vapaaehtoinen, sosiaali- ja terveysministeriön hallitussihteeri Tiina Muinonen?

– Urheilijavakuutus on työsuhteessa olevan joukkueurheilijan osalta työnantajalle pakollinen. Yksilöurheilija voi halutessaan vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti. Yleisessä työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmässä, jonka piiriin urheilijat eivät kuulu, yrittäjän vakuuttaminen on niin ikään vapaaehtoista.

Nykyjärjestelmässä urheilijat saavat eläketurvan erillisellä hakemuksella 65 vuotta täytettyään. Ulkomaalaispelaajista – etenkin jos heidän uransa Suomessa jää lyhyeksi – suurin osa ei tule ikinä tätä eläketurvaa hakemaan. Seurat kokevat, että he joutuvat maksamaan eläketurvaa turhaan – rahat jäävät järjestelmän rattaisiin. Ylimääräiset sivukulut heikentävät Suomen sarjojen kilpailukykyä kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla. Miksi tällaiseen järjestelmään on päädytty?

– Vanhuudenturvavakuutus on osa urheilijan lailla säädettyä sosiaaliturvaa. Etuuksia on lähtökohtaisesti haettava itse. Esimerkiksi työeläkelakien mukainen vanhuuseläkekin on hakemusperusteinen.   

Urheilijaturvavakuutusta valmistelleessa työryhmässä oli kuusi urheilulajien edustajaa. Heistä viisi edusti jääkiekkoa ja jalkapalloa. Esimerkiksi koripallossa ja lentopallossa ammattiurheilijoiden määrät ovat kasvussa, mutta niistä ei ollut yhtään edustajaa. Miksi työryhmän kokoonpano oli sellainen kuin oli?

– Vakuutusturvan piirissä olevista urheilijoista suurin osa koko sen historian ajan on ollut jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita. Siksi näistä lajeista on perinteisesti ollut vahva edustus sekä työnantaja että työntekijäpuolelta. Viimeksi urheilijalain kehittämistä pohtineessa työryhmässä oli edustettuna myös silloinen Valo ry ja Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni ry, jonka jäsenyhdistyksiin kuuluu muun muassa koripallon pelaajayhdistys.

Suurin osa urheilijaturvavakuutuksen kustannuksista tulee tapaturmavakuutuksesta. Se on seuroille selvästi kalliimpi ja silti vakuutusturvaltaan huonompi kuin vakuutusyhtiöiden kilpaurheiluun tarjoamat vakuutukset. Miksi tällaisen kalliiseen, mutta huonoon pakolliseen vakuutuksen on päädytty?

– Tapaturmavakuutusmaksun tulee lain mukaan olla kohtuullisessa suhteessa vakuutuksesta aiheutuviin kustannuksiin ottaen huomioon asianomaisen lajin aiheuttama tapaturmariski.

– Urheilijalain mukaiset etuudet ovat varsin hyvät ja kattavat. Tapaturman perusteella maksetaan korvausta muun muassa kuntoutuskustannuksista, tapaturmaeläkettä, perhe-eläkettä, hautausapua, haittarahaa, hoitotukea, vaatelisää, kodinhoitokustannusten korvausta ja korvausta sairaanhoidon kustannuksista. Niin sanotut lisenssivakuutukset eivät ole lainkaan näin kattavia.

Urheilijaturvavakuutus

Lakisääteinen ammattilaisen urheilijaturvavakuutus on pakollinen, jos urheilusta saatu vuosiansio on vähintään 11 410 euroa vuodessa.

Työsuhteessa olevan joukkueurheilijan vakuuttamisvelvollisuus on työnantajalla.

Yksilöurheilijalla, joka ei ole työsuhteessa, on mahdollisuus vakuuttaa itsensä vapaaehtoisesti.

Urheilijaturvavakuutus sisältää tapaturma- ja vanhuuseläketurvan.

Aiheuttaa esimerkiksi jääkiekossa työnantajalle noin 20 prosentin sivukulut palkan lisäksi.

Uusimmat