Uutiset

Helle tuo muutakin kuin sinilevää: Uimaveden otuksia riittää bakteereista loismatoihin, ja suurin osa hyötyy lämpenemisestä

Uimaveden mikrobiriskit kasvavat loppukesää kohden ja erityisesti hellejaksoina. Suomen vesissä on tavattu lihansyöjäbakteeriksikin sanottua mikrobia, joka vaati vastikään ihmishengen Floridassa.
Lämpenevään Itämereen voi päätyä trooppisilta leveysasteilta tutumpia bakteereita, ja järvissäkin on omia taudinaiheuttajiaan. Kuva: Kimmo Penttinen
Lämpenevään Itämereen voi päätyä trooppisilta leveysasteilta tutumpia bakteereita, ja järvissäkin on omia taudinaiheuttajiaan. Kuva: Kimmo Penttinen

Kesä voi joskus mennä kirjaimellisesti ihon alle. Helteiden lämmittämissä uimavesissä runsastuvat uimarien lisäksi erilaiset mikrobit ja muut eliöt, joiden kanssa pulikointi ei aina suju ongelmitta.

Uidessaan on toki todennäköisempää kuolla hukkumalla kuin vedestä saatuun infektioon. Pahimmillaan vesissä piilee silti hengenvaara, ja riski suurenee nimenomaan loppukesää kohden, vesien lämmetessä.

Lämpenevään Itämereen voi päätyä trooppisilta leveysasteilta tutumpia bakteereita, ja järvissäkin on omia taudinaiheuttajiaan.

Suomessa on tavattu jopa lihansyöjäbakteeriksikin sanottua mikrobia, joka vaati vastikään ihmishengen Floridassa.

Sinilevät on syytä ottaa vakavasti

Viime päivinä roimasti runsastuneet sinilevät tai oikeammin syanobakteerit ovat jo monelle tuttuja – valitettavasti ja onneksi.

Sinilevät on syytä ottaa vakavasti, sillä pahimmillaan hermo- ja maksamyrkyt ovat varsinkin juotuna tai hengitettynä vaarallisia. Päivän-parin sairastelun sijaan edessä voi olla sairaalareissu tai äärimmillään hengenvaara.

Vakavimmat riskit eivät tosin liity uimiseen, vaan myrkyllisen veden käyttämiseen löylyvetenä.

Syanobakteerit eivät kuitenkaan ole alkuunkaan ainoa kesäisten luonnonvesien riski. Tämäkin soppa kuuluu niihin, jotka sakenevat ilmastokriisin mukana.

Vibriot ovat äärimmillään hengenvaarallisia

Pitkien hellejaksojen aikana rannikolla runsastuvat esimerkiksi Vibrio-suvun bakteerit. Järviltä tämä riski puuttuu.

Vibriot runsastuvat erityisesti matalissa ja lämpimissä vesissä. Matalien uimarantojen lisäksi sellaisia voivat olla esimerkiksi rantakallioille muodostuneet tyrskylammikot tai maankohoamisrannikon matalat alueet.

Vibrioita koskeva tieto on vielä vajavaista, sillä neljästä tavatusta lajista vain yhteen liittyy ilmoitusvelvollisuus. Monet infektiotapaukset jäävätkin diagnosoimatta.

Suvun bakteerit voivat aiheuttaa korvatulehduksia ja vatsaoireita, mutta merkittävin riski syntyy vibrioiden päästessä ihon alle tai verenkiertoon esimerkiksi haavojen kautta.

Pahimmillaan vibrioista voi saada vakavan yleisinfektion, joka uhkaa jopa yleiskunnoltaan heikentyneiden henkeä. Juuri näin kävi Floridassa, jossa perussairas henkilö kuoli uimavedestä saamaansa Vibrio vulfinicus -infektioon.

Samaa bakteeria on tavattu Suomenkin vesissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huomauttaa, että varsinkaan riskiryhmiin kuuluvien ei kannata uida rannikolla eikä etenkään silloin, jos iholla on esimerkiksi haavaumia.

Noroviruksia, kolibakteereja ja enterokokkeja

Tavallisempia tuttavuuksia rannoilla ovat ovat suolistoperäiset mikrobit, kuten norovirukset, kolibakteerit ja enterokokit.

Niiden määrä voi runsastua erityisesti silloin, jos käymälähygienia on huonoa tai peräti olematonta. Mikrobipäästöjä voi tulla myös jätevesistä joko suoraan tai laskuojan kautta.

Jos mikrobeja pääsee veteen ja olosuhteet ovat niille hyvät – jos esimerkiksi vesi vaihtuu huonosti ja uimareita on paljon – voi seurauksena olla kokonainen vatsatautiepidemia. Esimerkiksi norovirus tarttuu myös helposti uimarista toiseen.

Karjan lantakin voi olla mikrobiriski

Tässäkään eivät vielä ole kaikki, valitettavasti.

Uimavedessä voivat runsastua myös muut epidemioita aiheuttavat virukset, kuten suolistotulehduksia aiheuttava ja Suomessa myös talousveden kautta epidemioita aiheuttanut sapovirus.

Joillekin rannoille päätyy eläinten lantaa esimerkiksi silloin, jos nautakarja laiduntaa rannassa tai vesistöön pääsee suoraan valumia eläintilalta.

Jos uimari sattuu tällaisessa vesistössä nielemään vettä, voi mukana tulla muun muassa vatsaoireita aiheuttavia kampylobakteereja, kolibakteereihin kuuluva EHEC tai rajuakin vesiripulia aiheuttava Cryptosporidium.

Loismadon toukka kiemurtelee ihon alle

Mikrobien lisäksi uimarien seuralaisina voi olla eläimiin kuuluvia harmeja.

Elintavoiltaan erikoisimpiin kuuluu järvisyyhy eli uimarinkutka, joka nimestään huolimatta voi runsastua sisävesien lisäksi lämpimässä ja matalassa merivedessä haitaksi asti.

Järvisyyhyn kiusallinen kutina ei ole pelkkää ärsytystä,

Oireiden syynä ovat Cercaria ocellata -imumadon tai sen lähilajien toukat, jotka ovat lähteneet liikkeelle väli-isäntinä toimineista vesikotiloista. Ihmisessä ne tunkeutuvat ihon pintakerroksen eli orvaskeden sisään.

Ihmiseen päätyminen on toukille kohtalokas virhe, ja ne kuolevat muutamassa tunnissa. Nisäkkään sijaan toukkien päämääränä on päästä vesilintujen vesisuonistoon, jossa ne elävät ja parittelevat. Linnun ulosteissa imumadon munat päätyvät veteen ja niistä kuoriutuvat toukat edelleen kotiloihin.

Vaikka ajatus ihon alla kiemurtelevista toukista on helposti sietämätön, selviävät monet tunkeutujista ilman kutinaa kummempaa. Osa uimareista saa sen sijaan allergiatyyppisiä oireita voimakkaasti kutiavine näppylöineen.

Järvisyyhyn ikävä puoli on se, että siedätys ei toimi, vaan oireet pikemminkin pahenevat toistuessaan.

Hämähäkki voi purra, mutta juotikas tuskin iskee

Luonnonvesissä elävien isompien selkärangattomien joukkoon mahtuu uimaan, ellei pode erityistä ötökkäkammoa. Ihmiselle haittaa aiheuttavia eläimiä on vain pari, ja niidenkin riski on hyvin pieni.

Yksi yllättävimmistä lienee vesihämähäkki. Sitä sanotaan ainoaksi Suomessa eläväksi hämähäkiksi, joka voi kunnolla puraista ihmistä. Vahvojen leukojen lisäksi vesihämähäkillä on myrkkyä, joka aiheuttaa ihmiselle vähintään puutumisen tyyppisiä oireita, joskus ampiaisen pistoon verrattavaa kipua tai kuumotusta.

Vesihämähäkki puree kuitenkin ihmistä vain tultuaan ahdistetuksi. Tarpeeksi huonolla tuurilla se käy, jos vesihämähäkki joutuu esimerkiksi uimavaatteiden alle.

Juotikkaitakin vesistä löytyy, joskin kyse on lähes poikkeuksetta lajeista, jotka eivät ime verta.

Vanhan kansan iilimato eli verijuotikas on nimittäin kuollut lähes sukupuuttoon. Verijuotikkaita löytyy enää Ahvenanmaalta ja joistakin yksittäisistä vesistöistä lounaisimmassa Suomessa.

Monet harmit kertovat uimavesistön tilasta

Osa uimaveden biologiaan kätkeytyvistä riskeistä kertoo vesistön tilasta.

Sinilevien massaesiintymät keskittyvät selkeästi – joskaan eivät pelkästään – rehevämpiin vesiin. Myös kalaston rakenteella, erityisesti sinilevää syövää eläinplanktonia saalistavien kalojen runsaudella on merkitystä.

Vesistöjen rehevöityminen kasvattaa monien muidenkin bakteerien riskejä. Mitä ravinteikkaampaa vesi on, sitä runsaslukuisemmiksi bakteerimassat voivat kasvaa.

Suolistobakteerit voivat kertoa lisäksi jätevesipäästöistä tai huonosti hoidetusta käymälähygieniasta uimarannalla. Lähteenä voi olla myös vesistöön laskeva oja tai joki, tai huonosti hoidetut kesämökkien jätevedet.

Järvisyyhyn esiintyminen sen sijaan ei riipu vesistön tilasta. Oleellista ovat muut olosuhteet, kuten vesilintujen ja kotiloiden runsaus, mutapohja ja sopiva vesikasvillisuus

Mikrobiasiantuntijana konsultoitiin erikoistutkija Tarja Pitkästä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vesimikrobiologian laboratoriosta.

Euroopan tautikeskus: Vibrioriski on nyt korkea tai erittäin korkea

Vibriobakteerien riski on tällä hetkellä korkea tai erittäin korkea suuressa osassa Suomen rannikkoa, arvioi Euroopan tautikeskus.

Sen riskiennusteessa erittäin korkean tai aivan sen rajamailla olevan riskin alueisiin kuuluvat erityisesti Suomenlahti, osa Saaristomerestä, Vaasan seutu (Merenkurkku) ja Oulun edusta

Korkeaksi riski arvioidaan Perämeren pohjukassa Tornioon saakka, Närpiön korkeudella pohjoisella Selkämerellä sekä laajalti Saaristomerellä.

Riskiennusteessa arvioidaan, kuinka suotuisat ympäristöolot kullakin alueella ovat Vibrioiden runsastumiselle. Arvioon vaikuttavat veden lämpötila ja suolapitoisuus.

Ennuste ei siis kerro varmasti, missä vibrioita on runsaasti ja missä ei.

Riskitaso Suomen puolella on tällä hetkellä selvästi korkeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Uusimmat