Uutiset

Hoitajien palkat ja työn mitoitus ovat pielessä, ja koronakriisi kasvattaa epäsuhtaa – Tampereen yliopiston tutkijat ihmettelevät verotuksen keventämisiä

Koronakriisin aikana on noussut esille naisenemmistöisten alojen työn aliarvostus, mutta julkispalveluiden aliresursointi on ongelma muutenkin, kirjoittavat työelämäntutkijat Arja Haapakorpi ja Satu Ojala.
Hoito- ja hoiva-alan työolot ovat entisestään kriisiytyneet koronapandemian aikana. Työn intensiteetti on korkea, ja taukoja on vaikea pitää. Kuva: Satumaari Ventelä
Hoito- ja hoiva-alan työolot ovat entisestään kriisiytyneet koronapandemian aikana. Työn intensiteetti on korkea, ja taukoja on vaikea pitää. Kuva: Satumaari Ventelä

Hoitajaliitot vaativat meneillään olevissa työehtosopimusneuvotteluissa vähintään vientialojen tasoisia palkankorotuksia ja erillistä lisää koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Kiky-tuntien poistamisesta on päästy sopuun, mutta neuvotteluissa hiertää yhä kiky-sopimuksen kolahtaminen kipeimmin hoito- ja hoiva-alojen ja muiden julkisen sektorin rahoittamien palveluiden matala- ja keskipalkkaisiin ryhmiin.

Työnantajan vastaus tulee noudattamaan vakiintunutta linjaa eli ”ylimitoitettujen” vaatimusten tyrmäämistä vedoten julkisen talouden tilaan ja tässä tilanteessa erityisesti heikkenevään kuntatalouteen.

Jo edellisten vuosien neuvotteluissa hoitajaliitot ovat perustellusti vedonneet hoitotyön vaativuuteen ja palkkatasa-arvoon. Kansa tukee gallupeissa palkankorotuksia, mikä vahvistaa selustaa neuvotteluissa.

Koronaepidemian aikana on noussut esille naisenemmistöisten alojen työn aliarvostus ja uhrautumiseetos työvelvoitteineen, mutta taloudellisten ja henkilöstöresurssien puute koskee laajemmin muitakin julkisia aloja kuten lasten päivähoitoa sekä oikeus- ja poliisitointa.

Menoja pidetään kurissa henkilöstön kustannuksella

Kyse ei kuitenkaan ole vain palkoista vaan yhteiskunnalle välttämättömien alojen turvaamisesta. Hoitoalan työntekijöiden mitoitus on alakantissa verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, ja koronakriisin aikana epäsuhta työn määrän ja tekijöiden välillä on epäilemättä kasvanut entisestään.

Taloustieteilijöiden mukaan pandemian aikaista terveydenhuoltoa tulisi resursoida tukevammin (HS 3.4.2020), mikä viittaa siihen, että työssä ei ole ollut normaalioloissa tarvittavaa huokoisuutta. Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksessa hoiva- ja hoitoalojen fyysinen ja henkinen rasittavuus, väkivallan uhka sekä työuupumuksen vaara ovat lisääntyneet, henkilöstöä on liian vähän eikä palkkausta koeta oikeudenmukaiseksi.

Lähi- ja sairaanhoitajista on pulaa alan tehtävissä, vaikka koulutettujen määrä on riittävä ja heitä koulutetaan jatkuvasti lisää. Perusteltuna uhkana on, että he siirtyvät muihin tehtäviin.

Pikaratkaisut, kuten hoitajien rekrytointi matalan tulotason maista, eivät vastaa tärkeimpään ongelmaan. Ulkomainenkin työvoima joudutaan täydennys- ja kielikouluttamaan sekä perehdyttämään.

Henkilökunnan alimitoituksen, uupumisen ja palkkauksen muodostama kokonaisuus ylläpitää terveydenhuollon henkilöstöongelmia. Suomi ylpeilee terveydenhoitomenojensa suhteellisesti pienellä koolla suhteessa muihin maihin, mutta menoja pidetään kurissa koulutetun henkilöstön työolojen kustannuksella.

Kokonaisveroasteemme ei ole kansainvälisesti verraten erityisen korkea

Kansalaiset ovathalukkaita maksamaan laadukkaista ja yhdenvertaisista yhteiskunnan palveluista. Palkkaneuvotteluissa vedotaan siihen, että hoitajien lisäksi julkisella puolella on useita matalapalkka-aloja, jotka ovat yhtä lailla oikeutettuja palkkatarkistuksiin.

Niin ne ovatkin, ja siksi pidämme outona pitkään jatkunutta ansio- ja pääomatuloverotusta keventävää politiikkaa.

Kansantalouden tasapainottaminen on mahdollista joko leikkaamalla menoja tai korottamalla veroja. Kuntatalous, monet keskeiset palvelumme ja sukupuolten samapalkkaisuustavoitteet ovat jo kriisiytyneet.

Etenkin suomalainen pääomatuloverotus on eurooppalaisessa vertailussa matalaa ja myös ansiotuloverotus maltillista paljon ansaitsevilla; lisäksi ilmastonmuutosta hillitsevää kulutusverotusta on varaa edelleen systemaattisesti korottaa. Kokonaisveroasteemme ei ole kansainvälisesti verraten erityisen korkea. Suomessa verorahojen vastineena ovat korkealaatuiset ja edulliset julkispalvelut, jotka monista maista puuttuvat tai jotka kansalaisten on ostettava itse.

Kaikkien julkispalvelujen työntekijät ansaitsevat lupauksen asiallisista työoloista tulevaisuudessa. Samalla heidän palkankorotuksensa vahvistavat kuntatalouksien verokertymää ja jakavat ostovoimaa alueille.

Arja Haapakorpi on VTT, dosentti ja yliopistotutkija, Satu Ojala YTT, dosentti ja tutkijatohtori Tampereen yliopiston yhteiskunnallisessa tiedekunnassa sekä Työelämän tutkimuskeskuksessa.

Uusimmat

Näkoislehti

7.8.2020

Fingerpori

comic