Uutiset

Homoparin vihkivä pappi voi saada varoituksen yhdessä hiippakunnassa mutta toisessa ei – "Kun kirkon yhteinen näkemys puuttuu, syntyy yhdenvertaisuusongelma"

Julkisoikeuden professori Pauli Rautianen uskoo, että kirkon sisäisiä asioita ratkotaan jatkossakin oikeudessa. Hän esittää ratkaisuksi radikaalia kirkon aseman muutosta yhteiskunnassa. Lue myös, mitä kirkon papit vastasivat Lännen Median kyselyssä, hajottaako kipeä avioliittokysymys evankelis-luterilaisen kirkon kahtia.
Piispa Teemu Laajasalo on sanonut, että Helsingin hiippakunnan alueella papit voivat vihkiä kaikki parit pelkäämättä rangaistusta. Kuva: Mauri Ratilainen
Piispa Teemu Laajasalo on sanonut, että Helsingin hiippakunnan alueella papit voivat vihkiä kaikki parit pelkäämättä rangaistusta. Kuva: Mauri Ratilainen

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös voi johtaa evankelisluterilaisen kirkon pappien epäyhdenvertaiseen kohteluun eri hiippakunnissa.

KHO antoi viime perjantaina ratkaisunsa samaa sukupuolta vihkineelle papeille annetusta varoituksesta. KHO:n mukaan Oulun hiippakunta sai antaa vastoin kirkon virallista avioliittokäsitystä vastaan toimineelle papille varoituksen.

– Vaikka pappien tilannetta ei voida arvioida yleisen virkamiesoikeuden näkökulmasta, kyllä tässä voi tietynlainen yhdenvertaisuusongelma kirkon palveluksessa olevien pappien kesken tulla, rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta sanoo.

Nuotion mukaan tilanne on epäselvä ja aiheuttaa ongelmia juuri sen vuoksi, että eri hiippakunnissa suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen eri tavalla, eikä kirkolliskokouskaan ole pystynyt muodostamaan asiasta yhtenäistä kantaa.

Jo nyt kirkon todellisuus on sen virallista avioliittokäsitystä laveampi.

– Kirkolliset piirit ja hiippakunnat eri puolella maata ovat erilaisten näkemysten varassa tässä asiassa. On kuitenkin kirkon sisäinen asia muodostaa avioliittokäsityksensä, koska kyse on opillisesta asiasta. Kun yhteinen opillinen näkemys puuttuu, siitä syntyy se yhdenvertaisuusongelma, hän tarkentaa.

Kirkon oppiin liittyviä kysymyksiä ei ratkota lakituvissa

KHO:n päätöksen mukaan papille annettu varoitus kuului Oulun tuomiokapitulin valvontaoikeuteen. Tuomiokapitulin yksi tehtävä on valvova sitä, pidättäytyvätkö papit kirkon opissa ja pappislupauksessaan.

Mikäli tuomiokapituli katsoo papin rikkoneen pappislupaustaan, hänelle voidaan antaa varoitus tai äärimmäisessä tapauksessa erottaa virastaan. Myös pappisoikeuksien pois ottaminen on mahdollista.

– Kun pappeus katsotaan kirkon myöntämäksi statukseksi, silloin tämä henkilö ei ole virkamiesoikeudellisessa mielessä papin virassa ja tämä ero on olennainen KHO:n päätöksessä, julkisoikeuden professori Pauli Rautainen Tampereen yliopistosta sanoo.

KHO korosti päätöksessään myös kirkon itsenäistä asemaa, jolloin kirkon oppiin ja opetukseen liittyvät asiat ovat kirkon vastuulla, eikä niitä voi säädellä maallisella lailla. Valtion tehtävänä on kuitenkin taata perustuslaillinen uskonnonvapaus.

– Uskonnollisen yhdyskunnan opillinen itsenäisyys muodostaa rajat sille, miten pitkälle oikeudellinen kontrolli voi ulottua. Ei ole oikeuslaitoksen tehtävänä arvioida, miten kirkko kulloinkin toimii, Rautiainen sanoo.

Rautiaisen mielestä KHO lakaisi päätöksellään kaikki kirkon julkisoikeudelliseen asemaan liittyvät ongelmat maton alle. Tämä johtaa siihen, että vastaavia tilanteita ratkotaan eri oikeusasteissa jatkossakin.

Hän viittaa perustuslakivaliokunnan helmikuussa 2020 antamaan lausuntoon, jonka myötä kirkkolain uudistus laitettiin jäihin perustuslain vastaisena.

Kirkkolakiin kiinnittyvä evankelis-luterilaisen kirkon eritysasema suhteessa muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin työntää valtion piiriin opillisia asioita, jotka eivät kuulu maalliselle lainsäädännölle.

– Minusta tämä tilanne olisi ratkottavissa siten, että evankelisluterilaisesta kirkosta tehdään samanlainen uskonnollinen yhdyskunta kuin kaikki muutkin yhdyskunnat ovat. Tämä tarkoittaisi kirkkolaista luopumista, mikä edellyttäisi nykyisen perustuslain muutosta, Rautiainen selittää.

KHO ei ottanut kantaa siihen, pitääkö kapinapappia rangaista

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion tavoin Suomen kirkon pappisliiton toiminnanjohtaja Jussi Junni sanoo, että KHO:n päätöksen jälkeen pappien voidaan kohdella eri tavoin eri hiippakunnissa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että KHO ei ottanut kantaa siihen, pitääkö samaa sukupuolta olevia pareja vihkiä rangaista vai ei.

– Nyt hiippakuntiin tulee erilaisia käytäntöjä, riippuen siitä, miten tuomiokapitulin jäsenet kussakin hiippakunnassa asiasta ajattelevat, hän sanoo.

Pappisliitto edustaa evankelisluterilaisen kirkon pappeja ja lehtoreita. Liitolla ei ole kantaa avioliittokysymykseen, vaan liitto on ohjeistanut jäseniään toimimaan kirkon virallisen opetuksen mukaisesti.

Noin sata vihkimistä, alle kymmenen kantelua

Junnin arvion mukaan evankelisluterilaisen kirkon papit ovat tähän mennessä vihkineet ainakin sata sateenkaariparia. Vain pieni osa vihkimisistä on päätynyt tuomiokapituleiden ratkottavaksi.

Teologian maisteri Wiking Vuoren vuonna 2019 tekemän pro gradu -työn mukaan vuosien 2017–2019 aikana hiippakunnille tehtiin yhdeksän kantelua sateenkaaripappien toiminnasta. Kurinpitorangaistuksia on annettu seitsemässä tapauksessa. Osa tapauksista on edelleen hallinto-oikeuden käsittelyssä.

– Rangaistuksissa on aina ollut kyse varoituksesta, virasta erottamisista en ole kuullut. Tuomiokapitulien tietoon nämä tapaukset tulevat pääasiassa kanteluina. En usko, että jatkossakaan näitä pappeja aletaan erikseen etsiä, Junni toteaa.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Helteltä ovat julkisesti sanoneet, ettei hiippakunnan alueella työskentelevien pappien tarvitse pelätä rangaistusta, vaikka he vihkisivät samaa sukupuolta olevat parit.

Myös Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka on puolustanut pappien oikeutta vihkiä kaikkia pareja. Piispa ei kuitenkaan yksin päätä mahdollisesta rangaistuksesta, vaan päätöksentekoon osallistuu kahdeksanhenkinen tuomiokapitulin jäsenistö.

Mikkelin hiippakunnan Piispa Seppo Häkkinen totesi Ylen haastattelussa (21.9.), että hiippakunta ottaa asian käsittelyyn vain, jos tieto vihkimisestä tulee sen tietoon.

KHO:n päätös ei muuta nykytodellisuutta

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös ei muuta kirkon nykyistä todellisuutta.

Korkeimmasta oikeusasteesta tulleen päätöksenkin jälkeen Suomessa on yli sata pappia, jotka ovat julkisesti kertoneet vihkivänsä kaikki parit sukupuolesta riippumatta. Junnin mukaan näiden pappien määrä jopa lisääntyi heti KHO:n päätöksen jälkeen.

Evankelis-luterilaisen kirkon pappien myönteinen asenne tasa-arvoista avioliittokäsitystä kohtaan nousee esille myös Lännen Median kyselyssä, joka tehtiin ennen KHO:n päätöstä.

Pappiliiton kanssa toteutettu kysely lähetettiin liiton jäsenille. Vastauksia tuli 142. Kyselyn vastausprosentti jää pieneksi, sillä kysely lähti liiton vajaalle kahdelle tuhannelle jäsenelle. Kysely on tehty ennen kuin KHO:n päätös tuli julki.

Vastanneista 47 prosenttia sanoi olevansa valmis vihkimään sateenkaariparit. Alle viidennes vastaajista kertoi suhtautuvansa asiaan myönteisesti, mutta työssään he vihkivät vain heteroparit. Vastaajista noin kolmannes kertoi vihkiviinsä vain heteroparit.

Yli puolet vastaajista kannatti sitä, että avioliittokysymyksessä papeille annettaisiin omantunnon oikeus valita itse.

– Vastaavanlainen tulos on tullut niin meidän kuin Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyissä. Tämä kertoo, että asenneilmapiiri on muuttunut nopeasti tasa-arvoista avioliittoa kohtaan myönteisemmäksi, Junni arvioi.

Avoimissa vastauksissa avioliittoon liittyvää ristiriitaa käsiteltiin monelta kannalta. Kirjoituksissa nousi esille vahvasti avioliittokysymyksen henkilökohtaisuus ja sensitiivisyys. Vastauksissa todettiin muun muassa seuraavasti:

– Koen henkilökohtaisesti kysymyksen vihkimisestä nykytilanteessa hyvin vaikeaksi, koska tahtoisin lähtökohtaisesti noudattaa kirkon ohjeistuksia työntekijöille. Silti vihkimisestä kieltäytyminen on mielestäni vakavampi rike Jumalan valtakunnan todeksi elämistä vastaan kuin kirkon sisäisten ohjeistusten rikkominen.

– Toivon todella, että kirkko pysyisi perinteisessä avioliittokäsityksessä, jossa avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen. Tuntuu usein surulliselta, että ihmiset eivät ymmärrä, mikä kirkko on ja miten kirkko toimii.

Hajottaako avioliitto kirkon?

Kyselyssä perattiin myös sitä, pelkäävätkö papit avioliittokysymyksen hajottavan kirkon siinä muodossa, kuin se tällä hetkellä tunnetaan.

Vastaajista alle puolet oli sitä mieltä, että ristiriitainen tilanne voi johtaa kirkon hajoamiseen, kun taas 38 prosenttia vastaajista ei pitänyt kirkon hajoamista todellisena uhkana.

Suurempi uhka hajoamiselle voi olla se, miten erimielisyyksien kanssa tullaan toimeen.

– Se, ettei avioliittokysymys tunnu ratkeavan millään, ja se, kuinka paljon kysymys kuumentaa tunteita, kertoo siitä, että nämä erimielisyydet voivat hyvinkin hajottaa kirkkoa.

– En usko kirkon tähän hajoavan, tämä [avioliittokysymys] ei ole mitenkään keskeinen asia kristinuskossa.

Jussi Junni pitää hyvin epärealistisena sitä, että nykyinen evankelisluterilainen kirkko hajoaisi avioliittokysymyksen vaikeuteen. Sen sijaan kirkon kuplaantuminen esimerkiksi henkilöseurakuntien avulla on realistisempi vaihtoehto.

– Jos henkilöseurakunnat sallittaisiin, niin silloin ihmiset olisivat yhä enemmän omissa kuplissaan ja voisivat valita seurakunnan oman arvomaailmansa mukaan. Olen lukenut rivien välistä, että avioliittoa koskeva riita voisi ratketa siten, että liberaalit saisivat vihkioikeuden ja konservatiivit saisivat omat seurakuntansa. En kuitenkaan pidä kuplaantumista hyvänä kehityssuuntana, Junni sanoo.

Poimintoja pappien jättämistä vastauksista

Tasa-arvoisen avioliiton puolesta

”Kaikki rippikoulun käyneet kirkon jäsenet ovat oikeutettuja kirkolliseen vihkimiseen sukupuolesta riippumatta. Kaikkien sitoutuneiden parisuhteiden siunaaminen ja yhteisen rakkauden puolesta rukoileminen on kirkon tehtävä.”

”Kirkon oikeus vihkiä avioliittoon tulee maallisen vallan puolelta. Jo Martti Luther kirjoitti maallisen ja hengellisen vallan kahtiajaosta. Näin ollen on selvää, että myös kirkon on noudatettava yhteiskunnallista lainsäädäntöä ja vihittävä kaikkia.”

”Ehdottomasti vihkisin kaikki parit, jos siihen olisi lupa. Vastoin piispan käskyä en kuitenkaan uskaltaisi ehkä vihkiä, vaikka pyydettäisiin.”

”Olen valmis mielelläni vihkimään kaikki parit, jotka kuuluvat kirkkoon ja ovat esteettömiä. Tämä on minulle hyvin tärkeä periaate, koska oma kristillinen vakaumus ohjaa kaikkien ihmisten palvelemiseen pappina. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat osa Jumalan luomistyön moninaisuutta. Kunnioittava keskustelu, josta piispojen selonteossa puhuttiin, on hieno ja tavoiteltava asia, kunhan se ei mahdollista syrjintää ja tee siitä luvallista. Omantunnonvapauteen suhtaudun kriittisesti, syrjintään ei tulisi olla kellään etuoikeutta.”

”Kirkon pitäisi ehdottomasti vihkiä kaikki parit sukupuolesta riippumatta. Asiassa ei pitäisi antaa omantunnonvapautta, koska silloin kävisi samoin kuin naispappeuskysymyksen kanssa eli että epätasa-arvoinen kohtelu jatkuisi ja se olisi oikeutettua.”

Perinteisen avioliiton puolesta

”Kirkossamme vaikuttaa yhä voimakkaammin ja voimakkaammin sellainen joukko, jolle tämä asia ei näytä olevan merkittävä. Kirkon tradition ja Raamatun ilmoituksen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Voihan toki olla, että omakin asenne tästä vielä muuttuu, sillä rakkaus on kipeä asia.”

”Avioliitto on miehen ja naisen liitto. Näin Raamatun alkulehdillä on sanottuna. Siitä ei voi tehdä kompromisseja!”

”Mielestäni kirkon tulee säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona ja pappien vihkiä jäseniään tämän perusteella avioliittoon. Maistraatit vihkikööt sitten samaa sukupuolta olevia.”

”Kirkossa tulee turvata syvällä tavalla oikeus opettaa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Tosiasia on, että kirkossamme on kahta eri opetusta asiasta ja kahta eri käytäntöä.”

”Avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka perusteet juontuvat luomiseen ja jonka Jeesus vahvisti. Avioliitto ei ole rakkauden mittari. Kaikkia ihmisiä tulee rakastaa.”

Kirkon hajoamisesta

”Minusta tämän ei pitäisi olla hajottava tekijä. Pitäisi hyväksyä se, että eettisissä asioissa ollaan erimielisiä. Kirkon ydin on pelastuksessa, uskossa ja armossa. Avioliittokäsitys ei liity siihen.”

”Se, ettei avioliittokysymys tunnu ratkeavan millään, ja se, kuinka paljon kysymys kuumentaa tunteita, kertoo siitä, että nämä erimielisyydet voivat hyvinkin hajottaa kirkkoa.”

”Uhkaahan se, mutta toistaiseksi luotan siihen että kirkossamme halutaan tästä huolimatta vaalia yhteyttä. Olisihan se kummallista jos avioliitto rikkoisi kirkon, sillä kysymys on teologisesti sekundääri. Teologisesti painavampi ongelma on mm. vanhoillislestadiolainen kaste- ja tai seurakuntakäsitys. Niiden käsittelyä vältellään vuosikymmenestä toiseen.”

”Näen, että avioliittokysymykseen pitäisi saada ratkaisu. En suoranaisesti usko, että kirkkoinstituutio jakautuu useampaan osaan, mutta luulen, että kirkosta eroamisia tapahtuu. Jonkinlaista uudelleenorganisoitumista voi tapahtua ainakin kirkon ulkopuolella.”

Uusimmat

Fingerpori

comic