Uutiset

Hullu vuosi 1968 tallentui teinipoika Kimmo Rentolan ruutuvihkoon

Äidin ilme. Vakava, säikähtäneen oloinen.

Historian professori Kimmo Rentolan, 64, mieleen nousee täsmällinen muistikuva elokuulta puolen vuosisadan takaa.

Ilmassa on kypsän kesän tuoksuja, kun Rentolan veljekset kopistelevat pihalta sisälle. Vielä ollaan lomalla, koulu alkaa vasta ensimmäinen syyskuuta.

Äiti on ovella vastassa ja kiirehtii kertomaan uutisen. Neuvostoliitto on miehittänyt Tshekkoslovakian. Panssarivaunuilla on menty yli rajan.

-Äiti on vakava, mitä se ei tavallisesti koskaan ollut minkään uutisen takia.

Tai noh, ehkä on kerran ollut. Kun Neuvostoliitto 1960-luvun alussa räjäyttää Novaja Zemljalla Tsaari-pommin, maailmanhistorian suurimman ydinlatauksen. Suomessa pelätään laskeumaa ja äiti käskee poikien pysyä visusti sisällä.

Kimmo Rentola elää lapsuutta kylmän sodan varjossa. Arjen yllä roikkuu pysyvä uhka.

Silti tämä vuosi tuntuu erityiseltä.

1968 – liehuvien lippujen ja tulistuneiden huutomerkkien hullu vuosi.

 

Uudenvuoden tinat on hädin tuskin valettu, kun nelitoistakesäinen Kimmo-poika alkaa täyttää omaa, maailmantapahtumille omistettua vihkoa.

Ja niitähän riittää. Kovia uutisia.

Sissit ilmestyvät kuin tyhjästä Yhdysvaltojen suurlähetystön puutarhaan Etelä-Vietnamin Saigonissa. Suurvallan tappio häämöttää.

Tshekkoslovakian kommunistipuolue valitsee uuden johdon, käynnistyy mullistavien uudistusten sarja. Sensuuri kumotaan, sana on vapaa. Maailma seuraa pelolla ja toivolla Prahan kevättä.

Vakiintunut valta tutisee myös Länsi-Euroopassa. Pariisin toukokuu on savua, barrikadeja ja lentäviä katukiviä. Radikaali opiskelijaliike tahtoo kumota koko vanhan maailman.

Rentolan perheen ikkunoista välkähtelee sininen valo. Olohuoneen nurkkaan on asettunut televisio. Teinipojan kokemus liittyy miljooniin kaltaisiinsa; hän näkee ja kuulee laukaukset kaikilta mantereilta.

Hän todistaa ilta illan jälkeen raa’at kuvat Vietnamista, Martin Luther Kingin ruumiin Memphisissä Tennesseessä, Robert Kennedyn viimeiset hetket Los Angelesissa Kaliforniassa.

Koko ajan tapahtuu, historian filmirulla pyörii ylikierroksilla. Kimmo-poika on herkässä iässä, vastaanottavainen kaikelle, mitä tuuli kuljettaa.

 

Miten kapinavuosi näkyy Suomessa? Kuinka täällä yritetään toistaa Pariisin toukokuu? Entä mitä siitä seuraa?

On aika istahtaa poliittisen historian professori Kimmo Rentolan työhuoneeseen Helsingin Kruununhaassa, vanhan sukupuolitautien poliklinikan paksujen seinien suojaan.

Kaivan repusta pinon kirjoja, kuvia, artikkeleita. Ne kaikki puhuvat kauan sitten kadonneesta merkillisestä vuodesta. Moni teksteistä on syntynyt juuri Kimmo Rentolan aivoissa ja näppäimistöllä. Historioitsija on analysoinut aihetta monet kerrat.

Mutta nyt: aikakoneen ohjaimet viidenkymmenen vuoden takaiseen asentoon.

Paikka saa pysyä ennallaan. Helsinki 1968.

 

Höristetään korvia. Tajuntaan kantautuvat alkuvuoden suosikkisinglet: Irwin Goodmanin Ryysyranta ja Simo Salmisen Pornolaulu. Nyt ei ole hempeilyn aika.

Pääuutiset kotimaasta huokuvat vakauden illuusiota. Urho Kekkonen valitaan uudelle presidenttikaudelle, Mauno Koivisto nousee pääministeriksi.

Pinnan alla on käynnissä aatehistoriallinen käänne. Se jää vielä tässä vaiheessa monelta huomaamatta. Vasemmistomielistä opiskelijanuorisoa innoittaneet sadankomitealainen pasifismi ja idealistinen hippimeininki kadottavat nopeasti suosiotaan.

Tilalle astuvat karummat aatteet: anti-imperialismi, suora toiminta, väkivallan oikeutus, maolaisuus, anarkismi, uusleninismi…

Suomessa on väkeä, joka katsoo kaihoten Pariisiin. Nyt ei kuitenkaan puhuta Casablancan kaihosta. Romantiikasta kyllä, vallankumousromantiikasta.

Kimmo Rentola sanoo, että kokemus sukupolvesta syntyy juuri Pariisissa.

-Huhtikuussa Ranska on horjumaton valtio, eikä opiskelijajohtajista ole kukaan kuullutkaan. Toukokuussa kaikki on toisin: opiskelijat suistavat kokonaisen modernin yhteiskunnan luhistumisen partaalle.

 

Kumouksen kopiointi Suomessa pääsee vauhtiin helatorstaina 23. toukokuuta.

Ensin näyttää tavanomaiselta; jälleen yksi Vietnam-mielenosoitus Helsingissä. Kirjailija Marja-Leena Mikkola ja Vietnam-komitean puheenjohtaja Pentti Järvinen puhuvat.

Sävy on jyrkentynyt, teräs karaistumassa. On luotava vastarintaliike – tänne, imperialismin linjojen taakse. Kaksi, kolme, monta Vietnamia. Ihan niin kuin comandante Che Guevaran käsky on käynyt Bolivian viidakosta.

Sitten alkaa tapahtua, pienellä joukolla menee rähinäksi. Enää ei huudeta Vietnamiin rauhaa vaan aseita. Osa mielenosoittajista suuntaa Kaivopuistoon, Yhdysvaltojen lähetystöön.

Poltetaan Esson lippu, tunkeudutaan oikeistolehti Uuden Suomen taloon ja heitellään ladelmia lattialle.

Lehtitalon salkoon vedetään punainen lippu, “minkä jälkeen he avopäin seisten lauloivat yhdessä Kansainvälisen“, kuten närkästynyt suojelupoliisin etsivä raportoi.

Ärsyttämällä ärsytetään poliisia ja saadaan pampusta. Kerrataan Pariisia niin kuin osataan. Nähdään kollektiivista unta nuorisokapinasta, joka tarttuu työväenluokkaan.

Mellakointia ei seuraa katumus. Päinvastoin. Aktivistit ilmoittavat, että jatkoa on luvassa Esplanadin puistossa läpi kesän, joka viikko. Ilmiö nimeltä Punaiset lauantait on julistettu alkaneeksi.

Äärioikeistolaiset lättähatut heräävät. Kerrankin tapahtuu. Vastamielenosoittajat ilmaantuvat Runebergin patsaalle uskollisesti viikosta toiseen. Heitellään kananmunia, ryhdytään nyrkkisankareiksi ja huudellaan mitä sylki suuhun tuo.

 

Radikaalien riveissä marssii, juoksee, laulaa ja huutaa rytmikästä Ho-ho-ho-tši-minhiä sekava ja värikäs seurakunta.

Tulipäisimmät demaritkin kantavat Kiinan Maon kuvia kepin nokassa. Jos Maon Pieni punainen kirja puuttuu, sopii korvikkeena heiluttaa oikean väristä taskusanakirjaa.

-Suojelupoliisi seuraa erittäin tarkasti maolaisia. Supo saa pohjoismaisilta kollegoiltaan ennusteen, että juuri Kiina-mielisistä nousee äärivasemmiston iso liike, Rentola selittää.

Muualla Pohjolassa maolaiset kaappaavatkin johtoaseman. Suomessa Kiina ja Albania houkuttavat vain hetken. Neuvostoliiton-vastaisella opilla ei ole tilaa juurtua Paasikiven ja Kekkosen maassa. Maolaiset lahkoutuvat omiin oloihinsa.

Anarkisteja ei Suomen kaduilla ole nähty sitten vuoden 1905. Nyt heitäkin vipeltää joukossa ja itse asiassa koko touhussa on anarkismin leima. Kaikille se ei riitä. Sosiologi Antti Eskola vaatii nuorisolta lisää tekoja, “vallassaolijoiden pelisäännöistä piittaamatonta anarkiaa”.

 

Kylttien takaa löytyy myös humoristeja. Nalle Puh Kerho edustaa anarkismia absurdeilla mausteilla. Ryhmä tuomitsee kulutusyhteiskunnan ja käy ankaraan taisteluun sähköhammasharjoja vastaan.

Kapinaliikkeen iskulauseissa iso ja pieni, kaukainen ja läheinen lyövät kättä.

Vaaditaan demokratiaa yliopistoon ja otetaan jyrkästi kantaa Länsi-Saksan sisäpolitiikkaan. Vietnam ja rehtorin savustaminen ovat yhtä ja samaa kamppailua.

Kesän 1968 tilanne on outo, hämmentävä. Suomen kommunistisen puolueen (Skp) valtavirta katselee elämöintiä vähän kauhuissaan.

Puolue istuu porvarillisen maan hallituksessa ja ajaa maltillisia reformeja, jotka saavat radikaalien leuat nyrjähtämään haukotuksesta.

Kun mielenosoittajat polttavat Yhdysvaltojen tähtilipun, Skp:n ja sen vaalipuolue Skdl:n Kansan Uutisten poliittinen pakinoitsija Juorkunan Jussi paheksuu tekoa ankarasti.

Osa nuorista patistaa ankean harmaata Skp:tä aktivoitumaan; jospa edes tuotettaisiin omia julistekuvia Marxista, Leninistä, Otto Wille Kuusisesta ja Yrjö Sirolasta.

Onhan noloa, että radikaaliväki kilisyttää porvarillisen Stockmannin kassakoneita. Che Guevaran ja Ho Tši Minhin kuvat tekevät Stockalla kauppansa, mikä kuudella, mikä kahdeksalla markalla.

 

Vallankumousromantiikka leviää outoina pärskeinä pitkin maata.

49 vuotta myöhemmin Nato-mieliseksi presidenttiehdokkaaksi päätyvä Nils Torvalds palailee parin kaverinsa kanssa seminaarista Naantalista.

Jostakin iskee ajatus: poiketaan Paimion motellissa, käväistään säikäyttämässä ruotsalaisen kansanpuolueen nuorisojärjestön kokousväkeä.

Torvalds säntää puhujakorokkeelle, käsissään punaiseen kylpypyyhkeeseen kääritty kookas esine. Pyyhkeestä paljastuu Suomi-konepistooli. Torvalds karjuu kumouksen alkaneen ja paskanjauhamisen päättyneen.

Toisessa yhteydessä Torvalds pohtii teloitusten tarpeellisuutta, mutta Paimiossa konepistooli ei ole aito vaan elokuvayhtiön varastolta lainattu teatteriase.

Pääministeri Koivisto puhuu kesäkuussa demarien maakuntajuhlassa Harjavallassa ja arvostelee jyrkästi anarkistisia virtauksia.

Nuoriso etsii taisteluita ja tunne-elämyksiä. Rauhanomainen kehitys ikävystyttää. Kaihotaan suuria sanoja, joukkosuggestiota ja massaverenvuodatuksia.

Puheesta jää mieleen häivähdys pieruhuumoria. Koiviston mielestä anarkistiset ajatukset ovat Suomessa ylisyöneiden yhteiskuntapiirien ilmavaivoja. 

 

Ylioppilaissa on kansakunnan tulevaisuus! Euroopan hulluna vuonna juhlapuheiden klisee on kerrankin täyttä totta.

Kimmo Rentolan havainto on tässä: kevään 19-vuotiailla on yhteinen sukupolvikokemus. Heissä kypsyy Suomen ilmapiiri vuosiksi eteenpäin.

Ilmiön taustat paljastuvat väestötilastoista. Nuorten suhteellinen osuus kansasta ponkaisee 1900-luvulla huippulukemiin tasan kaksi kertaa: vuosina 1917 ja 1968.

-Ja jäljet näkyvät.

Toukokuun viimeinen päivä 1968. Valkolakin painaa kutreilleen ennätysmäärä kansakunnan toivoja. Kukkapuskaa puristavat Pirkko Saisio, Rea Mauranen, Pekka Milonoff, Laura Jäntti…

Äidinkielen yo-kokeissa ylivoimaisesti suosituin otsikko on Ylikansoitus ja aliravitsemus – aikamme suurin ongelma.

Suomen kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendin saa lohjalainen Juhani Ruotsalo, ja Suomen Kuvalehti julkaisee vuoden valioaineena myllykoskelaisen Pekka Virtasen kirjoituksen Taide ja moraali.

Virtanen kirjoittaa Pentti Saarikoskesta, Kaj Chydeniuksesta ja Hannu Salamasta. Nuorukainen siteeraa Bertolt Brechtiä: “tällaisessa maailmassa on rikos kirjoittaa puista ja kauneudesta”.

Pari vuotta myöhemmin Ruotsalo ja Virtanen pomppaavat esiin uudessa yhteydessä – heistä on taottu uuden massaliikkeen, Neuvostoliittoa palvovan nuortaistolaisuuden kaadereita.

 

Elokuun 21. päivä vaihtaa hetkeksi iskulauseet. Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton sotajoukot vyöryvät Tshekkoslovakian rajojen yli. Vapaamielinen puoluejohtaja Alexander Dubcèk muilutetaan Moskovaan.

Uudistukset perutaan ja ihmiskasvoinen sosialismi nujertuu. Yleisradion Prahan-avustaja Lieko Zachovalován ääni rätisevällä puhelinlinjalla syöpyy muistisoluihin.

Virallisesti Suomi pyörittelee sanoja, mutta sieluissa kuohuu. Pääministeri Koivistolla on vaikeuksia pitää autonsa tiellä, kun kyyneleet sumentavat silmät.

Pöyristys näkyy katukuvassa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta suruliputtaa hullun vuoden ytimessä, Vanhalla ylioppilastalolla.

Tehtaankadulle, Neuvostoliiton suurlähetystön tuntumiin vyöryy mielenosoittajien massa.

Kärjessä marssivat kuuman kesän koulimat vasemmistolaiset. “Sosialismi kyllä, panssarit ei” -huudot kaikuvat Eiran kiviseinistä. Järjestystä turvaa 300 poliisia.

Jakolinja Suomen kommunistisen puolueen sisällä syvenee. Vanhaa stalinismia edustava vähemmistöryhmä hyväksyy aseellisen väliintulon, Tiedonantaja-lehti perustetaan ja ilmiö nimeltä taistolaisuus syntyy.

Dogmaattisella, arvokonservatiivisella ukkokerholla ei olisi suurempaa merkitystä, ellei tapahtuisi maailmanluokan ihmettä: joukkoon alkaa liittyä nuoria. Satoja nuoria, tuhansia nuoria.

Opiskelijoita, koululaisia, taiteilijoita. Ydinjoukkona kevään 1968 ylioppilaat.

Kimmo Rentola on tutkinut aatekäännöstä ja löytänyt nuortaistolaisuudelle joukon juuria ja selityksiä. Onpa hänellä omakin kokemus sinipaitaisten järjestöissä.

Kaiken kattavaa selitystä ei ole ilmaantunut. Ehkei sitä tulekaan.

Uskotaan Rentolaa. Hän on kirjoittanut, että nuortaistolaisuudessa tuntuu olevan “jotakin, joka ei helposti taivu järjellä käsitettäväksi”.

-Niin, siltä se näin ajan päästä tuntuu.

 

Loppuvuosi 1968. Helsingissä pinnistellään vielä kerran anarkistisiin tunnelmiin. Opiskelijat valtaavat marraskuussa Vanhan ylioppilastalon, oman päämajansa.

Ikkunalasi helisee ja savupommi paukahtaa, mutta Pariisin ja Länsi-Berliinin tasolle ei kumoushuuma kipua.

Joulukuussa pöly alkaa laskeutua. Palataan arkeen.

Suomalaiset rämpivät viimassa ja sohjossa levykauppoihin. Irwinin ja Simo Salmisen rempseä meininki on väistynyt listojen kärjestä.

Nyt myy laulu, joka toteaa rakkauden ja nuoruuden ihanien aikojen olevan ohi. Poissa ovat unelmat ja pilvilinnat.

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Ne tahtoisin niin elää uudelleen”, Päivi Paunu laulaa.

 

Kevättalvi 2018. Suomessa ei näy vahvaa vetoa puolen vuosisadan taakse.

Seminaareissa ja kirjakaupoissa kurkotellaan hullun vuoden yli, sadan vuoden päähän, tasavallan veriseen alkuun.

Kai Kimmo Rentola sentään on kaivanut vanhan uutisvihkonsa esille?

-Sitä ei ole enää.

-Vihko jäi lapsuuskotiin ja sortui roskikseen.

 

Maailma kuohuu,…nuoriso kapinoi
Vuosi 1968 tuntuu aikalaisista poikkeuksellisen kiihkeältä. Puhutaan Euroopan hullusta vuodesta. Dramatiikkaa riittää muillakin mantereilla.Tammikuu Tshekkoslovakiaa hallitseva kommunistipuolue valitsee uudistusmielisen johdon. Alkaa liberalisoinnin aika, Prahan kevät. Etelä-Vietnamin kommunistisissit käynnistävät ennätyksellisen laajan hyökkäyksen, niin sanotun Tet-offensiivin.HuhtikuuSalamurhaaja ampuu Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliikkeen johtajan, tohtori Martin Luther Kingin. Seuraa laajoja levottomuuksia. Radikaalia ylioppilasjohtaja Rudi Dutschkea ammutaan Länsi-Berliinissä. Koko Länsi-Saksa kuohuu.ToukokuuLaajat opiskelijamellakat sortavat Pariisin kaaokseen. Kahakoissa loukkaantuu satamäärin ylioppilaita. Työläiset lakkoilevat. Nigeriasta irti pyristelevä Biafra ajautuu pahenevaan nälkäkatastrofiin.KesäkuuYhdysvalloissa demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Robert Kennedy menehtyy murhaajan luoteihin.HeinäkuuBiafra-raportti toteaa 400 000 lapsen kuolevan nälkään seuraavien kahden kuukauden aikana. Neuvostoliiton hallitseman Itä-Euroopan kommunistijohtajat laativat Varsovassa viestin Tshekkoslovakiaan: uudet poliittiset järjestöt on lakkautettava ja tiedotusvälineet palautettava kontrolliin. Praha torjuu vaatimukset. Meksikon pääkaupunki Mexico määrätään armeijan valvontaan koululais- ja opiskelijamellakoiden takia.ElokuuNeuvostoliiton, Puolan, Itä-Saksan, Unkarin ja Bulgarian asevoimat miehittävät Tshekkoslovakian. Väestö ryhtyy passiiviseen vastarintaan. Alkuvuodesta lakkautettu sensuuri palautetaan.LokakuuMellakoita eri puolilla maailmaa, muun muassa Meksikossa ja Pohjois-Irlannissa. Mexicon olympialaiset järjestetään levottomuuksista huolimatta. Mustat hanskanyrkit kohoavat palkintopallilla kohti taivasta, Yhdysvaltojen black power -liike uhkuu voimaa.MarraskuuRichard Nixon valitaan Yhdysvaltojen 37. presidentiksi.JoulukuuPuolet Biafran lapsista on kuollut nälkään. Maassa menehtyy 14 000 ihmistä päivässä. Italian poliisi ampuu työläisiä Sisiliassa. Miljoonan ihmisen lakko pysäyttää Rooman.  

Asiasanat

Uusimmat