Uutiset

Iäkkäät valtionpäämiehet takertuivat valtaan Afrikassa

Öljyrahojen törsääjä

Vuonna 1979 Berliinin muurin murtuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen olivat vielä hahmottomia tulevaisuuden tapahtumia. Silloin olisi tuntunut varmasti utopialta sekin, että World Trade Centerin kaksoistornit tuhoutuvat lentokoneiskussa.

Tuona vuonna ilmastonmuutoksesta pidettiin kuitenkin jo ensimmäinen kansainvälinen konferenssi.

Samana vuonna Päiväntasaajan Guineassa – pieni rannikkovaltio Länsi-Afrikassa – otti vallan Teodoro Obiang Nguema Mbasogo. Hän johtaa maata edelleen, ja 75-vuotiaana mies on istunut valtaistuimella yli puolet elämästään, 38 vuotta.

Obiang on Afrikan pitkäaikaisin johtaja. Obiang tunnetaan muistakin, kyseenalaisista saavutuksista: hän kuuluu maanosan väkivaltaisimpien diktaattoreiden joukkoon.

Räikeät ihmisoikeusloukkaukset alkoivat jo Obiangin edeltäjän, maan ensimmäisen presidentin Francisco Macias Ngueman aikana. Kolmannes väestöstä pakeni maasta ennen kuin Obiang nousi valtaan ja teloitutti Ngueman.

Vuonna 1995 Päiväntasaajan Guinea iski öljysuoneen, ja lähes miljoonan asukkaan maasta tuli suurimpia öljyntuottajia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Korruptoituneessa maassa se tarkoittaa, että tavalliset ihmiset pysyvät köyhänä.

Muutama vuosi sitten Obiang joutui Ranskassa oikeuteen oman valtionsa rahojen väärinkäytöstä. Ranskan viranomaiset takavarikoivat muun muassa yli 100 miljoonan euron kartanon Pariisissa ja monta luksusautoa.

Valtaistuinpeli koitui kohtalokkaaksi

Kenties tunnetuin Afrikan valtaan takertujista oli Zimbabwen presidentti Robert Mugabe.

Hänen aikakauttaan ei kiitetä ainakaan ihmisten elinolojen parantamisesta. Päinvastoin, viimeisten 37 vuoden aikana Afrikan rikkaimpiin kuuluneesta Zimbabwesta tuli maa, jossa muun muassa eliniänodote ja bruttokansantuote putosivat.

Zimbabwen perustuslakia muutettiin useaan kertaan, jotta Mugabe voisi jatkaa vallassa. Oppositiosta tuli peloteltu ja pirstaleinen.

Mugaben, 93, valtakausi loppui äkisti sen jälkeen, kun hän erotti varapresidenttinsä Emmerson Mnangagwan, 75, pari viikkoa sitten. Erottamista pidettiin laajalti vallan siirtämisenä Mugaben vaimolle Grace Mugabelle, 52.

Zimbabwen armeija vastusti kuitenkin Mnangagwan erottamista, otti vallan ja sulki Mugaben kotiarestiin.

Päiviä kestäneiden neuvottelujen jälkeen Mugabe ilmoitti erostaan lopulta tiistaina.

Mnangagwan virkaanastujaisia vietetään tänään perjantaina.

Kamerunin leijona

Kamerunin presidentti Paul Biya on sanonut haluavansa tulla muistetuksi siitä, että toi demokratian Länsi-Afrikan maahan.

Vuodesta 1982 maata johtanut Biya lopettikin yksipuoluejärjestelmän vuonna 1992, mutta käytännössä mikään ei muuttunut: hän ja hänen puolueensa ovat voittaneet useat vaalit.

Vuonna 2008 Biya poistatti presidentiltä valtakausien rajoitukset. Samana vuonna Biya kohtasi yhden suurimmista uhkistaan, kun kamerunilaiset kerääntyivät laajoihin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. Lojaali armeija kuitenkin nitisti mellakat.

Biya, 84, on tunnettu siitä, että hän voi surutta kääntyä liittolaisiaan vastaan ja panna heitä vankilaan.

Leijona-lisänimen Biya otti maansa jalkapallojoukkueen mukaan, kun se menestyi vuoden 1990 MM-kilpailussa.

Vakauden tuoja

Ennen kuin Yoweri Museveni nousi Ugandan johtajaksi vuonna 1986, hän oli ollut mukana kaatamassa kahta presidenttiä. Toinen oli hirmuhallitsija Idi Amin.

Alkuvuosina Museveni oli kiitetty valtionpäämies, joka toi vakautta runneltuun maahan. Myös talouskasvu elpyi.

Sittemmin Museveni, 73, on pysynyt vallassa perustuslakimuutos kerrallaan. Seuraavissa, vuoden 2021 vaaleissa hän olisi jo yli-ikäinen.

Parlamentille on jo viety lakimuutosehdotus yli 75-vuotiaiden ehdokkuuden sallimisesta. Poliisi on hajottanut asiasta syntyneitä mielenosoituksia.

Valta vaihtuu lopulta

Kymmenen afrikkalaista valtionpäämiestä puolestaan on hallinnut yli kymmenen vuotta.
Afrobarometerin mukaan kolme neljästä afrikkalaisesta antaisi presidentille enimmillään kaksi valtakautta. Kysely tehtiin 34 maassa vuosina 2011–2013.
Muutokset eivät läpi
Aina perustuslain muuttaminen ei onnistu. Sambiassa ja Malawissa presidenttien jatkoaikomukset pysäytettiin 2000-luvun alussa, kun oppositio ja kansalaisjärjestöt tekivät yhteistyötä valtapuolueiden lainsäätäjien kanssa.
Nigeriassa senaatti esti presidentti Olusegun Obasanjon ehdotuksen kolmannesta presidenttikaudesta vuonna 2006.
Senegalissa laajat mielenosoitukset johtivat Abdoulaye Waden vaalitappioon, kun hän haki kolmatta kautta presidenttinä vuonna 2012.
Burkina Fasossa kansalaiset pakottivat presidentti Blaise Compaore irtisanoutumaan sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt muuttaa perustuslakia presidenttikausien määrästä vuonna 2014.

Asiasanat

Uusimmat