Uutiset

Iljettävään ongelmaan löytyi vaappuva ratkaisu: Ankat koituvat nyt tappajaetanoiden kohtaloksi

Ankat ovat hyödyksi espanjansiruetanan leviämisen estämisessä.
Nämä ankat pitävät huolen, ettei tappajaetanakanta riistäydy käsistä PieniKylä oy:n luomutilalla. Kuva: Roni Rekomaa

Kaksi vuotta sitten Valtteri Aaltonen havahtui siihen, kuinka paljon espanjansiruetanoita heidän kotipihallaan Espoon Tapiolassa yhtäkkiä oli. Niiden hävittäminen oli iljettävää ja brutaalia hommaa, Aaltonen sanoo.

– Keräsimme niitä ämpäreittäin ja selvitimme tapoja tappaa niitä oikein. Se tuntui ihan mielettömältä, mutta se oli pakko tehdä.

Espanjansiruetana on kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji, joka voi kasvaa lähes 15 senttimetrin mittaiseksi. Se voi aiheuttaa suuria tuhoja puutarhoissa ja viljelyksillä syömällä kasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Samalla se valtaa elintilaa Suomessa luontaisesti esiintyviltä lajeilta.

Hani-ankka, tappajaetanoiden kauhu

Vuotta myöhemmin Aaltonen tutustui kumppanuusmaatalouteen eli järjestelyyn, jossa viljelijä myy ruokaosakkuuksia kuluttajille ja kuluttaja saa osuuden tilan sadosta itselleen.

Aaltonen löysi Espoosta kumppanuusmaataloutta harjoittavan PieniKylä-nimisen tilan, jossa ruokaa viljellään luonnonmukaisesti. Aaltonen ryhtyi maatilan tilakumppaniksi. Samana kesänä tilalla vieraillessaan hän tapasi tilalla Hani-ankan, joka piti huolen, etteivät espanjansiruetanat, kotilot ja muut tuholaishyönteiset leviä tilan mailla.

– Silloin taisin ensi kertaa kuulla ankkojen käyttämisestä etanaongelman hillitsijöinä.

Idea Aaltosen päässä alkoi muhia: olisipa olemassa palvelu, jonka kautta ihmiset voisivat tilata ankkoja hoitamaan espanjansiruetanaongelmaa. Aaltonen pani toimeksi ja perusti viime kesänä ystäviensä kanssa Ankkapartio-pienkeräyskampanjan, jolla kerättiin rahaa liikuteltavaan ankkapartioon Espoossa.

Pienkeräyksen tavoitteesta saatiin kasaan lopulta noin kolmannes, mutta se ei lannistanut Aaltosta. Nyt hän on tyytyväisenä seurannut, kuinka esimerkiksi Fiskarsissa ja Tuusulassa on hyödynnetty ankkoja siruetanoiden hävittämisessä.

– Vaikka keräyksen tavoite ei täyttynyt, tietoisuus on lisääntynyt ja ympäri Suomen on inspiroiduttu meidän kampanjastamme, Aaltonen sanoo.

Luontainen vihollinen espanjansiruetanalle

Mutta miksi juuri ankat? Mielikuvat suloisesta sulkaväestä ja etanahävittäjästä eivät ehkä käy heti yksiin.

Ankat ovat yksi espanjansiruetanan harvoista luontaisista vihollisista Suomen luonnossa.

– Ne tonkivat maata ja syövät etanoiden munia, jolloin kanta ei pääse kasvamaan. Pääasiassa ne ennaltaehkäisevät etanoiden aiheuttamia ongelmia, Aaltonen sanoo.

Ankkoja ei Aaltosen mukaan tulisi nähdä vain ihmisen ikeen alle valjastettuina työläisinä. Niillä on myös itseisarvo.

– Pitää olla huomaavainen, ettei ankkoja vain käytetä ihmisen hyödyksi, vaan niille myös taataan hyvä elämä.

Ankkojen näkyminen esimerkiksi kaupunkikuvassa voisi Aaltosen mielestä myös parantaa ihmisten suhdetta eläimiin ja luontoon ylipäätään.

Visio liikkuvasta ankkapartiosta elää yhä, ja Aaltonen ystävineen on aikeissa hakea sille rahoitusta myös jatkossa.

– On hauska idea, että ankat kontrolloivat maata tonkimalla etanaesiintymiä, mutta on myös tärkeää saada tutkimustietoa toiminnan laajemmista vaikutuksista. Toivottavasti ensi vuoteen mennessä meillä on tietoa siitä, päästäänkö tätä hanketta jollain tavalla kokeilemaan.

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic