Uutiset

Ilmastopaneeli: Metsäpolitiikkaa tehdään vajailla tiedoilla

Hakkuiden vaikutus metsien hiilinieluun ja erityisesti kokonaisuuden ennustaminen on noussut politiikan ytimeen. Kuva: Jami Jokinen

Metsäpoliittisissa päätöksissä käytetään tieteellisiä laskentamalleja, joiden valinta vaikuttaa voimakkaasti lopputulokseen. Sekä itse malli että siinä käytetyt oletukset tuottavat hyvin erilaisia tuloksia esimerkiksi hiilinielujen kehityksestä ja kestävistä hakkuumääristä.

Tämä käy ilmi Suomen ilmastopaneelin selvityksestä.

– Keskeisissä strategioissa on tukeuduttu liiaksi yksittäisiin malliennusteisiin. Tulokset riippuvat tulevaisuusskenaarioissa aina olettamuksista ja käytetyistä työkaluista, huomauttaa selvityksen laatimiseen osallistunut tutkijatohtori Tuomo Kalliokoski Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta.

Laskelmat politiikan ytimessä

Metsien hakkuut ja niiden vaikutus Suomen hiilitaseeseen ovat viime aikoina nousseet politiikassa kuumaksi puheenaiheeksi.

Keskustelua on kiihdyttänyt erityisesti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen asettama vuosittaisten hakkuiden lisääminen 15 miljoonalla kuutiolla. Tavoite nojaa laskelmiin, joiden mukaan Suomen metsät kestävät lisähakkuut myös ilmastonäkökulmasta.

Lisähakkuilla halutaan vastata erityisesti kemiallisen metsäteollisuuden raaka-ainetarpeeseen. Maankäyttösektorin eli niin sanotun lulucf-sektorin päästöt ja nielut ovat myös hyvin oleellinen osa EU:n ja Suomen ilmastopolitiikkaa.

Poliittisen keskustelun taustalla eri tutkimuslaitosten ja tutkijoiden tekemät laskelmat sekä niihin liittyvä avoimuus ovat aiheuttaneet paljon kiistelyä.

Kuusi eri mallia, kolme hakkuutavoitetta

Ilmastopaneeli kävi läpi erilaisia tieteellisiä laskentamalleja, joissa arvioidaan hakkuiden vaikutusta metsien hiilinieluun. Tarkasteltavana oli kuusi mallia ja kolme erilaista hakkuutavoitetta.

Paneelin mukaan mallit tuottavat hyvin erilaisia tuloksia.

Eroja löytyy niin puuston kasvua kuin hiilinielun kehitystäkin kuvaavissa tuloksissa. Myös ilmastonmuutoksen vaikutus metsien kasvuun oli eri malleissa hyvin erilainen.

Kokonaan oma lukunsa on maaperän hiilinielu, jota koskeva tieto on hyvin epävarmaa kaikissa malleissa.

Mittavia eroja hiilinielussa

Ilmastopaneelin mukaan Suomen tulisi olla hiilineutraali on vuonna 2030 ja hiilinegatiivinen viimeistään vuonna 2050.

Selvityksen mukaan hakkuiden lisääminen pienentää metsien hiilinielua kaikissa laskentamalleissa vähintään vuoteen 2065 saakka.

Erot mallien välillä olivat suuria: yhden hiilidioksiditonnin hakkuumäärä pienensi hiilinielua vähimmillään 1,2 ja enimmillään 2,3 tonnia vuosina 2015-2055.

Suurimmillaan laskennallisten nielujen ero eri malleissa vastasi Suomen nykyisiä fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä.

“Meillä on enemmän tietoa kuin käytetään”

Juuri mallien ja niissä käytettyjen arvojen erot ovat ilmastopaneelin mukaan selvityksen keskeisin tulos.

Paneeli painottaa, että metsäpolitiikan ja muun maankäyttösektorin päätösten pohjalla pitäisi olla yksittäisten laskentamallien sijaan laaja tietopohja. Sen tulisi perustua erilaisten mallien perusteella tehtyihin johtopäätöksiin, joissa olisi huomioitava laskentaan sisältyvät epävarmuudet.

Siksi yhteistyötä tarvitaan paneelin mukaan muun muassa ministeriöiden sekä eri tutkimuslaitosten sekä yliopistojen välille. Oleellista on sen mielestä myös mallien avoimuus ja tieteellinen kritiikki.

Ilmastopaneeli katsoo, että asialla on kaiken lisäksi kiire.

– Koko tietopohja ei ole nykyisellään käytössä. Meillä on enemmän tietoa kuin politiikkatoimien määrittelyssä käytetään. Kalliokoski summaa.