Uutiset

Ilmastoraportti kertoo, paljonko hallituksilla on peliaikaa – Ilman yhteistä totuutta ilmastoneuvottelut voisivat olla pelkkää kauppapolitiikkaa

IPCC:n raportti on mittava luonnontieteellinen synteesi. Suuria ja yllättäviä uutisia se tuskin sisältää, mutta oleellisempaa onkin kokonaiskuva. Yhteisten faktojen pitäisi varmistaa, ettei ilmastopolitiikka ole pelkkää kauppapolitiikkaa.
Ilmaston lämpeneminen uhkaa ylittää merkittävän rajan, jonka jälkeen seuraukset ovat huomattavasti vakavampia. IPCC:n raportti tähdentänee asiaa tiukemmin kuin koskaan.

Maanantaina julkaistava hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportti ei ole mikään vähäpätöinen paperi. YK:n lipun alla sitä ovat sorvanneet sadat alojensa johtavat tutkijat. He ovat antaneet luonnoksiin kymmeniä tuhansia kommentteja ja viimeisiä tekstimuotoja on haettu vielä Etelä-Koreassa viikon ajan.

Vaikka pohja on akateeminen, on paneelin kuudenteen arviointiraporttiin liittyvä osa sorvattu kieli keskellä kansainvälisen politiikan suuta. Siitä huolimatta – tai juuri siksi – kyseessä on ylivoimaisesti painavin synteesi tämänhetkisestä ilmastotutkimuksesta.

Kompromissien vuoksi julkistus ei ole ihan vielä tuomiopäivän julistus, vaan pikemminkin varoitus sellaisesta. Luvassa on kovaa tekstiä sekä ilmaston lämpenemisen vaikutuksista että niiden lieventämiseen tarvittavista päästövähennyksistä.

Rajapyykkien välillä on dramaattinen ero

Kriittisesti katsoen raportti ei kuitenkaan välttämättä sisällä suuria yksittäisiä uutisia, sillä uhkakuvat ovat jo tiedossa ja luonnosten sisältöäkin on vuotanut julkisuuteen matkan varrella. Oleellisempaa on kokonaiskuva.

Nyt julkaistava osaraportti keskittyy 1,5 asteeseen. Tämä johtuu Pariisin ilmastosopimuksesta, jossa melkein 200 maata sitoutui vähentämään päästöjä niin, ettei ilmasto lämpene esiteolliseen aikaan verrattuna yli kahta astetta. Samalla ne tavoittelevat muutoksen pysymistä alle puolessatoista.

Raportti ennustanee, että nykymenolla maapallon keskilämpötila nousee alemmalle rajalle jo vuonna 2040.

Selvää on, että ilmastopaneelin tärkein viesti liittyy rajapyykkien väliseen dramaattiseen eroon. Maailman pitää ymmärtää kirkkaasti, että puolentoista asteen kanssa voidaan ehkä vielä keplotella jotenkuten, mutta kaksi astetta nytkäyttää kaikki pahasti kohti täyttä katastrofia. Pariisin sopimus ei saa vuotaa.

Luonnontiede erottaa ilmastopolitiikan

Talous- tai turvallisuuspolitiikkaan – jota ilmastopolitiikkakin eittämättä on – verrattuna ilmastopolitiikalla on yksi merkittävä ero: sen pohjana on luonnontiede, jonka perusilmiöt eivät ole hallitusten kontrollissa. Ilmakehän fysiikkaan ei voi vaikuttaa samalla tavoin kuin yleiskorkoon. Siksi tieteen merkitys ja IPCC:n auktoriteetti sen edustajana on niin suuri.

Laajan tutkijajoukon muovaama synteesi kertoo, mistä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on pohjimmiltaan kyse ja kuinka pitkään peli voi kestää. Yhteinen käsitys faktoista ja todennäköisyyksistä on välttämätön. Sillä varmistetaan, etteivät ilmastoneuvottelut ole pelkkää kauppapolitiikkaa.

Raportti pohjustaa joulukuussa Puolassa pidettävää ilmastokokousta, jossa pitäisi saada kasaan muun muassa varsinaiset pykälät Pariisin sopimuksen seurannasta ja päästöjen raportoinnin pelisäännöistä.

Yhteisen linjan haku on näissä asioissa yleensä paljon luonnontiedettä hankalampaa.

Uusimmat

Näkoislehti

7.8.2020

Fingerpori

comic