Uutiset

Isäksi vaikka yksin

Opiskelija Henri Rinta-Koivula on tiennyt aina, että haluaa lapsia. Tarvittaessa hän on valmis vanhemmaksi myös ilman kumppania. Muihin ikäisiinsä verrattuna 22-vuotias Rinta-Koivula on poikkeus.
Henri Rinta-Koivula on 22-vuotias opiskelija, joka tietää jo nyt, että haluaa jonain päivänä isäksi. Omille vanhemmilleen hän on kiitollinen siitä, että on aina saanut olla oma itsensä.

Pari vuotta sitten nuori mies istui junassa matkalla Tampereelle ja mietti, mitä elämältä oikein haluaa.

Jos lapsi on poika, hänestä voisi tulla Arno tai Erno, jos tyttö, kenties Airi, hän puntaroi.

Samaan aikaan kun mies pohti mahdollisia nimiä mahdollisille lapsille, hän oivalsi jotakin, joka muutti hänen elämänsä pysyvästi.

– Tajusin, että haluan lapsen, vaikka minulla ei olisi kumppania silloin, kun olen valmis isäksi, kertoo nyt 22-vuotias Henri Rinta-Koivula.

Lapsista haaveileva parikymppinen mies on poikkeus. Iso osa ikätovereista ei ole edes ajatellut sitä, haluaako lapsia.

Väestöliiton vuoden 2018 perhebarometrikyselyn mukaan 30–34-vuotiaista miehistä jopa 44 prosenttia ei halua ollenkaan lapsia. Lukuun kuuluvat myös ne miehet, joilla on jo yksi lapsi, mutta jotka eivät halua lisää lapsia.

Syinä ovat muun muassa sopivan kumppanin puute sekä talouteen ja työtilanteeseen liittyvät tekijät. Monet myös kokevat oman elämäntyylin sellaiseksi, etteivät siihen sovi lapset.

Voi myös olla, että miehet eivät ole edes miettineet, että lapsen voisi hankkia yksin. Tästä kertoo jo se, että yksin lastenhankintaa suunnittelevista miehistä ei juuri ole tilastoja. Tutkimustakin aiheesta on vähän jos ollenkaan.

Väestöliiton tutkijan Venla Bergin mukaan miehet kuitenkin kokevat lapsenkaipuuta siinä missä naisetkin. Tyypillisesti naisiin liitettyä ”vauvakuumetta” on tutkimusten mukaan todettu myös miehillä.

Bergin mukaan miehillä vauvakuume liittyy yleensä ympäristöön ja omaan kumppaniin. Eli jos kaveripiirissä on paljon lapsia tai oman kumppanin kanssa on alettu yrittää lasta, vauvakuume voi yltyä kovaksi.

– Olen jollain tasolla aina tiennyt, että haluan oman biologisen lapsen. Rakastaisin toki adoptoitua lasta yhtä paljon, mutta olisi hienoa nähdä, miten minusta alkanut ihminen kasvaa ja kehittyy, Rinta-Koivula sanoo.

Yksin elävänä miehenälasten saaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Pelastakaa lapset ry:n tietojen mukaan kansainvälisessä adoptiopalvelussa ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yhtäkään yksinhakijamiestä.

Adoptiopalvelun päällikön Irene Pärssinen-Hentulan mukaan yksinhakijamiesten adoptiomahdollisuudet ovat rajalliset, ja tilanne vaihtelee tapauskohtaisesti. Esimerkiksi Bulgariassa, Kiinassa ja Thaimaassa kontaktitahot eivät toivo yksin hakevien miesten hakemuksia.

Adoptiolautakunnan lupatilastoissakin näkyy tällä hetkellä vain yksittäisiä yksinhakijamiesten käsiteltäviä lupia.

Jos yksin adoptoiminen on miehelle hankalaa, biologisen oman lapsen saaminen on hyvin hankalaa – varsinkin jos ei etsi kumppaniksi naista.

– Joku voi nähdä ongelmana sen, että tykkään miehistä, mutta itse en ole koskaan ajatellut, etten voisi hankkia lapsia sen takia, Rinta-Koivula sanoo.

Tällä hetkellä Rinta-Koivula seurustelee ja on keskustellut lapsista kumppaninsa kanssa, joka myös haluaa lapsia. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan voi tietää, ja siksi nuori mies haluaa varautua mahdollisimman hyvin.

Hän on pohtinut esimerkiksi sijaissynnyttämistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nainen synnyttää lapsen toisen puolesta. Myös kohdunvuokrauksena tunnettuun toimenpiteeseen liittyy toisinaan se, että sikiötä kantava nainen saa toiminnastaan taloudellisen korvauksen.

Rinta-Koivula ei haluaisi maksaa sijaissynnyttämisestä rahaa, vaan toivoo, että joku auttaisi hyvyyttään.

– Löysin hiljattain blogin, jossa kerrottiin, että naispuolinen tuttava synnytti homopariskunnalle lapsen. Toinen isistä oli luovuttanut siemenet, joilla nainen hedelmöitettiin. Nainen teki kaiken vapaaehtoisesti, koska hänellä oli jo kolme omaa lasta. Ehkä minäkin löydän jonkun samanlaisen henkilön.

Vielä vuonna 2006 sijaissynnyttäminen oli Suomessa mahdollista. Laki edellytti vain, että synnyttäjän oli oltava pariskunnan lähipiiristä eikä prosessissa saanut siirtyä rahaa.

Vuonna 2007 eduskunta hyväksyi lain, joka salli hedelmöityshoidot naispareille ja yksinäisille naisille, mutta kielsi hedelmöityshoitojen antamisen, jos epäiltiin, että äiti saattaisi antaa lapsen adoptoitavaksi.

Tällä hetkellä sijaissynnyttäminen on kaikissa Pohjoismaissa laitonta, mutta esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Virossa, Britanniassa ja Hollannissa se on laillista. On arvioitu, että joka vuosi muutama suomalaispariskunta hakeutuu sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille.

– Vaikka halu biologiseen lapseen on kova, en sulje pois muita vaihtoehtoja. Voi myös olla, etten edes pysty saamaan biologisia lapsia, Rinta-Koivula pohtii.

Selvää on, että parikymppinen opiskelija haluaa jonakin päivänä isäksi. Mistä hän tietää, koska on oikea hetki?

– Pitää tulla se tunne. Samalla toivon, että olisi tietynlainen varallisuus. Rahaa tärkeämpää on kuitenkin se, että olisi hyvä tukiverkko. Että ne ihmiset, jotka elämässä ovat mukana, olisivat valmiit tukemaan eivätkä tuomitsisi. Lapsen pitää kokea, että hänellä on paljon turvallisia aikuisia ympärillä.

Rinta-Koivula uskoo myös siihen, että vanhemmuuteen kuuluvat tietty avuttomuus ja pelko lapsen puolesta. Joskus vanhemmilla ja lapsilla tulee myös ristiriitoja ja erimielisyyksiä.

– Kukaan meistä ei ole vanhempi syntyessään, ja kaikille tulee kriisejä ja hankaluuksia elämässä. Pelot täytyy vain kohdata. Omille vanhemmilleni olen kiitollinen siitä, että olen aina saanut olla oma itseni.

Lisää kommentti

Jätä tästä kommenttisi

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic