Uutiset

Itämeressä on nyt paljon vettä, ja siksi rannikkotulvat syntyvät helposti – "lähtötaso" on tavalliseen helmikuuhun verrattuna puoli metriä plussalla

Pohjois-Atlantin matalapaineiden tuulet ovat painaneet Tanskan salmista vettä syksystä saakka. Jokivesistöissäkin hyydetulva voisi nyt tehdä nopeasti pahaa jälkeä.
Merenpinta on jo valmiiksi tavallista korkeammalla, ja siksi sopiva tuuli nostaa pintaa nopeasti tulvalukemiin. Saaristomerellä merenpinta nousi viikonvaihteessa yli metrin plussalle ja lainehti muun muassa Turun satamassa. Kuva: Jari Laurikko
Merenpinta on jo valmiiksi tavallista korkeammalla, ja siksi sopiva tuuli nostaa pintaa nopeasti tulvalukemiin. Saaristomerellä merenpinta nousi viikonvaihteessa yli metrin plussalle ja lainehti muun muassa Turun satamassa. Kuva: Jari Laurikko

Viikonvaihteen rannikkotulvia on pohjustettu jo kuukausitolkulla. Joron jäljet johtavat Pohjois-Atlantin ja Pohjanmeren tuuliin, jotka ovat työntäneet pitkän aikaa vettä Tanskan salmistä Itämereen.

– Keskimääräinen vedenkorkeus on ollut selvästi plussalla syksystä asti, kertoo meriasiantuntija Niko Tollman Ilmatieteen laitokselta.

Meriveden korkeus on tavallisesti helmikuussa nollan tienoilla eli lähellä niin sanottua keskivedenkorkeudetta. Nyt lähtötilanne on Tollmanin arvion mukaan noin puoli metriä korkeammalla.

Kun vettä on jo valmiiksi paljon, syntyy tulvakin tavallista helpommin.

– Ei tarvita kuin tuulinen päivä.

Suurimpia tekijöitä tuuli ja ilmanpaine

Itämerta täyttäneistä lännenpuoleisista tuulista on voi syyttää lauhaa talvea.

Se on myös jättänyt meren varsinkin ulapoilta jäättömäksi pitkälle pohjoiseen, mikä tarjoaa tuulille mahdollisuuden nostaa vedenpintaa.

– Jääpeite hillitsee veden nousua, koska se vie tehokkaasti tuulen vaikutuksen, Tollman huomauttaa.

Tuulen ohella merenpintaa nostaa ilmanpaineen muutos: korkeapaineella ilma painaa vettä enemmän kuin matalapaineella. Myrskyisellä kelillä matalapaine on usein voimakas, mikä päästää veden nousemaan helpommin.

Meri nousi jopa 20 senttiä tunnissa

Tällä kertaa merenpinta nousi erityisen paljon Selkämerellä.

Raumalla mitattiin sunnuntai-iltana mittaushistorian ennätys, +135 senttimetriä, ja vesi ylsi muun muassa kaupungin keskustassa kulkevan kanaalin reunojen yli. Porin Mäntyluodossa +123 senttimetrin mittaus rikkoi puolestaan helmikuun ennätyksen.

Perämerellä ja Saaristomerelläkin merenpinta nousi yli metrin plussalle. Esimerkiksi Turussa meri peitti satamakenttiä ja valui jopa paikallisen hotellin sisätiloihin.

Monia maallikoita ihmetytti varsinkin nousun nopeus, sillä paikoin meri kipusi peräti 20 senttimetriä tunnissa. Tämä ei Tollmanin mukaan kuitenkaan ole tavatonta.

– Korkeissa vesissä huippu tulee monesti aika piikkimäisesti, hän sanoo.

Sisävesissä syynä selkeästi sateet

Maan eteläpuoliskon sisämaassa tulviminen johtuu sen sijaan yksinkertaisesti sateista, jotka pakkasten puutteessa ovat tulleet vetenä.

– Vettä on tullut kaksin verroin tavanomaiseen verrattuna, huomauttaa johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta.

– Vedet ovat Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa tosi korkealla ajankohtaan nähden. Nämä ovat hyvin poikkeuksellisia aikoja.

Vehviläinen kritisoi ennätyksistä puhumista, koska näissä ratkaisevaa on aina mittaushistorian pituus ja monet muut tekijät. Mutta ainakin helmikuun ennätyksiä on todennäköisesti rikottu monella järvellä tai joella.

Erityisesti isoimmilla järvillä pinnat voivat toisaalta olla vasta nousemaan päin.

Linikkalammin vedet ovat nousseet Lamminrantaan Forssassa. Kuva: Lassi puhtimäki

Pohjavesivarastot täyttyneet, paitsi pohjoisessa

Sadevesi on päätynyt myös maan alle. Vehviläisen mukaan pohjavesiesiintymät ovat ”niin täynnä kuin voivat olla”.

– Oikein suurissa pohjavesiesiintymissä voi olla vielä nousussa, Vehviläinen sanoo.

Toisaalta esimerkiksi Kainuussa ja joillakin muilla ”oikean talven” seuduilla varastot eivät ole vielä täyttyneet, vaan kärsivät yhä edellisten kuivien kesien aiheuttamasta vajauksesta.

Viime kesänä vesi oli vähissä laajoilla alueilla. Vaikka nyt näyttää hyvältä, niin loppukesän tilanteen ratkaisee kevään ja kesän sateisuus.

– Elokuussa voi olla taas toinen tarina.

”Pahinta, joka voisi nyt tapahtua”

Sään on ennustettu muuttuvan pian kylmemmäksi ja kääntyvän etelässäkin pakkaselle. Kun vesistöt ovat ääriään myöden täynnä, on olemassa hyydetulvien riski.

– Kovat pakkaset olisi pahinta, joka voisi nyt tapahtua, Vehviläinen sanoo.

Voimakkaasti virtaavaan jokeen ei synny helposti jääkantta kovallakaan pakkasella. Sen sijaan nollaa kylmempi vesi muodostaa jääkiteitä ja jäätä kiville, voimalaitosten välppiin ja muihin vastaaviin paikkoihin.

Kovilla virtaamilla jään kertyminen voi synnyttää tulvia erittäin nopeasti.

– Silloin ovat monessa paikassa hyvän neuvot tarpeen.

Hyydetulvia hillitään pidättämällä vettä isoilla, säännöstellyillä järvillä. Nyt ne ovat kuitenkin täynnä, minkä vuoksi ei Vehviläisen mukaan ole pian enää ”pelimerkkejä käytössä”.

Merenpinta jäi tavanomaista korkeammalle

Vehviläisen mukaan on todennäköistä, ettei vettä enää tule jokiin kerralla suuria määriä ja lisäksi aurinko lämmittää jo vedenpintaa merkittävästi. Siksi tulvien rauhoittuminen on todennäköisempää kuin hyydetulvien syntyminen – tai ainakin näin toivotaan.

– Hyydetulvat eivät silti ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Ensi viikolla se nähdään.

Merelläkään lähtötilanne ole muuttunut, vaikka tuulet helpottivat ja meriveden pinta laski. Meressä on yhä tavallista enemmän vettä, ja siksi pinta jäi tavallista korkeammalle.

Jos sää muuttuu korkeapainevoittoiseksi ja tuulet heikkenevät tai kääntyvät, vesi alkaa työntyä Tanskan salmista takaisin Pohjanmeren suuntaan. Tulvaherkkyys ei silti loppuisi heti.

– Kestäisi muutamankin viikon, että vesi alkaa laskea koko Itämeren tasolla, Tollman sanoo.

Uusimmat

Näkoislehti

5.7.2020

Fingerpori

comic