Uutiset

“Japanissa ydinonnettomuuden riski huolestuttaa, mutta ilmasto ei” – Japanilaistutkijoita kiinnostaa, miksi ydinjätekysymys on ollut Suomessa niin helppo

Saarivaltiossa jätteitä eivät halua sen enempää voimalakunnat kuin muutkaan, eikä edes Fukushiman saastunut onnettomuusalue kelpaa. Suomessa voimaloiden lupa on sidottu jäteratkaisuun, kun Japanissa yhtiöiden vastuu on vain taloudellinen.
Suomessa ollaan ydinjätteen loppusijoituksessa pisimmällä maailmassa, ja siksi kansainvälinen kiinnostus on kovaa. Ydinjätekapselit lasketaan tähän Posivan 444 metrin syvyydessä sijaitsevaan kapselivarastoon ennen niiden siirtoa loppusijoitustunneleihin. Kuva: Jami Jokinen
Suomessa ollaan ydinjätteen loppusijoituksessa pisimmällä maailmassa, ja siksi kansainvälinen kiinnostus on kovaa. Ydinjätekapselit lasketaan tähän Posivan 444 metrin syvyydessä sijaitsevaan kapselivarastoon ennen niiden siirtoa loppusijoitustunneleihin. Kuva: Jami Jokinen

Vaikka Japanissa on tulivuoria ja maanjäristyksiä, näyttää paikallinen vastustus pysyvän ydinjäteratkaisun pahimpana pullonkaulana.

Maan ydinvoimamyönteinen hallitus haluaisi käynnistää mahdollisimman monta Fukushiman onnettomuuden jälkeen suljettua reaktoria, mutta kansan enemmistö vastustaa ydinvoimaa.

Hallitus päätti jo vuonna 2000, että jätteet loppusijoitetaan kallioperään. Tieteellinen komissio katsoo väliaikaisen, maanpäällisen varaston olevan toistaiseksi parempi ratkaisu.

– Kun tällaisessa tilanteessa yritetään löytää paikkaa ydinjätteelle, näyttää onnistuminen hyvin vaikealta, sanoo apulaisprofessori Takashi Nakazawa japanilaisesta Shizuokan yliopistosta.

Tilanne erilainen, mutta ydinasiat samat

Sosiologian ja politiikan tutkija on Suomessa tekemässä haastatteluja tutkimushankkeeseen, joka keskittyy ydinjätteen loppusijoitukseen liittyviin ongelmiin. Nakazawan mukana on ympäristöekonomisti, Rikkyon yliopiston yliassistentti Shogo Nishibayashi.

Japanin ydinjätekonfliktia analysoivaan tutkimukseen tarvitaan kansainvälistä vertailuaineistoa, ja siihen ovat valikoituneet muun muassa loppusijoituksen edelläkävijöinä pidetyt Suomi ja Ruotsi.

– Erityisesti minua kiinnostaa se, miten jätekysymys kytkeytyy täällä ydinvoiman rakentamiseen ja se, miten loppusijoituksen hyväksyttävyys on säilynyt niin pitkään, Nakazawa sanoo.

Japanissa on ollut toiminnassa 54 ydinreaktoria, ja käytettyä ydinpolttoainetta on kertynyt valtava määrä. Jätteen käsittelyn ydinasiat ovat samat kuin Suomessa: ratkaisun on oltava riittävän turvallinen, ja paikallinen hyväksyntä on saatava.

Shogo Nishibayashi (vas.) ja Takashi Nakazawa ovat erityisen kiinnostuneita siitä, mitä suomalaisen loppusijoitushyväksynnän taustalta löytyy. Olkiluodon vierailukeskuksessa tutkijat tutustuivat aihetta sivuavaan näyttelyyn, josta löytyy muun muassa aidon kokoinen jätekapseli. Kuva: Jami Jokinen
Shogo Nishibayashi (vas.) ja Takashi Nakazawa ovat erityisen kiinnostuneita siitä, mitä suomalaisen loppusijoitushyväksynnän taustalta löytyy. Olkiluodon vierailukeskuksessa tutkijat tutustuivat aihetta sivuavaan näyttelyyn, josta löytyy muun muassa aidon kokoinen jätekapseli. Kuva: Jami Jokinen

Maat ovat melkein toistensa täysiä vastakohtia

Suomi ja Japani ovat monessa suhteessa kuin yö ja päivä.

Suomessa ydinvoimalan luvitus on suoraan sidoksissa jäteratkaisuun: lupaa ei heltiä ilmanriittävän uskottavia suunnitelmia.

– Japanissa uuden ydinvoimalan voi rakentaa ilman minkäänlaista suunnitelmaa jätteille. Tämä on mielestäni iso ongelma, Nakazawa miettii.

Kun yhteyttä ei ole, ei ole myöskään erityisesti Ruotsissa nähtävää tilannetta, jossa voimalakunnat kilpailevat loppusijoituslaitoksen saamisesta alueelleen.

Japanin voimalakunnissa jätteitä ei haluta pitää missään tapauksessa.

– Kunnat ajattelevat, että ne ovat jo tehneet oman osansa kansalliselle energiantuotannolle, kun ne ovat sietäneet niin kauan ydinvoimalan riskejä.

Yhtiöillä on vain taloudellinen vastuu

Japanissa voimayhtiöillä onkin jätteistään vain taloudellinen vastuu.

Käytännön ratkaisu on tarkoitus löytää kansallisesti, ja siitä vastaa valtion ja yritysten yhteinen ydinjäteyhtiö Numo. Vertailun vuoksi: suomalainen Posiva on kokonaan voimayhtiöiden omistama.

Nakazawan mukaan Numo onkin monien mielestä pelkkä juoksupoika, ja todelliset päätökset tehdään suoraan siitä vastaavassa teollisuusministeriössä.

– Siksi Numo ei ole kovin vakavasti otettava yhtiö, ja paikalliset haluaisivat keskustella mieluummin suoraan hallituksen kanssa.

Ristiriita ei ainakaan helpota ongelmien ratkaisemista.

Aivan kuten Suomessa, Japanissakin on oltava ydinjätteiden loppusijoitukseen kohdekunnan lupa. Meistä poiketen lupa on saatava myös aluehallinnolta eli prefektuurilta.

– Japanissa on siis kaksi mahdollisuutta käyttää veto-oikeutta. Tämä tekee asiasta hyvin monimutkaisen, Nakazawa huomauttaa.

Loppusijoituslaitoksen kiinteistövero ja muut hyödyt keskittyvät yhteen kuntaan, ja siksi naapurit ja niiden mukana aluehallinto ovat yleensä asiaa vastaan.

Kunnanjohtajan sooloilu on jäänyt ainoaksi

Kun ydinvoimayhtiöt lähtevät Suomessa etsimään loppusijoituspaikkaa geologisin ja taloudellisin perustein, on paikallinen suostumus Japanissa vaihe numero yksi.

Ennen sitä ei tehdä edes kunnollisia geologisia tutkimuksia.

Numo on etsinyt vapaaehtoisia loppusijoituslaitoksen vastaanottajakuntia vuodesta 2002 saakka.

Vain yksi on nostanut kätensä. Kyseessä oli pieni Toyo, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi vuonna 2007.

– Se oli kunnanjohtajan oma päätös, eikä hän ollut kysynyt asiaa muilta. Ihmiset suuttuivat, ja Ilmoittautuminen peruutettiin nopeasti, Nakazawa naurahtaa.

– En tiedä, oliko kunnanjohtaja tosissaan. Ehkä hän halusi vain tietää, paljonko valtio maksaisi.

Apulaisprofessorin mukaan kymmenkunta muutakin kuntaa on matkan varrella miettinyt asiaa vakavasti. Tyypillisesti nämä ovat juuri taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevia, pieniä maaseutukuntia, joille valtion tuki olisi tervetullut.

– Mutta kun tieto asiasta päätyy kuntalaisille ja naapurikuntiin, alkaa voimakas vastustus.

Käytetyn ydinpolttoaneen loppusijoitus kallioperään alkaa Suomessa ehkä jo vuonna 2024. Japanissa ollaan vielä hyvin kaukana käytännön toteutuksesta. Posivan tutkimustunneli, jossa loppusijoitusreikä on kannen alla. Kuva: Jami Jokinen
Käytetyn ydinpolttoaneen loppusijoitus kallioperään alkaa Suomessa ehkä jo vuonna 2024. Japanissa ollaan vielä hyvin kaukana käytännön toteutuksesta. Posivan tutkimustunneli, jossa loppusijoitusreikä on kannen alla. Kuva: Jami Jokinen

Ilmasto ei ole mukana keskusteluissa

Ydinvoiman suosio romahti Japanissa Fukushiman onnettomuuden jälkeen.

Suomessa ydinvoiman kannatus on viime vuosina kasvanut erityisesti ilmastosyistä, ja voimayhtiöiden markkinointikin keskittyy vahvasti ilmastohyötyihin.

Japanissa ydinvoimalla ja ilmastokeskustelulla ei tutkijoiden mukaan ole käytännössä mitään yhteyttä.

– Hallitus on yrittänyt hiukan perustella ydinvoimaa ilmastolla, mutta sekin on vähentynyt, Nakazawa sanoo.

– Ihmisiä huolettaa ydinonnettomuuden riski, mutta ei ilmastonmuutos, Nishibayashi jatkaa.

Tutkijoiden mukaan japanilaiset eivät myöskään luota ydinvoimakysymyksissä sen enempää hallitukseen, yhtiöihin kuin valvoviin viranomaisiinkaan.

Fukushiman onnettomuuden jälkipyykki on osoittanut, että epäilyksille on ollut perusteita. Esimerkiksi valvovan viranomaisen toimintaa on sittemmin terävöitetty, mutta luottamus ei ole parantunut.

Tässäkin ero Suomeen on suuri, sillä meillä kansalaisten luottamus varsinkin Säteilyturvakeskukseen on erittäin korkeaa.

Ydinjätebussikaan ei näytä tehoavan

Hallitus ja Numo eivät ole luovuttaneet.

Pari vuotta sitten saarivaltion kaikki maa-alueet luokiteltiin loppusijoituskelpoisuuden perusteella. Geologisten yleispiirteiden lisäksi siinä huomioitiin muun muassa kaivosteollisuus ja sijainti suhteessa rannikkoon, sillä jätteet on tarkoitus kuljettaa vesitse.

Kartan julkaisu aloitti uuden vastustuksen aallon. Vihreällä merkityissä kunnissa tulkittiin, että loppusijoituslaitosta yritetään tunkea väkisin johonkin niistä.

Viime aikoina Numo on yrittänyt rakentaa luottamusta alhaaltapäin, nuoremmista sukupolvista. Sen enempää kouluissa kiertävä, lapsenomaisten hahmojen varaan rakennettu ydinjätebussi kuin some-kampanjatkaan eivät kuitenkaan näytä tehoavan.

Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta. Toistaiseksi on etsitty turhaan paikkaa 4000 jätekapselille, mutta sekään ei riittäisi kuin alkuun – ei sittenkään, vaikka suurin osa suljetuista reaktoreista jätettäisiin käynnistämättä.

– Kysyin Numolta, miten he luulevat löytävänsä paikan useammalle loppusijoituslaitokselle. He vastasivat, että ne löytyvät kyllä, Nakazawa ihmettelee.

Kunnat haluavat, että onnettomuusalue kunnostetaan

Vaikka virallisesti etsitään kansallista ratkaisua, tihkui pian Fukushiman onnettomuuden jälkeen myös toisenlaisia tietoja.

Niiden mukaan Japani ja Yhdysvallat neuvottelivat Mongolian kanssa sinne rakennettavista loppusijoitustiloista. Nakazawan mukaan maa olisi saanut vastineena ydintekniikkaa.

– Tästä suunnitelmasta ei ole kuulunut mitään vuosikausiin, Nakazawa sanoo.

Tällä hetkellä keskustelua käydään myös siitä, olisiko Fukushima Daiichin onnettomuusvoimala-alue sittenkin paras vaihtoehto loppusijoitukselle kotimaassa. Perustelut ovat loogisia.

– Alue on saastunut ja paljon ihmisiä on joutunut muuttamaan pois. Lisäksi sinne rakennetaan jo matala-aktiivisen jätteen varastoa, Nishibayashi listaa.

Okuman ja Futaban kunnat vastustavat kuitenkin ajatusta kiivaasti.

– Ne näkevät mieluummin, että saastuneet alueet kunnostetaan ja ihmiset muuttavat takaisin.

Juttua muokattu 7.9. kello 13.33. Poistettu maininta siitä, että Japani olisi ydinasevalta.

Uusimmat