Uutiset

Järjestelmä ei edelleenkään toimi, vaikka varhaisesta puuttumisesta on puhuttu vuosikausia – lastensuojelussa kaivataan vastuunottajaa

Lasten sijoitusten kokonaismäärä on kasvanut vuosien mittaan. Nuorten kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut jyrkästi koko 2000-luvun ajan. Myös lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut.

Nämä tiedot ilmenevät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta.

THL:n tutkimusprofessori Tarja Heino toteaa, että yksi syy kiireellisten sijoitusten määrän kasvuun on perhepalvelujen toimimattomuus.

-Jo pitkään jatkunut puhe varhaisesta tuen tarjoamisesta sekä puuttumisesta ei näytä vähentäneen painetta lastensuojeluun.

Heino viittaa jo vuosia vireillä olleeseen tavoitteeseen, jonka mukaan ongelmiin puututaan heti, kun niitä havaitaan. Heinon mukaan edelleenkin varhaista vastuunottajaa on lapsen ja perheen vaikea löytää.

Heinon mielestä jokaiseen ihmiseen pitäisi tutustua uteliaana ja syyllistämättä.

-On tärkeää tutustua ihmiseen ihmisenä, ei ongelmakimppuna.

Oman paikan löytäminen vaikeaa

16‒17-vuotiaista huostassa olleista neljännes oli ollut huostaan otettuna kolme vuotta.

-Nuorten kohdalla tilanteet ovat erilaisia. Joskus lyhyet sijoitusjaksot selittyvät karkailulla ja uuden sijoituspaikan tarpeella, Heino toteaa.

Vuoden 2016 aikana kaikista 17 vuotta täyttäneistä lapsista 5,8 prosenttia oli ollut joskus elämänsä aikana sijoitettuna.

-Monen nuoren kohdalla sijoituksen taustalla oli nuoruuteen kuuluva etsimisen aika. Jos siihen olisi saatu ote jo hyvissä ajoin, tilanne ei olisi mennyt niin pitkälle, että nuori olisi täytynyt ottaa huostaan.

Huostaanotto voi olla helpotus

Huostaanotto ei välttämättä ole huono asia. Itse asiassa se voi olla helpotus.

Näin oli ainakin oululaisen Niina Jääskeläisen kohdalla.

-Lastenkodissa aikuiset huolehtivat minusta, sain olla lapsi ja kasvava nuori, Jääskeläinen sanoo.

Jääskeläisen huostaanotto oli kiireellinen, mutta häneltä kuitenkin kysyttiin, mitä hän haluaa.

Tilanne kotona oli kriisiytynyt siihen pisteeseen, ettei kukaan vastustanut huostaanottoa – ei edes äiti, jonka luona Jääskeläinen asui 12-vuotiaaksi asti.

-Tajusin itsekin, että huostaanotto oli parempi vaihtoehto kuin kotona asuminen.

Lastenkodista tuli oikea koti

Jääskeläinen oli käynyt lastenkodissa muutamana viikonloppuna ennen huostaanottoa, joten paikka oli tullut tutuksi. Muut nuoretkin olivat hänelle ennestään tuttuja.

-Jotkut heistä sanoivat, että lastenkodissa on kurjaa, mutta minulle se oli enemmän koti kuin lastenkoti. Aikuiset olivat luotettavia ja turvallisia.

Hän kuitenkin sanoo ymmärtävänsä nyt, että hänen vanhempansa tekivät parhaansa; teini-iässä se ei vain riittänyt.

Jääskeläiselle oli itsestään selvää, että hän haluaa lastenkotiin. Hän ei kaivannut uutta perhettä. Hän koki koko ajan, että hänellä on oma äiti ja isä, vaikkei tullutkaan äitinsä kanssa vielä siihen aikaan toimeen.

Jääskeläinen myös karkaili lastenkodista. Hän koki, että säännöt olivat tyhmiä ja syvältä, mutta silti hän tajusi sisimmässään, että lastenkoti oli hyvä ja oikea paikka.

-Karkailut olivat impulsiivisia lähtöjä. Palasin aina takaisin viimeistään viikon kuluttua.

Hän halusi myös käydä koulua. Hänellä oli jo pienestä pitäen ymmärrys, että hänen pitää käydä koulua ja saada ammatti niin kuin normaaliin elämään ajatellaan kuuluvan.

-En ajatellut, ettei minusta mitään tule.

Nyt on aika auttaa muita

Lukion jälkeen nyt 27-vuotias Jääskeläinen on tehnyt töitä sekä vapaaehtoistöitä nuorten ja lasten parissa. Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut kokemusasiantuntijana Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnassa.

Veturointi-toiminnassa lastensuojelun nuoret aikuiset kokemusasiantuntijat tukevat lastensuojelun piirissä olevia perheitä ja nuoria.

Jääskeläinen kokee, että elämä on tällä hetkellä mukavaa ja mielenkiintoista, vaikkei hänen elämänsä ole mennytkään niin kuin ehkä pitäisi.

-Olen välillä onnellinenkin, Jääskeläinen naurahtaa.

 

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic