Tänään vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Sitä sopii juhlistaa vaikkapa kokeilemalla kalevalamittaan kirjoittamista.
Se on helppoa – tai on ainakin olevinaan. Jokaiseen säkeeseen pitää vain latoa kahdeksan tavua ja sovitella alkusointua tyyliin “Vaka vanha Väinämöinen // elelevi aikojansa // noilla Väinölän ahoilla.”
Oikeasti mitan käyttö ei ole aivan noin yksinkertaista. Tavutus on hieman hankalaa, mutta siinä auttaa KaRuSen Trokeemankeli. Netistä löytyvä masiina tutkii, onko siihen syötetty teksti kalevalamittaa vai ei.
Eikä sekään ole kovin tärkeää. Oleellista on, että kun runoelma on valmis, sitä voi ryhtyä laulamahan.
Sovelsimme kalevalamittaa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen maakuntaremonttiin sekä sosiaalihuollon ja terveydenhoidon uudistukseen. Niistä eväistä syntyi minieepos “Soten synty”.
Uusi ukko uppovauras
hyvä heebo urhojansa
alkiosta kauas siinnyt
Kempeleessä kasvettunut
sanaeli teesejänsä
Solitrassa oppimaansa
Itse inssi nikkaroiva
ottelevi ruuvarinsa
pärähytti sirkkelinsä
loihe kakkaran alulle
taiteilevi aakkosensa
päivitteli jaaritukset
Pisti päänsä pökkelölle
lujaa laukoi, latasi
nyrkin niittas pöydän päässä
uksen näytti itsellensä
komenteli kutsumansa
kosiskeli rahvastansa
Soraäänet sossulaiset
mykisteli muidenlaiset
toiset painoi seinää vasten
provinsseja pystytteli
omillensa jahtimaiksi
heikäläisten mahtimaiksi
Valintojen viisaudesta
oravaisten turkiksista
väänsi kanssa orpopojan
ulkomaiden taalereista
muiden maiden miljoonista
sovun sen pitämättömän
Otti joukot vanhavallan
munan, sammon kourasiinsa
vitkutellen, kitkutellen
jarrutellen, jurnutellen
lastaten sen tervareeksi
tökkien sekä sohien
Sote sousi unholahan
munat sotkan rikkoontui
uljaat uudet maakunnatkin
suuret vaalit tärvääntyi
kadotukseen kaikkos kaikki,
siniseenkö menneisyyden?
Minne mennee uusi miesi
hyvä heebo urhojansa
sote-sissi viimeinenkin
sortui suohon crocseissansa
haavojansa nuolemahan
farmiseuraan kuolemahan
