Uutiset

Kansa ei lähde kadulle – Suomessa ollaan monia muita maita laiskempia lähtemään mielenosoituksiin

Suomalaiset eivät ole ihastuneita osoittamaan mieltään kaduilla.

Uusin esimerkki tästä olivat Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaamisen ympärille järjestetyt mielenosoitukset. Suurin näistä oli sunnuntain Helsinki Calling, joka keräsi yli 2 000 ihmistä ihmisoikeuksia, ympäristöä, demokratiaa ja sanavapautta puolustamaan. Suurin osa suomalaisista allekirjoittaa Helsinki Callingin pääviestit, mutta paikalle ei tullut järjestäjien haaveilemaa yli 10 000 ihmistä.

Yli 2 000 ihmisen joukko riitti kuitenkin siihen, että tapahtumaa voi sanoa mielenosoitukseksi, vaikka yhdysvaltailaisella MSNBC-kanavalla sitä kuvailtiin ennemmin kesäfestivaaliksi kuin protestiksi. Tunnelma mielenosoituksessa oli kyllä rauhallinen ja sitä seuraavat poliisit pääsivät helpolla hiostavaa lämpötilaa lukuun ottamatta.

Mielenosoituksessa pohdittiin, että kova, noin 30 asteen helle ja syvin kesäloma-aika vähensivät osallistujamäärää. Toinen asia on se, ettei Suomessa ole kovin usein tapana lähteä kaduille protestoimaan.

Vuonna 2014 tehdyssä International Social Survey Programme -tutkimuksessa 13 prosenttia suomalaisista vastaajista sanoi osallistuneensa joskus elämänsä aikana mielenosoitukseen. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa noin joka neljäs vastaaja sanoi osallistuneensa mielenosoitukseen ainakin joskus. Espanjassa ja Ranskassa yli 40 prosenttia vastaajista oli joskus osittanut mieltään.

Suomalainen rauhallinen mielenosoituskulttuuri saattoi olla myös yksi niistä syistä, joiden perusteella Yhdysvallat ja Venäjä yhdessä valitsivat Helsingin tapaamispaikaksi. Varsinainen tapaamispäivä on ollut tästä kulttuurista oiva esimerkki. Maanantaina järjestetyt useat mielenosoitukset olivat kooltaan hyvin pieniä. Osallistujamäärät jäivät useissa ilmauksissa kymmeniin. Presidentit saivat toivomansa katurauhan.

Hyvä vai huono rauhallisuus?

Sitä on vaikea määritellä, onko suomalaisten rauhallisuus hyvä vai huono asia? Olemmeko liian nössöjä lähtemään kaduille vai onko tässä mukana ripaus realismia siitä, etteivät Putin ja Trump kuitenkaan mielenosoituksia noteeraa, vaikka niissä väkeä olisi. Vai ovatko suomalaiset vain monia muita laiskempia huutamaan omien periaatteiden puolesta, jos omassa elämässä on kaikki hyvin? Riittääkö jo kova helle syömään palon huutaa ihmisoikeuksien puolesta? Useiden tuhansien ihmisten mielenilmauksen viesti saavuttaa todennäköisesti edes jollain tasolla päättäjätkin median kautta. Ainakin sunnuntaina Helsinki Callingia oli seuraamassa useita ulkomaisiakin medioita.

Protestoinnin aiheitahan olisi useita erityisesti Venäjän suuntaan. Syyrian ja Ukrainan sodat, seksuaalivähemmistöjen asema Venäjällä, sananvapaus Venäjällä sekä Trumpin käynnistämä kauppasota olivat esillä monen mielenosoittajan kylteissä ja lipuissa sunnuntaina ja maanantaina.

Suuret massat eivät kuitenkaan nyt lähteneet liikkeelle. Vertailun vuoksi todettakoon, että SAK:n aktiivimallia vastaan masinoima mielenosoitus keräsi Senaatintorille talvella noin 8 000 osallistujaa. Kesäkuinen Pride-kulkue keräsi puolestaan ennätyksellisen noin 100 000 ihmisen joukon.

Ehkä aktiivimalli ja kotimaan seksuaalivähemmistöjen oikeudet tuntuvat läheisemmiltä asioilta suomalaisille kuin Putinin ja Trumpin harjoittamat politiikat.

Tai sitten Suomessa ei vaan sovi tehdä mielenosoituksia herättävää politiikkaa heinäkuussa, jolloin täällä aina lomaillaan.

Asiasanat

Uusimmat