Uutiset

Kasteen pitäisi olla osoitus harkitusta kääntymisestä kristityksi – "Seurakunnan arvioon henkilön vakaumuksesta tulisi luottaa"

Mitä on olla kristitty? Tämä kysymys on herättänyt keskustelua evankelis-luterilaisessa kirkossa, kun suuri joukko turvapaikanhakijoita on ilmaissut kiinnostuksensa kristinuskoa kohtaan. Keskustelua on käyty myös siitä, mikä vaikutus kääntymisellä on turvapaikanhakuprosessiin ja miten kirkon työntekijöiden tulisi turvapaikanhakijoiden kanssa toimia.

Julkisuudessa on pohdittu kristityiksi kääntyvien uskon aitoutta.

Tällä hetkellä kääntyneen tai kastetun vakaumuksen aitoutta pohditaan ja arvioidaan Maahanmuuttovirastossa osana hakuprosessia. Mikäli kasteopetusprosessi on evankelis-luterilaisessa kirkossa kuitenkin suositusten mukaan viety loppuun ja kaste jo toimitettu, tulisi seurakunnan arvioon henkilön vakaumuksesta luottaa. Migrin tehtävänä on toki tämän jälkeen pohtia vakaumuksen uskottavuutta ja sitä, miten uusi vakaumus vaikuttaa mahdollisuuteen saada kansainvälistä suojelua.

Seurakuntien lausunnot tai kastetodistukset ovat parhaimmillaan Migrin arvioinnin apuna, eikä maahanmuuttoviranomaisten tarvitsisi aina tehdä nykyisenlaisia, kiistanalaisiakin arviointeja ihmisen uskonnollisuuden laadusta.

Yhteisöllinen ulottuvuus jää usein huomaamatta

Leena Sorsa toteaa tuoreessa tutkimuksessaan (Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa, 2018), että uskonnon harjoittamiseen kuuluu sekä yksityinen että julkinen ulottuvuus. Nämä aspektit määritellään myös uskonnonvapauslaissa.

Suomessa uskonto on usein yksityisasia, mutta samalla vakaumuksemme näkyy elämämme käännekohdissa ja erityisissä hetkissä. Uussuomalaiset taas tulevat yleensä erilaisesta uskonnonharjoittamisen kulttuurista.

Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden osalta uskonnolliseen yhteisöön liittymisessä on kyse myös konkreettisesta yhteisöllisyydestä, inkluusion toteutumisesta uudessa kulttuurissa ja elämässä. Tämä on todettu myös Ann-Mari Huhtasen artikkelissa Villeissä pienseurakunnissa tapahtuu kummia, kun turvapaikanhakijat kääntyvät joukoittain kristinuskoon (HS 4.3.2018).

Uskonnon yhteisöllinen ulottuvuus jää valitettavan usein huomioimatta. Kun turvapaikanhakija tai muu henkilö jättää oman alkuperäisen katsomuksensa ja kääntyy kristityksi, hän samalla jättää usein oman perheensä ja yhteisönsä, joskus lopullisesti. Tällaisessa tilanteessa hän tarvitsee uuden yhteisön.

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon mahtuu monenlaisia kristittyjä. Meillä on rikas kirjo herätysliikkeitä sekä suuri joukko aktiivisia seurakuntalaisia. Monille jäsenille kristillinen identiteetti ei sisällä säännöllistä uskonnonharjoitusta. Silti pidämme itseämme kristittyinä tai kuulumme kirkkoon.

Tällaisen kirkon pysyminen yhtenäisenä vaatii luottamusta siihen, että toisin ajatteleva ja toisin uskoaan harjoittava kirkon jäsen on myös kristitty.

Etsikkoaika tarvitsee tuekseen kärsivällistä työtä

Kaste eli täydellinen seurakunnan jäsenyys edellyttää evankelis-luterilaisessa kirkossa pitkään opetusjaksoon osallistumista, keskusteluita sekä henkilökohtaista vakaata harkintaa.

Kirkkolain mukaan ulkomaalaisen, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa, tulee osallistua seurakunnan toimintaan vähintään kolmen kuukauden ajan ennen kastetta. Moni jättää opetuksen kesken, eikä päätöstä kasteesta tai kääntymisestä tulisikaan tehdä hätiköidysti. Kirkon työntekijöiden on myös tärkeää pitää huoli siitä, ettei haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä käytetä hyväksi.

Kasteopetukseen osallistuvat ja vasta kastetut kristityt osallistuvat kirkon jumalanpalveluselämään ja seurakunnan muuhun toimintaan erittäin aktiivisesti, riippumatta oleskeluluvan statuksesta. Tämä ilmiö toistuu seurakunnissa eri puolilla Suomea sekä muissa Euroopan maissa.

Vakaumuksesta keskusteltaessa tai uskonto- tai kirkkokuntaa vaihdettaessa on kyse herkistä ja henkilökohtaisista, joskus omaa elämää rankastikin muuttavista asioista. Etsikkoaika tarvitsee tuekseen sekä kärsivällistä työtä että luottamusta kirkon työntekijöiltä. Jos luottamus kanssaihmiseen joskus rikkoutuukin, ei se estä luottamasta muihin ihmisiin, jotka pohtivat kristityksi kääntymistä. Tätä elämänasennetta kutsutaan kirkossa lähimmäisenrakkaudeksi.

Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina Kirkkohallituksessa.

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic