Uutiset

Kazuo Ishiguro on nobelistina riskitön paluu normaaliin

Kazuo Ishiguro – hyvä, pohdittu ja joten kuten riskitön valinta.

Kun Tukholman Pörssitalon legendaariset ovet torstaina kello 14 Suomen aikaa avautuivat ja Ruotsin Akatemian vakituinen sihteeri Sara Danius sai lausuttua kirjallisuuden tuoreimman Nobel-voittajan nimen, ei kukaan järkyttynyt.

Japanilaistaustainen britti ei ollut ennakkosuosikki, mutta juuri sen sortin voittaja, jollaista nyt saattoi odottaa.

RUOTSIN AKATEMIA ja sen vanha, vakaa palkintoinstituutio saivat vuosi sitten kylkeensä lommon, jonka laajuutta ja syvyyttä ei Suomessa ole tajuttu.

Bob Dylanin palkitseminen oli järisyttävä teko. Sen jäljiltä sykkeet ja verenpaineet eivät ole vieläkään tasoittuneet.

Vielä kuluvalla Nobel-viikolla Ruotsin lehdissä on käyty tapausta läpi kuin juuri syttynyttä suurpaloa.

Osa Dagens Nyheterin haastattelemista Ruotsin kulttuurivaikuttajista huokailee ja julistaa, että Ruotsin Akatemian käsittämätön valinta heitti varjonsa koko kuluneen kulttuurivuoden ylle. Luonnehdinnat “katastrofi” ja “pysyvä vahinko” ovat ahkerassa käytössä.

Tietysti on niitäkin, joiden mielestä Dylan oli loistava valinta. Kirjallisuuskäsityksen laventaminen teki palkinnosta kiinnostavan myös pölykeuhkoa potevien korkeakirjallisten piirien ulkopuolella.

Kriitikoiden mielestä juuri tässä on kauheuden ydin: julkisuusarvot ohittivat kirjalliset arvot.

DYLAN-KRIISI syveni sitä mukaa, kun selvisi, ettei lauluntekijä reagoisi mitenkään saamaansa kunnianosoitukseen.

Tähän asti oli totuttu vain muutamaan tuskaisaan minuuttiin tai tuntiin, kunnes puheyhteys voittajaan on syntynyt.

Mario Vargas Llosa herätettiin aikoinaan aamuyöstä New Yorkissa. Kirjailija säikähti pahanpäiväisesti, luuli lähiomaisen kuolleen, mutta sentään tokeni ilman sydänkohtausta.

Dario Fo pysäytettiin moottoritiellä Rooman ja Milanon välillä vilkuttelemalla pahvista kylttiä “Sinä voitit Nobelin”.

Viime syksyyn asti kovahermoisin kaveri on ollut Günter Grass. Hän sai tiedon voitosta matkalla hammaslääkäriin. Kirjailija ei muuttanut päiväohjelmaansa. Lääkäriaika oli vaivalla hankittu, joten maailman media sai odottaa.

Dylanin asenne oli ennenkuulumaton. Ruotsin Akatemian päätös oli hänen korvissaan kärpäsen surinaa.

Luulenpa, että Tukholmassa vannottiin pikainen vala sormet Selma Lagerlöfin
Koottujen teosten päällä: “Kokeilujen aika on nyt ohi. Ensi vuonna joku ihan tavallinen tapaus!”

NORMALISOINTI TOIMII ja säädyllinen rauha laskeutuu Akatemiaan. Mutta onko vakaus sittenkään tavoiteltavaa ja onko se kirjallisuuden etu?

Kun Akatemian itsetunto palaa, se voisi räväyttää vaikkapa palkitsemalla jonkin laajoja katsojajoukkoja sykähdyttäneen tv-sarjan käsikirjoittajat.

Hurjin ja arrogantein temppu olisi jättää palkinto jonain vuonna jakamatta. Sotavuosien lisäksi niin tehtiin vuonna 1935.

Ei löytynyt mitään kyllin merkittävää.

Asiasanat

Uusimmat