Uutiset

Kenen käsissä kriittiset alat ovat nyt?

Kotimaisen suojainvalmistuksen kohtaloa on surtu koronakriisin keskellä, mutta Kemira Safetyn myynti meni aikoinaan ilman suurta dramatiikkaa. Altiaa seurattiin paljon tarkemmin.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kurkisti lahjakassin sisälle helmikuussa 2018, kun Altian listautumisaikeista tiedotettiin. Tilannetta seuraavat Altian toimitusjohtaja Pekka Tennilä ja Altian hallituksen puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae. Kuva: Compic/Pekka Sipola
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kurkisti lahjakassin sisälle helmikuussa 2018, kun Altian listautumisaikeista tiedotettiin. Tilannetta seuraavat Altian toimitusjohtaja Pekka Tennilä ja Altian hallituksen puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae. Kuva: Compic/Pekka Sipola

Maaliskuun puolessavälissä 2018 alkoholiyhtiö Altian toimitusjohtaja Pekka Tennilä oli tiukan paikan edessä.

Hänen piti vakuuttaa monisatapäinen enimmäkseen vakaista pohjalaisisännistä koostunut listautumisesittelyn yleisö siitä, että Altian pörssiin meno on viisas siirto. ​

Listautumispäätöstä edelsi vuosien keskustelu siitä, vaarantaisiko Altian omistajapohjan muutos osaltaan Suomen huoltovarmuutta. ​

Puheissa korostui Altian merkittävä rooli kotimaisessa elintarvikeketjussa niin ohran ostajana kuin rehuraaka-aineen tuottajana.​ Kiivaimmat valtio-omistajuudesta luopumisen vastustajat pauhasivat, että Altiassa on toistumassa sama järjetön virhe kuin aikanaan Kemiran ja sähköverkkojen yksityistämisessä. ​

Toisaalta puhuttiin myös ”pelkästä pullotusyhtiöstä”, jonka omistuksen kotimaisuudella ei ole väliä.

Solveig Mattas valmisti hengityssuojaimia Kemira Safetyn tehtaalla helmikuussa 2009. Kemira Safetyn toimitusjohtaja Kalle Suominen ja Kemira Chemicalsin toimitusjohtaja Sakari Siltanen tutustuivat myös suojaimiin tehtaassa, joka on ollut tuotannon loputtua jo pitkään tyhjillään. Kuva: Timo Talus
Solveig Mattas valmisti hengityssuojaimia Kemira Safetyn tehtaalla helmikuussa 2009. Kemira Safetyn toimitusjohtaja Kalle Suominen ja Kemira Chemicalsin toimitusjohtaja Sakari Siltanen tutustuivat myös suojaimiin tehtaassa, joka on ollut tuotannon loputtua jo pitkään tyhjillään. Kuva: Timo Talus

Kemiran pilkkomisessa menetettiin Kemira GrowHow eli kotimainen lannoitetuotanto. Se myyntiin norjalaiselle Yaralle vuonna 2007.

Huoltovarmuuskeskuksen tekemien epäonnistuneiden maskikauppojen yhteydessä on esille noussut Suomen oman suojaintuotannon historia, joka myös liittyy entiseen valtionyhtiöön Kemiraan.

Kemira valmisti hengityssuojaimia Vaasassa sota-ajoista vuoteen 2000. ​

Vuosituhannen vaihteessa hengityssuojainten valmistus myytiin amerikkalaisomistukseen.​ Uudet Scott Technologies -konsernin omistajat ajoivat Suomen toiminnan alas vuodesta 2012 lähtien ja Scott Health & Safety -tehtaan ovet laitettiin lopullisesti kiinni vuonna 2015.​

Suomalainen suojainosaaminen hiipui vähin äänin. ​

– Kemira oli vanha ja tärkeä työnantaja, jonka suojaintuotannolle olisi nyt tarvetta, toteaa Håkan Nordman (r.), joka toimi viisi vaalikautta kansanedustajana ja vuosina 1997–2012 Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Hän muistelee käyntiään Kemiran tehtailla niihin aikoihin, kun kauppaa hierottiin.

– Meille annettiin ymmärtää, että myyntiprosessi oli jo pitkälle suunniteltu ja että toiminta jatkuu.

Nordman kertoo, että tehtaan kohtalosta puhuttiin kyllä paikallisesti, mutta eduskunnassa tai kotimaan politiikassa ylipäätään suomalaisen suojainvalmistuksen tila ei herättänyt suurta dramatiikkaa. ​

– Toivottavasti maailma säilyy sellaisena paikkana, ettei tekemiämme suojaimia tarvita jokapäiväisessä elämässä, Vaasan suojaintehtaan johtaja Göran Sjöblom toteaa Ilkan ja Pohjalaisen haastattelussa marraskuussa 2009. ​

Hän jatkoi, ettei suojaimista ollut apua terveydenhoidossa, kuten influenssaepidemiassa, sarsissa tai lintuinfluenssassa, vaan hengitysteitse leviäviä sairauksia vastaan suojauduttiin kertakäyttösuojaimilla.​

– Meidän tuotteitamme tarvitaan suojaamaan työntekijöitä, joilla on vaara hengittää haitallisia aineita. Kemikaaliteollisuus sekä öljy- ja kaasuteollisuus, rakennustyömaat, asbestipurkutyö ja maanviljely tarvitsevat suojaimia sekä poliisi ja armeija vaaratilanteissa, toimitusjohtaja kertoi tuolloin. ​

Vaasan tehdas toimi toisaalta konsernin asiantuntijana suodatinvalmistuksessa. Tehdas valmisti koko firman suojainten suodatinosat eli sen osuuden, jonka läpi hengitysilma kulkee.​

Suomessa oli valmistuksen lisäksi suodatinlaboratorio ja tuotekehitystä. ​

Maailman keskinäisriippuvuudesta kertoo kuitenkin se, että suodattimiin tarvittavista raaka-aineista suuri osa tuli ulkomailta.

Huhtikuun 2019 lopussa Huoltovarmuuskeskuksen ja työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen omistama raakaöljytankkeri Mastera myytiin ilman julkisuutta ruotsalaiselle SEB-pankin tytäryhtiölle.​

Mastera-tankkeri on ainoa säännöllisesti raakaöljyä Suomeen tuova säiliöalus. Se on määritelty Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeäksi alukseksi.

Nyt ruotsalaisomistaja määrää kriisitilanteessa aluksen tehtävät.​

Keväällä 2019 valmistunut lippueamiraali Bo Österlundin väitöstutkimus merenkulun huoltovarmuudesta toi esiin, että kriisitilanteessa ja poikkeusolosuhteissa vain Suomen lippuun voi luottaa.

Huoltovarmuuskeskuksen mukaan Mastera-kaupasta ei tiedotettu, koska se on liikesalaisuus. ​

Myöskään listaa yrityksistä, jotka on määritelty Suomen huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi, ei pääse lukemaan.

– Lista siitä, ketkä liittyvät poikkeusoloihin varautumiseen, on salainen, toteaa Huoltovarmuuskeskuksen varautumispäällikkö Katja Ahola. ​

Hänen mukaansa esimerkiksi koronakriisin aikaan julkistetusta kriittisten toimialojen määritelmästä voi päätellä, mitä yrityksiä niillä aloilla toimii. ​

Valtio omistaa nyt kokonaan tai osittain 66 yhtiötä, joista 19:n omistukselle eri ministeriöt ovat asettaneet strategisen intressin.

Omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) mukaan huoltovarmuus on käytännössä tavalla tai toisella tekijänä kaikissa strategisissa intresseissä.

– Strategisen intressin omaavia yhtiöomistuksia käsitellään toisella tapaa kuin sijoitusmielessä omistettuja. Ne on suojattu asettamalla niille eduskunnan päättämät valtion omistuksen alarajat, Tuppurainen toteaa.

Strategisen intressin yhtiöitä ovat energian- ja sähkönsaannin näkökulmasta muun muassa Fingrid, Fortum, Neste, Gasum ja Vapo. Liikenteen puolelta mukaan kuuluvat Arctia, Finavia, Finnair, VR ja Suomen Lauttaliikenne. Posti mahtuu myös listalle. Puolustussektorilta strategisia intressejä on asetettu Leijona Cateringille ja Patrialle. Ruuantuotannosta mukana ovat esimerkiksi Boreal Kasvinjalostus ja Suomen Viljava.

Suurimmassa osassa strategisen intressin omaavia yhtiöitä valtio on sataprosenttinen omistaja, mutta esimerkiksi Nestettä valtio omistaa noin 45 prosentilla.

​​

Elinkeinoministeri
Mika Lintilä (kesk.), joka kantoi keväällä 2018 myös omistajaohjauksen salkkua, kertoo, että Altiaa kohtaan oli paljon ostokiinnostusta ulkomailta, mutta yhtiölle haluttiin hakea pörssiin kotimaiset ankkuriomistajat.

Altian omistus on nyt noin 75-prosenttisesti kotimaisissa käsissä. Valtiolla on Valtion kehitysyhtiön kautta omistuksesta runsas kolmannes ja kotitalouksilla yli 20 prosenttia.

Altia on koronaviruksen jyllätessä ollut ensimmäisiä yrityksiä, jotka käänsivät tuotantoaan vastamaan kriisiajan kysyntää.

​Sen rinnalla ja perässä myös moni muu kotimainen yritys on alkanut tuottaa käsidesiä koronan leviämisen kitkemiseksi.

Omistajaohjausministerit 2000-luvulla

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.) 2000–2003

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) 2003–2007

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) 2007–2011

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) 2011–2013

Kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.) 2013–2014

Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) 2014–2015

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) 2015–2017

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) 2017–2019

Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) 2019

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) 2019–

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic