Uutiset

Keskustan vaisu puheenjohtajakisa huolestuttaa jo omiakin –mikä on puolueen paikka politiikan uudella jakolinjalla?

Ympäripyöreiden vastausten jälkeen jää helposti epäselväksi, mitä keskitien puolue pohjimmiltaan haluaa, kirjoittaa toimittaja Aki Taponen.
Kuva: Joel Maisalmi
Kuva: Joel Maisalmi

Keskustan puheenjohtajaehdokaskiertue alkaa lauantaina Rovaniemeltä. Elinkeinoministeri Katri Kulmunin ja puolustusministeri Antti Kaikkosen kisa ratkeaa 7. syyskuuta Kouvolassa järjestettävässä ylimääräisessä puoluekokouksessa.

Keskustaopiskelijat ovat jo olleet syystäkin huolissaan kisan värittömyydestä. Ehdokkaiden käymä keskustelu on järjestön mielestä jäänyt tähän mennessä täysin ponnettomaksi.

Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajan Auli Piiparisen mukaan keskipuolueilla on ollut vahva identiteetti, mutta tänä päivänä sen määrittelemiseksi ei riitä se, että puolue on poliittisen kartan keskellä.

Viime aikoina on puhuttu paljon poliittisen kartan polarisoitumisesta uudella tavalla. Vasemmisto-oikeisto -janalla keskustan oli helppo asemoitua keskelle, mutta nykyään sillä ei enää oikein pärjää.

Kun uudet jakolinjat määräytyvät yhä enemmän sen mukaan, miten puolue suhtautuu esimerkiksi globalisaatioon ja ilmastonmuutokseen, keskustan on ollut vaikea määritellä asemaansa uudella janalla. Sen toisessa ääripäässä ovat perussuomalaiset ja toisessa vihreät.

Viime eduskuntavaaleissa keskusta jäi näissä politiikan uusia jakolinjoja määrittelevissä asioissa ääripäiden varjoon. Sitä on pidetty yhtenä merkittävänä syynä puolueen romahdusmaiseen vaalitappioon.

Mistä keskustan uusi leipälaji?

Ihmisen on nykyään suhteellisen helppo mieltää, millaista elämäntapaa vihreät ja perussuomalaiset pitävät arvossa. Sen varjolla niiden on helppo kiihottaa kannattajiaan. Tällöin puhutaan identiteettipolitiikasta.

Vaikka keskusta perinteisesti osaa maatalous- ja aluepolitiikan, niistä on vaikea kehittää samanlaista leipälajia mikä maahanmuuton vastustaminen on perussuomalaisille ja ilmastonmuutoksen torjunta vihreille. Perhepolitiikassa keskustan on toki mahdollista profiloitua, kuten lasten kotihoidon tuen osalta on tapahtunutkin, mutta sekin puhuttelee liian pientä osaa äänestäjiä.

Osallistuminen Antti Rinteen (sd.) punavihreään hallitukseen ei helpota keskustan tulevan puheenjohtajan tehtävää puolueen kuvan kirkastamisessa, vaikka keskusta onnistuikin hyvin saamaan kynnyskysymyksensä hallitusohjelmaan.

Valtiovarainministeri Mika Lintilän (kesk.) suulla keskusta pyrkii varjelemaan Sipilän hallituksen talousperintöä, mutta samalla se joutuu kumoamaan sen pyhiä opinkappaleita kuten työttömyysturvan aktiivimallin.

Siinä on molemmilla Sipilän hallituksen kylmäksi miellettyä oikeistolaista politiikkaa puolustaneilla puheenjohtajaehdokkailla tasapainoilemista, samalla kun he yrittävät nyt kääntää puoluettaan ilmeisesti takaisin köyhän asiaa ajavalle alkiolaiselle linjalle.

Silloinkin he asemoivat puoluettaan ikivanhalle vasemmisto-oikeistolinjalle.

Kiperiä kysymyksiä

Keskustaopiskelijat katselevat asioita politiikan uusista jakolinjoista käsin. He kysyvät puheenjohtajaehdokkailta, onko keskustan tehtävänä peesata esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisia toimia vastustavia ihmisiä vai haastaa heitä toimimaan ylisukupolvisesti.

He haluavat kysyä puheenjohtajaehdokkailta myös, miksi on itsestään selvää, että keskusta osallistuu vuosittain maatalousnäyttelyihin, muttei pride-kulkueisiin puolueena.

Keskustan ahdasta asemaa politiikan uudella kartalla kuvaa se, että näihin kysymyksiin on vaikea vastata suututtamatta osaa potentiaalista kannattajakuntaa.

Ympäripyöreiden vastausten jälkeen jää helposti epäselväksi, mitä keskitien puolue pohjimmiltaan haluaa. Antti Kaikkonen tarjosi viime huhtikuussa ajatusta kohtuullisuudesta keskustalaisia yhdistäväksi tekijäksi, kun Lännen Media kysyi häneltä identiteettipolitiikasta.

aki.taponen@lannenmedia.fi

Uusimmat