Uutiset

Kirsti Paakkasesta

Marimekon pelastaja ei itse pukeudu yrityksen vaatteisiin. Mustista luksusvaatteista ja 12 sentin koroista tunnetun Paakkasen kodissa on Marimekkoa vain Unikko-kävelysauvat ja kultakuvioinen pöytäliina.
Ulla-Maija Paavilainen teki pitkän työuran sanomalehdissä ja aikakauslehdissä, mutta haastatteli sen aikana vain kerran puhelimessa Kirsti Paakkasta. Hän ei siis tuntenut Paakkasta ennen tapaamisia tämän Espoon ja Nizzan kodeissa.
Ulla-Maija Paavilainen teki pitkän työuran sanomalehdissä ja aikakauslehdissä, mutta haastatteli sen aikana vain kerran puhelimessa Kirsti Paakkasta. Hän ei siis tuntenut Paakkasta ennen tapaamisia tämän Espoon ja Nizzan kodeissa.

Vuonna 1991 Suomi oli syvässä lamassa. Vaatetusteollisuus oli kärsinyt idänkaupan romahduksesta ja pankkikriisistä. Marimekko ei ollut poikkeus. Yhtiö oli omistajalleen monialakonserni Amerille kiviriippa, josta se halusi eroon.

Menestyksekkään uran mainostoimistoalalla tehnyt Kirsti Paakkanen nautti 62-vuotiaana mukavasta elämästä Ranskan Rivieralla ranskalaisen miesystävänsä Jean Cyprien Fabren kanssa. Sitten hän päätti ostaa konkurssikypsän Marimekon, vaikka bisnespiireissä sitä pidettiin järjettömänä kauppana.

Paakkanen olisi voinut valita helpon tien, mutta hän valitsi Marimekon. Frank Sinatran
My Way on Paakkasen lempilaulu.

Paakkasesta tuli samalla Marimekon toimitusjohtaja, ja siitä alkoi yrityksen nousu. Kahdeksan vuotta Marimekon ostamisen jälkeen vuonna 1999 se listautui Helsingin pörssiin. Neljässätoista vuodessa vuoteen 2005 mennessä Marimekon liikevaihto nelinkertaistui ja nettovoitto 200-kertaistui. Yrityksen markkina-arvo lähes yhdeksänkertaistui pörssiin listautumisen jälkeen.

– Paakkasesta tuli Nokian ohella Suomen lamasta nousemisen keulakuva, sanoo Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus kirjoittanut Ulla-Maija Paavilainen.

Paakkaselta on vuosien varrella usein pyydetty muistelmia, ja aina hän on kieltäytynyt. Viime vuonna 90-vuotiaana Paakkanen lupautui kertomaan elämästään Paavilaiselle, joka on kirjojen kirjoittamisen lisäksi tehnyt pitkän uran sanomalehdissä ja Me Naisten ja Sport-lehden päätoimittajana.

Paavilaisen kirjassa Paakkanen on saanut äänen, eikä hän anna erikseen haastattelua elämäkerrastaan.

Marimekko ei ole liikevaihdoltaan ollut koskaan suuri yritys, mutta Paavilaisen mukaan Marimekko on ollut aina numeroitaan suurempi. Mahtaako olla monta suomalaiskotia, jossa ei ole joitakin Marimekon sisustustekstiileitä tai Marimekon vaatteita? Siksi juuri Marimekon pelastaminen oli suomalaisille tärkeä symbolinen teko.

Toisin kuin Armi Ratia tai nykyinen toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko, Kirsti Paakkanen ei pukeutunut Marimekkoon. Hänen merenrantakodissaan Espoossa on Paavilaisen mukaan Marimekkoa vain kultakuvioinen pöytäliina ja Unikko-kävelysauvat.

Ranskalaisen muruaamukahvinsa Paakkanen juo Versacen kahvikupista Christian Diorin silkkimekossa, ei Marimekon mukista tasaraitapyjamassa.

Mustahiuksinen, vahvasti ehostettu Paakkanen pukeutuu luksusmerkkien ylelliseen mustaan ja 12 sentin korkoihin. Paakkasen itseironiasta kertoo, että hän sanoi pukeutuneensa töihin kuin olisi yökerhoon menossa.

– Kyllähän se Marimekossa herätti ihmetystä, kun yritys pohjasi suomalaisiin arvoihin ja viljapellon laitaan. Kirsti on itse sieltä viljapellon laidalta kotoisin, mutta hänellä on henkilökohtainen näyttämisen halu. Ulkoinen kimallus, loisto ja tyylikkyys ovat hänelle tärkeitä, Paavilainen sanoo.

Paavilaisen mukaan Paakkasen tuotemerkiksi tullut tyyli syntyi jo silloin, kun hän perusti naisten mainostoimiston Womenan. Vaikka raha oli alussa tiukassa, Paakkanen piti huolen, että Womenan tilat olivat näyttävät, kun asiakas astui sisään. ”Pitää näyttää rikkaalta, jos haluaa näyttää menestyvältä”, oli Paakkasen teesi.

– Hän suojeli sillä myös sisintään, näin minä sen tulkitsisin. Upeat, kalliit asut ja korkeat korot antoivat vaikutelman, että tuon naisen ylitse ei kukaan kävele. Sisimmässään hän sai olla se ujo maalaistyttö.

Nizzan seitsemänkerroksisessamerenrantahuvilassa Espoon-kotinsa lisäksi asuva Paakkanen eli lapsuutensa pienessä tuvassa Saarijärven Lannevedellä.

Hän sai nuorena kokea, miten köyhiin suhtaudutaan. Seudun ison talon isäntä sanoi, että nuorisoseurantalo ei ollut Paakkasen paikka, vaan työväentalo. Paakkasen Vihtori-isä sanoi silloin tyttärelleen: ”Köyhällä on samat oikeudet kuin rikkaalla. Sinulla on oikeus kulkea mistä ovista tahansa.”

Vaikka Paakkanen on rakastanut luksuselämää, hänen suhtautumisensa toisiin ihmisiin on perua isän opetuksista.

– Hänelle kaikki ihmiset ovat tasavertaisia, oli kyseessä Ruotsin kuningas tai vasta opintojensa alussa oleva opiskelija.

Paavilainen kertooMarimekon maineikkaista muotinäytöskiertueista, joita järjestettiin ympäri Suomen ja ulkomaillakin parhaina aikoina yli 150 näytöstä vuodessa.

– Kirsti istui emäntien joukossa yhtenä heistä huolimatta siitä, että hänen habituksensa poikkesi heistä merkittävästi. Hän pystyi saavuttamaan yhteisymmärryksen kansan kaikkiin kerroksiin. Se on tosi harvinaista.

Marimekon nykyinen toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskoon korostanut, että Paakkanen luotti nuoriin työntekijöihin. Hän otti kesätyöntekijät vakavissaan ja varteenotettavina työntekijöinä.

Paakkanen lähti 16-vuotiaana Keski-Suomen maaseudulta suureen maailmaan Helsinkiin, jossa hän joutui pärjäämään omillaan.

– Siksi hän päätti, että hän haluaa tukea nuoria kaikessa mahdollisessa työhön liittyvässä, Paavilainen sanoo.

Paakkanen on sanonut, että ilman köyhää lapsuutta Saarijärvellä hänestä ei olisi tullut menestyvää bisnesnaista. Rakennusalan SRV-yhtiöiden perustaja Ilpo Kokkila on myös kotoisin Saarijärveltä ja lukeutuu vaimonsa kanssa Paakkasen pieneen ystäväpiiriin.

– On niin perin erilaista, jos on syntynyt Helsingissä maisterin tai professorin tyttönä tai firman perijättärenä. Silloin lähtökohta on monta askelta edellä. Pienen mökin tyttönä ei saa kovasti huomiota. Se on kasvattanut sisua ja kunnianhimoa, Kokkila sanoo Paakkasesta elämäkerrassa.

Mikä teki Paakkasesta menestyneen yritysjohtajan?

– Hän on aina halunnut kulkea unelmiaan kohti. Toinen syy on se, että hänellä on ihan valtava voitontahto. Hän ei ole sallinut itselleen epäonnistumisen mahdollisuutta, Paavilainen sanoo.

Ilman perustamaansa mainostoimistoa Womenaa Paakkanen ei Paavilaisen mukaan olisi koskaan ostanut Marimekkoa.

– Sieltä hän sai osaamisen, markkinoinnin taidot ja itsevarmuuden, että kyllä hän pystyy.

Paakkanen oli kova tekemään töitä, ja sitä hän vaati myös työntekijöiltään.

– Paakkanen sanoi jo Womenan aikoina, että työpaikka ei ole lastentarha, kuntosali tai mielenterveystoimisto. Tätä hän jatkoi Marimekossa: työpaikalle ei tuoda henkilökohtaisia asioita, vaan työpaikalla tehdään töitä.

Paitsi kun Paakkanen tiesi, että jollakin oli erityisen vaikeaa vaikka lähiomaisen kuoleman takia, silloin hän soi kaiken empatiansa.

Sydämellisen, toiset huomioon ottavan puolen rinnalla Paakkasessa on myös arvaamaton puoli, jonka työntekijät ovat saaneet tuta.

– Hänellä oli tuulensa ja puuskansa.

Paakkanen osasi palkata Marimekkoon oikeat työntekijät. Hän luotti intuitioon. Jo muutaman lauseen jälkeen hän saattoi sanoa ennalta tuntemattomalle suunnittelijalle, että hänet oli palkattu.

Vaikka Paakkanenoli työurallaan näkyvästi julkisuudessa, työpäivien jälkeen hän vetäytyi yksinäisyyteen.

– Yksinäisyydestä hän on saanut voimaa. Ei ole ollut sellaisia läheisiä, keiden kanssa hän olisi voinut syvimmät tuntonsa perinpohjaisesti jakaa.

Paakkanen on myöntänyt, että työ on mennyt kaiken edelle. Marimekon menestys ja kunniatohtorin hatut ovat olleet hänelle ansioita, joista hän on ollut ylpeä.

– Ne kaikki ovat olleet vaakakupissa henkilökohtaisen onnen kanssa. Miehiä olisi ollut, mutta hän on antanut miesten mennä.

Niin tapahtui hänen ainoaksi jääneessä avioliitossaan Jorma Paakkasen kanssa 1952–1964. Nuori pari ei saanut lasta ja perhettä, jollaisen Kirsti Paakkanen oli halunnut rakkaansa kanssa perustaa.

Rakastan niin paljon Jormaa, että haluan suoda hänelle oikean avioliiton ja perhe-elämän.

Kun Paakkanen osti Marimekon, jäi Ranskaan miesystävä Jean Cyprien Fabre.

Paavilaisen mukaan kaikki hänen haastattelemansa ihmiset ovat maininneet sanan karisma, kun he ovat puhuneet Paakkasesta. Hän todisti itse saman.

– Filosofi Esa Saarinen kuvaili, että Kirsti Paakkasen ympärillä on maaginen taikapiiri. Se pitää kyllä paikkansa. Olen tavannut valtavasti ihmisiä toimittajaurani aikana, mutta en pysty vertaamaan häntä keneenkään toiseen.

Kirsti Paakkanen

Syntynyt 12.2.1929 Saarijärven Lannevedellä.

Vanhemmat Helmi ja Vihtori Poikonen, edesmenneet isosiskot Elli ja Hilja. Velipuoli Paavo kaatui 16-vuotiaana jatkosodassa.

Asuu Espoossa ja Nizzassa, Ranskassa. Vapaa-ajanasunto Saarijärvellä.

Koulutus: Mainosalan tutkinto, suomen kielen opintoja ja arvosanat mainonnassa ja markkinoinnissa.

1945–1969 mm. Stockmannilla ulkomaisten kankaiden osto-osastolla ja mainostoimisto Kunnaksessa.

1969 perustaa naisten mainostoimisto Womenan.

1989 myy Womenan amerikkalaiselle mainosalan suuryritykselle The Interpublic Group of Companies, Inc./ McCann Worldwidelle.

1990–1991 vielä Womena–McCannintoimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana.

1991 ostaa Marimekon ja aloittaa toimitusjohtajana.

2001 Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtoriksi ja 2006 Helsingin kauppakorkeakoulun kunniatohtoriksi.

2007 myy pääosan Marimekon osakkeista Mika Ihamuotilalle ja 2009 loput omistuksestaan Varmalle.

2015 tekee testamentin, jossa määrää perustettavaksi säätiön. Sen tarkoituksena on taideteollisuuden ja taloustieteiden sekä suomalaisen muotoilun kehittäminen ja kansainvälistäminen.

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic