Uutiset

Kolumni: Kulttuurisen omimisen puheessa unohdetaan kulttuurien syntytapa, ja keskustelu voi kääntyä itseään vastaan

Viime vuoden aikana maailmalla ja Suomessa on ryöpsähtänyt keskustelu kulttuurisesta omimisesta.

Suomessa keskustelu siirsi Herra Heinämäen lato-orkesterin intiaanihahmon Punanatan historiaan.

Kuten Metoo-ilmiö, myös kulttuurinen omiminen alkoi asiallisista huomioista ja epäkohtien osoittamisesta. Kuitenkin nyt keskustelu alkaa saada hyvin kummallisia piirteitä, kuten omiko euroviisuvoittaja Netta japanilaista kulttuuria esitykseensä.

Kulttuurisen omimisen tunne on sikäli sukua Metoolle, että jos joku vähemmistökulttuurin edustaja kokee kulttuuriaan omittavan, hän voi siitä huomauttaa ja pyytää enemmistökulttuurin edustajaa luopumaan tavastaan.

Omiminen tarkoittaa muun muassa vähemmistökulttuurin riistämistä taloudellisesti tai esittämistä rasistisessa valossa, mikä on ihan järkevää estää. Henkilökohtainen tuntemus siis riittää pyyntöön.

Tästä seuraa kuitenkin ongelmia, koska kulttuurit ovat harvoin yhden ihmisen luomuksia. Vaikka yksi loukkaantuisi kulttuurinsa lainaamisesta, entä jos muut yhteisön jäsenet haluavat kulttuurin leviävän ja sitä lainattavan?

Historiallisesti kulttuurit ovat saaneet vaikutteita toisiltaan ja saavat yhä. Useimmat kulttuurit jopa ovat ylpeitä siitä, mitä enemmän vaikutteita ne levittävät. Yksi kulttuurisesta omimisesta huomauttava ei välttämättä edusta kulttuurinsa yleistä mielipidettä.

Olen myös havainnut, että yleensä – ei aina – kulttuurisesta omimisesta puhuvat ne, joiden kulttuuria asia ei koske. Esimerkiksi Herra Heinämäestä puhui saamelainen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen puolesta. Netan kulttuurisesta omimisesta ovat huomauttaneet muun muassa britit. Arvaan, että Japanissa Nettaa vielä fanitetaan.

Netassa on sekin outo seikka, että hän edustaa Metoo-liikkeen sanomaa laulullaan. Se taas ei kelpaa kulttuurisesta omimisesta huomauttaville, joiden useimpien uskon olevan Metoon puolella.

Kulttuurisen omimisen keskustelu kääntyy lopulta yksilönvapauksia rajoittavaksi ja itseään vastaan. Se tuskin lienee alkuperäinen tarkoitus.

Voin antaa esimerkkejä. Suomeen vaaditaan homoille avio-oikeutta kirkossa, mutta kristityt heterot voivat todeta, ettei homoilla ole oikeutta omia heidän perinteistä avioliittokulttuuriaan.

Suomeen on tulossa pakolaisia muslimimaista, mutta rajalla voidaan todeta, että ette te saa tänne tulla omimaan meidän kulttuuriamme.

Tuskin moni joogaava vegaani haluaa kuulla omivansa intialaista kulttuuria.

Kannatan itse aina mieluummin yksilönvapauksia ja toisista kulttuureista nauttimista, tahdikkaasti ja toisia kunnioittaen tietenkin.

Sitä on minun mielestäni aito monikulttuurisuus.

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic