Lounais-Häme Uutiset

Kommentti: Olli Jalonen otti kädestä ja piti otteessaan – Taivaanpallo on kotimaiseksi kirjaksi poikkeuksellinen

Taivaanpallo on kirjahyllyn helmi

Tunnustan: en ollut tarttunut Olli Jaloseen ennen Taivaanpalloa.

En osaa arvioida teosta kaikkien ollijalosten joukossa, mutta osaan sanoa siitä jotain osana kaikkea lukemaani kotimaista kaunokirjallisuutta.

Tässä joukossa Jalonen loistaa kuin yksinäinen myrskylyhty 1600-luvun Saint Helenan sysipimeässä yössä.

(Vaikka tuossa samassa yössä toki loistavat myös kaikki Halleyn vuorelle näkyvät 341 tähteä, kuten Jalonen kirjoittaa.)

 

Siinä ei ole mitään uutta, että suomalaiskirjailija ammentaa historiasta. Erityisesti omat sotamme on sodittu lukemattomiin kertoihin lukuisten kansien sisällä.

Eikä tässä ole mitään vikaa tai väärää, tärkeää on ammentaa ja ymmärtää omastaan. On vain niin kovin virkistävää, kun joku tekee toisin.

Taivaanpallosta tekee poikkeuksellisen se, että se ei ammenna kansallisesta, vaan jostain paljon syvempää.

Jalonen tarttuu lukijaansa kädestä ja johdattaa hänet poikkeukselliselle matkalle. Hän sujahtaa yhdeksänvuotiaan Angus-pojan housuihin uskottavasti, näyttää, miten poika kokee maailman ympärillään, jäsentelee ympärillään tapahtunutta ja ennen kaikkea sitä, miten lapsi oppii elämästä ja ihmisenä olemisesta.

Ote lukijasta pitää heti ensimmäisiltä riveiltä lähtien.

Tarinalla on juonensa ja ansionsa, mutta koukuttavinta on kieli, kirjailijan tapa kertoa ja näyttää, johdattaa uskottavasti vuosisatojen ja merien taa.

 

Hyvät ystävät ja kulttuurikaupunki-Hämeenlinna – ymmärrettekö te mikä aarre meillä on joukossamme? Kaksinkertainen Finlandia-voittaja. Sellaisia ei ihan joka kaupungissa asu.

 

 

Lue myös: Finlandia-voittaja Olli Jalonen haastattelussa: Urasta olisi tullut erilainen ilman kohtalokasta Saint Helenan matkaa

Lue myös: Olli Jalonen voitti Finlandian jo toisen kerran – hämeenlinnalaisen ensimmäisestä palkinnosta 28 vuotta

 

 

Uusimmat