Uutiset

Kommentti: Uskonto ja koulu – puheenaihe, josta ei juuri opita

Lukiouudistuksen yhteydessä naftaliinista on kaivettu koulutuksen kestoaihe.

Opetusministeriössä käynnistyi heinäkuun alussa lukiouudistuksen yksikkö, jonka johtamana halutaan saada runtattua lukiouudistusta koskeva esitys ensi keväänä eduskunnalle.

Yksikössä ja sen alaisessa, asiantuntijoista koostetussa työryhmässä on alettu pohtia, mikä uskonnonopetuksen asema on lukio-opetuksessa (LM 14.10.).

Uskonto herättää varmaankin kaikista koulun oppiaineista eniten mielipiteitä. Asetelmat ovat silti pysyneet vuodesta toiseen samoina. Olisi hyvä, jos niistä päästäisiin pikkuhiljaa eteenpäin.

On niitä, jotka haluavat säilyttää varsinkin luterilaisen uskonnon mukaisen opetuksen osana koulua siksi, että Suomen kulttuuri on vahvasti luterilaisuuden muovaama.

Niitä puheenvuoroja, joissa luterilainen usko nähdään osana suomalaisuutta, ei enää juuri ilmene.

Toista oli vielä 1970-luvulla.

Tuolloin vanha kansa- ja oppikoulujärjestelmä päivitettiin oppikouluksi, ja silloisen uudistuksen yhteydessä myös väljennettiin uskonnon opettamisen pätevyysehtoja.

Vuonna 1972 eduskunta hyväksyi lain, joka mahdollisti uskonnon opettamisen myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomille. Kaikki eivät siitä pitäneet.

-Uskonnonopetus kokonaisuudessaan on tällä hetkellä asia, jossa kristillisyyttä puoltavien tulisi valvoa ja taistella, totesi Uusi Suomi -lehden palstanpitäjä Vaeltaja saman vuoden marraskuussa.

Yhtä lailla uskonnonopetuksen oppositio on voimissaan. Aineen opettaminen tuntuu irrationaaliselta tai uskonnon tuputtamiselta ihmisille, joille ei maistu. Ristit ja rukoukset joutavat kotiin, huudetaan!

-Uskonto ja mystiikka on poistettava kouluopetuksesta ja sen sijaan on annettava tieteellinen kuva luonnon ja yhteiskunnan ilmiöistä ja lainalaisesta kehityksestä.

Lainaus on SKDL:n opiskelijaneuvottelukunnan perustamisasiakirjasta vuodelta 1972. Asiakirjan julkaisi puolueen äänenkannattaja Kansan Uutiset.

Kirjoitus voisi yhtä hyvin olla eilispäivän mielipidesivuilta. Nopea googlauskin paljastaa, että mielipiteet noudattavat pitkälti yhä samaa juupas–eipäs-akselia.

Suomi moniarvoistuu tällä hetkellä kovaa vauhtia, ja hyvin toteutettu uskonnonopetus pystyisi edistämään ihmisten ymmärrystä toisistaan.

Muun muassa uskonnonopetuksen professori on pitänyt nykyistä, oman uskonnon opettamisesta lähtevää mallia keskustelua rajoittavana (HS 13.9.). Kaikille yhteistä oppiainetta – tai ainakin kaikille edes kaikille yhteisiä oppitunteja – ovat tutkijat myös esittäneet.

Nyt olisi hyvä hetki kokeilla, toimiiko järkiperäinen keskustelu. Katsotaan, kuinka käy.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

markku.uhari@lannenmedia.fi

Asiasanat

Uusimmat