Lounais-Häme Uutiset

Koripallovalmentajan elämää: Koti Kotkassa, kakkoskoti Helsingissä, työnantaja Uudessakaupungissa ja valmennuspesti Forssassa

Valmentaja ja seurajohtaja Jouni Grönroos tietää, että koripallotyöläisen elämä on muutakin kuin koripalloa. Grönroos on maantieajon kokemusasiantuntija.
Jouni Grönroos nielee kilometrejä vuosimallia 2010 olevalla Volkswagen Passat -kaasuautolla. Auton kulutus on euroissa mitattuna noin puolet bensamoottorin vastaavasta. Autossa Grönroos tekee päivisin töitä ("minulla on handsfree") ja öisin kuuntelee musiikkia.

Satatuhatta kilometriä.

Sen verran koripallovalmentaja Jouni Grönroos ajoi viime kauden aikana autoa. Jos keskinopeus oli 80 kilometriä tunnissa, niin Grönroos istui autossa 1 250 tuntia eli 52 vuorokautta eli lähes kaksi kuukautta – ja joukkueen mukana tehdyt bussimatkat päälle.

Kilometrit kertyivät, kun Kotkassa asuva Grönroos kävi Forssassa töissä. Hän valmensi Forssan Koripoikien 1A-divisioonassa pelaavaa miesjoukkuetta ja veti välillä myös Forssan Alun naisjoukkueen pelaajille aamuharjoituksia.

Alkavalle kaudelle Grönroos on lisännyt oman elämänsä arjenhallinnan vaikeuskerrointa.

Hän jatkaa FoKoPon miesjoukkueen valmentajana, mutta uusi päätyö on Korisliigassa pelaavan Uudenkaupungin Korihaiden henkilöstö- ja talousjohtajan tehtävä. Koti on edelleen Kotkassa, mutta lisäksi hän on sitoutunut viettämään aikaa myös Helsingissä. Tällaiseen ratkaisuun perheessä päädyttiin, kun Grönroosien 16-vuotias tytär aloitti syksyllä lukio-opinnot Suomalaisessa Yhteiskoulussa Helsingissä.

Kotkasta on Uuteenkaupunkiin matkaa 370 kilometriä, Helsinkiin 135 kilometriä ja Forssaan 255 kilometriä.

Grönroosin arki kuulostaa hankalalta, mutta hän vakuuttaa lähes 30 vuoden koripalloammattilaisuuden tuomalla kokemuksella, että kokonaisuus on hallittu.

– Korihaiden työ ei vaadi jatkuvaa läsnäoloa paikkakunnalla. Se ei ole tätä päivää, että seurajohto päivystää toimistolla. Toimenkuvani on rakennettu niin, että pystyn viettämään paljon aikaa Kotkassa ja Helsingissä, ja silti tuomaan Korihaille lisäarvoa.

– FoKoPossa johdan valmennusta, mutta en ole kaikissa harjoituksissa paikalla.

Grönroosin kaksoisrooli ei ole ihan ongelmaton. Korihait kuuluu ennakkoarvioissa Korisliigan häntäpään joukkueisiin ja FoKoPo divarin keskikastiin. On olemassa pieni mahdollisuus, että Grönroosin työnantaja Korihait kohtaisi keväällä liigakarsinnoissa Grönroosin valmentaman FoKoPon.

Koripalloliitto on kuitenkin tutkinut sääntökirjojaan ja todennut, ettei tällainen järjestely ole kielletty – ainutlaatuinen se toki on.

– Olen Korihaissa työsuhteessa ja käytän vapaa-aikani valmentamiseen, Grönroos toteaa.

Suomalaisessa koripallossa ei tunneta farmiseurajärjestelmää, mutta Korihait ja FoKoPo kaavailevat yhteistyömallia, missä pelaajavaihto olisi mutkatonta.

 

Suomalaista joukkueurheilua tunteville Grönroosin kaltaiset matkalaukkumiehet ovat tuttu juttu. Heitä on aina ollut.

Helsinkiläinen Grönroos kuuluu suomalaisen koripallon ammattivalmentajien ensimmäiseen aaltoon. Hän opiskeli 1990-luvulla yliopistossa valtiotieteitä, mutta elätti itsensä jo silloin tekemällä valmennus- ja seuratyötä Panttereissa.

Eero Saarinen oli käsittääkseni ensimmäinen syntyperäinen suomalainen, joka teki koripallovalmentamisesta itselleen ammatin. Se tapahtui 1980-luvulla. Siihen asti miesten SM-sarjajoukkueiden päävalmentajatkin olivat tehneet siviilitöitä.

1990-luvulla ammattivalmentajia tuli jokunen lisää.

– Ainakin Henrik Dettmann, Pekka Salminen, Lars Ekström ja minä. Olemme kaikki edelleen alalla.

Nykyään Suomessa on kymmeniä päätoimisia koripallovalmentajia. Osa heistä raapii leipänsä kasaan valmentamalla useita juniorijoukkueita samaan aikaan.

Grönroosillakin on kokemusta koripallotyöläisen ammatillisesta monimuotoisuudesta. Hän on valmentanut miehiä, naisia, aikuisia ja lapsia sekä ollut koripalloseuroissa toiminnanjohtajana, markkinointipäällikkönä, valmennuspäällikkönä, junioripäällikkönä ja teipparina, muun muassa. Tuomarointiakin hän on kokeillut 1990-luvulla.

Onko jotain, mitä et ole tehnyt?

– Unified-koripallossa en ole vielä ollut mukana.

Unified-koripallo on kehitysvammaisten ja vammattomien partneripelaajien pelimuoto.

 

Panttereista Grönroosin tie vei Torpan Poikien kautta Kouvolaan vuonna 2002. Siellä vierähti kolme vuotta, kunnes matka jatkui Kotkaan. Ura KTP-Basketin valmentajana jäi kymmenen ottelun mittaiseksi, mutta perhe asettui satamakaupunkiin.

– Siihen asti olimme tehneet muuttoja minun töideni mukaan. Siinä kohtaa päätimme, että enää perhettä ei revitä paikasta toiseen. Se on lapsille turhan rankkaa.

Yksi vaihtoehto olisi ollut, että Grönroos olisi lähtenyt työkomennuksille yksin ja elänyt pelikauden ajan erossa perheestään. Tähän Grönroos ei ollut valmis.

Perhe on asunut nyt Kotkassa kolmetoista vuotta, mutta leipä on tullut pöytään vuoroin Kotkasta, Porvoosta, Forssasta ja nyt Uudestakaupungista.

– Vaikka olen asunut koko ajan samalla paikkakunnalla perheen kanssa, niin heiltä tämä on vaatinut pitkää pinnaa. En ole aina henkisesti läsnä, vaikka fyysisesti olisinkin, Grönroos myöntää.

 

Matkalaukkuvalmentajien ja -pelaajien avioeroista ei ole olemassa tutkimustietoa, mutta hyvin todennäköisesti ne ylittävät maan tilastollisen keskiarvon. Mikä on ollut teidän 25 vuotta kestäneen parisuhteenne salaisuus?

– Meidät on pitänyt yhdessä se, että parisuhde on ollut arvojärjestyksessä kuitenkin aina koripallon edellä. Jouni on osannut valita ne työasiat, mitkä on pakko hoitaa, mutta olen voinut luottaa siihen, että hän on kotona, jos tilanne sitä vaatii, vaimo Päivi Grönroos pohtii

– Olin kotona, kun lapset olivat pieniä. Ei tämä kuvio muuten varmaan olisi onnistunutkaan.

Yleispäteviä neuvoja hän ei halua muille vastaavan elämäntavan valinneille perheille antaa.

– Se, mikä on toiminut meillä, ei välttämättä toimi muilla. Jouni on valmentanut koko tämän ajan, kun olemme olleet yhdessä. Olemme kasvaneet kiinni tällaiseen elämäntapaan, emmekä muusta tiedä. Sekin on varmaan auttanut minua, että lapsena vaihdoimme poliisina työskennelleen isäni työn vuoksi usein paikkakuntaa. Olen elänyt aina näin.

– Saan varmaan virkamiesten vaimojen vihat niskaani, mutta jos Jouni olisi valmistunut valtsikasta ja hänestä olisi tullut valtion virkamies, niin elämämme olisi ollut paljon tylsempää. Valmentaminen on intohimoduunia ja se on tuonut sisältöä myös minun ja lasten elämään, Päivi Grönroos toteaa.

Jouni Grönroosin nykyelämä ei olisi mahdollista ilman suunnitelmallisuutta.

– Olen naimisissa excel-miehen kanssa. Jouni suunnittelee elämäänsä 1–2 viikon jaksoissa eteenpäin ja esittelee kaavioitaan minullekin. Itse en kuitenkaan tuollaiseen suunnitelmallisuuteen kykene, vaan yritän selviytyä päivä kerrallaan, Päivi Grönroos naurahtaa.

Jouni Grönroos

Ikä: 51.

Ammatti: Uudenkaupungin Korihaiden henkilöstö- ja talousjohtaja. Forssan Koripoikien valmentaja.

Asuu: Kotkassa ja Helsingissä.

Perhe: Vaimo ja kolme lasta.

Ura: Valmentanut aikuisten kilpasarjoissa Panttereita (2000–2001), Torpan Poikia (2001–2002), Kouvolan Kouvoja (2002–2005), KTP-Basketia (2005–2006), Porvoon Tarmoa (2009–2014) ja Forssan Koripoikia (2016–). Suomen mestaruus Kouvoissa vuonna 2004.

 

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic