Uutiset

Kuolevien ihmisten hoidossa on Suomessa paljon puutteita ja suurta alueellista vaihtelua

Varsinkaan perustasoa vaativamman hoidon edellytykset eivät täyty. Eniten palveluita on tarjolla Etelä-Suomessa, mutta sielläkin osaaminen vaihtelee.
Kuolevien potilaiden hoitoon liittyvien puutteiden lista on pitkä. Parannettavaa on muun muassa henkilöstön koulutuksessa ja osaamisessa sekä palvelujen kattavuudessa. Kuva: Ilkka Laitinen / Arkisto

Eduskunta myönsi syksyllä 2017 miljoonan euron määrärahan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämiseen vuoteen 2020 mennessä.

Tänään julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön väliraportin mukaan kehittämistä on paljon. Professorien Tiina Saarron ja Harriet Finne-Soverin sekä asiantuntijatyöryhmien laatima raportti on paikoin surullista luettavaa.

Hoidon tasoja on vaativuusasteittain kolme: perustaso, erityistaso ja vaativa erityistaso.

Varsinkin erityistason palvelujen saatavuudessa on merkittäviä puutteita. Tasa-arvoinen hoitoon pääsy ei toteudu, ja palvelujen tarjonnassa esiintyy suurta alueellista vaihtelua.

Itsestään selvää on, että eniten erityistason palveluja sekä palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita vuodeosastoja ja saattohoitokoteja on Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa. Harvaan asutuilla alueilla etäisyydet kasvavat, ja terveyskeskusverkosto harvenee.

Sairaanhoitajilla ei ole koulutusta

Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten sekä heidän läheistensä oireita lievittävää hoitoa. Saattohoito on osa sitä. Se ajoittuu elämän viimeisiin hetkiin.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.) tänään luovutetun väliraportin mukaan laatukriteerit täyttäviä yliopistollisia tai sairaanhoitopiirien palliatiivisia keskuksia on vain muutamissa sairaanhoitopiireissä.

Yksi tärkeimmistä puutteista liittyy koulutetun henkilöstön osaamiseen.

Esimerkiksi sairaanhoitajilla ei ollut vuoden 2018 loppuun mennessä alan koulutusta. Tilanne vaikeuttaa hoitotyön osaamisen arviointia.

Lisäksi yksiköiden resursoinnissa ja henkilöstömitoituksessa on suurta hajontaa, eikä vaadittava moniammatillisuus aina toteudu. Yksiköt ovat pieniä ja haavoittuvia.

Päivystystä ei missään sairaalassa

Alueelliset erot ovat erittäin suuria. Esimerkiksi erityistason kotisaattohoitopalveluissa paras eli 91 prosentin kattavuus on Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) erityisvastuualueella.

Heikoin kattavuus on Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) erityisvastuualueella Pohjois-Savossa. Siellä se on vain 12 prosenttia.

Palliatiivisia poliklinikoita on pääasiallisesti yliopistosairaaloissa. Niiden resursseissa on suuria eroja. Monet toimivat ainoastaan osa-aikaisesti, eikä alan päivystystoimintaa ei ole missään sairaalassa. Myös konsultaatio on puutteellisesti järjestetty.

Säätiöiden omistamia saattohoitokoteja on vain neljä. Ne ovat Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Hämeenlinnassa. Niiden vuodepaikkojen määrä ei täytä eurooppalaisia suosituksia.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei kuitenkaan ole hännänhuippuja.

Kuutta Euroopan maata koskevassa elämän loppuvaiheen hoivaselvityksessä Suomi sijoittuu Puolan ja Italian edelle. Englannin kanssa Suomi on samalla tasolla. Sen sijaan Belgiassa ja Alankomaissa tilanne on parempi.

Asiantunteva apu oltava saatavilla 24/7

Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä?

Osaamisen ja työvoiman turvaamiseksi väliraportti painottaa selkeiden laatukriteerien tarvetta. Osin tarvitaan myös lainsäädännöllisiä uudistuksia.

Raportin mukaan palliatiivinen hoito ja saattohoito olisi syytä integroida sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Samalla olisi järkevää luoda sairaanhoitopiirien ohjaamat palveluketjut sekä porrastaa hoito vaativuustason mukaan.

Huomiota kiinnitetään myös koulutukseen. Terveydenhuollon ammattilaisten perusopetukseen pitäisi sisältyä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon opetusohjelma.

Harvaan asutuilla alueilla pitkät etäisyydet tulisi puolestaan huomioida kotisaattohoidon resursoinnissa ja kehittämisessä.

Raportissa painotetaan, että kuolevaa potilasta hoidettaessa asiantuntevaa apua pitää olla saatavilla aina eli 24/7.

Palliatiivinen hoito

Tarkoittaa parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten oireita lievittävää hoitoa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan kyse on potilaan aktiivisesta kokonaisvaltaisesta hoidosta silloin, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus aiheuttaa potilaalle ja hänen läheisilleen kärsimystä ja heikentää heidän elämänlaatuaan.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Se ajoittuu viimeisille elinviikoille tai elinpäiville.

Vuosittain noin 30 000 suomalaista tarvitsee palliatiivista hoitoa elämänsä loppuvaiheessa.

Tarkoituksena ei ole pidentää eikä lyhentää elämää. Pitkälle edennyttä tautia sairastavan henkilön kuolemaa pidetään luonnollisena asiana.

Hoidossa autetaan potilasta elämään mahdollisimman aktiivista elämää sekä sopeutumaan sairauteen, luopumiseen ja lähestyvään kuolemaan.

Hoidossa tuetaan myös potilaan läheisiä heidän surussaan.

Hoito on moniammatillista. Se kuuluu kaikille ja kaiken ikäisille ilman diagnoosirajausta.

Fingerpori

comic

Uusimmat