Uutiset

Lääkäriliiton uusi toiminnanjohtaja: Minun on vaikea kuvitella, että lopettaisin ihmisen elämän

Lääkäriliiton lokakuun alussa aloittavan uuden toiminnanjohtajan Kati Myllymäen mukaan eutanasia ei saa olla ratkaisu, kun kroonisesti vakavasti sairasta potilasta hirvittää viimeisten elinviikkojen kärsimys. Myllymäen mielestä olennaista on panna hoito ja lääkitys kuntoon.

Eduskunnassa keskustellaan eutanasiasta vielä tänä syksynä. Myllymäki on varajäsenenä sosiaali- ja terveysministeriön Eettisen neuvottelukunnassa Etenessä, joka antaa pian kannanoton armokuolemaan eli eutanasiaan. Kannanotto on pian tulossa myös Lääkäriliitolta.

-Minun on vaikea kuvitella, että lopettaisin ihmisen elämän. Lääkärinvala, elämänvarjelu ja kärsimyksen lievittäminen ovat sitä, mihin minut on koulutettu. Lääkärikunnan sisälläkin eutanasiasta kyllä on erilaisia näkemyksiä.

Hän muistuttaa, että jo nykyisen lainsäädännön mukaan potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta. Hoitotestamentissa voi kertoa, että ei halua, että laitetaan letkuihin tai elvytetään. Potilaalla on myös oikeus kieltäytyä raskaasta leikkauksesta.

Hänen mukaansa eutanasia-keskustelussa käsitteet ovat usein sekaisin.

-Jotkut omaiset ajattelevat, että se on eutanasiaa, kun keskustellaan elvyttämättä jättämisestä tai ettei aloiteta tehohoitoa. Sehän ei ole eutanasiaa eli aktiivista kuoleman edistämistä, vaan kyse on hoidon rajaamisesta. Minäkin olen lääkärinä lopettanut nestehoidon tai irrottanut potilaan hengityskoneesta, jonka seurauksena tauti etenee luonnollisesti ja potilas menehtyy jonkin ajan kuluttua.

-Hoidon rajaaminen ei tarkoita kaikista toimenpiteistä luopumista, kivut on aina hoidettava ja potilaan oloa helpotettava kaikin keinoin.

Myllymäki on omien omaistensa hoidossa nähnyt, että sairauden loppuvaiheen hoito voi onnistua kauniisti.

-Miten hyviä ovat viimeiset hetket, jotka on saanut olla omaistansa saattamassa. Omainen on saanut nukkua pois, vaikka on ollut vaikeita sairauksia ja kipuja. Ehkä osa ihmisten peloista onkin sellaisia, että ei luoteta hoitojärjestelmään, eikä ole nähty hyvää, luonnollista kuolemaa.

Yhteiskunnallista keskustelua hoidon rajoista on Myllymäen mielestä pakko käydä.

-On ääri-idealistinen ajatus, että euro ei vaikuttaisi potilaiden hoitoon. Kaikissa länsimaissa käydään keskustelua, missä kulkee kustannusten raja. Meille tulee koko ajan uusia superkalliita lääkkeitä, joissa lääkekustannus saattaa olla 50 000–100 000 euroa potilasta kohti ja vuositasolla jopa miljoona euroa. Jos vuoden hoito vie omakotitalon verran rahaa, niin ei se raha Kelalle eikä sairaanhoitopiireille taivaasta tipu. Se on veronmaksajien rahaa.

Hän muistuttaa, että jos budjetissa on katto, yhden potilaan hoito voi olla toiselta pois.

Myllymäen mukaan on tyypillistä, että priorisointikeskustelussa poliitikot ja lääkärit sälyttävät vastuuta toisilleen.

-Lääkäreiden mielestä poliitikkojen pitää ottaa kantaa, koska kalliitkin hoidot maksetaan yhteisillä rahoilla. Etiikka- ja arvokysymykset eivät voi olla jonkin yhden porukan moraalia, ne ovat niin isoja asioita.

Myllymäki muistuttaa, että priorisointi ei ole mikään uusi asia.

-1900-luvun alussa ei ollut insuliinia ja diabeetikot kuolivat. Sitten kehitettiin insuliini, ja se oli alussa hirveän kallista. Silloin pohdittiin, ketkä diabeetikot sitä saavat eli kuka jää henkiin ja kuka ei.

Asiasanat

Uusimmat