Uutiset

Lastenpsykiatri kiittelee uutta opasta kouluille: Enää ei tarvitse arpoa, mitä seksuaalinen häirintä on ja miten siihen puututaan

Voimakasta häpeää, syyllisyyttä, nöyryytystä ja pelkoa synnyttävistä aiheista ei ole mukava puhua. Vielä vaikeampaa puhuminen on silloin, jos omille tunteille ja kokemuksille ei löydy sanoja.

-Seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus ovat perinteisesti olleet tabuaiheita. Ja kun aikuisilla ei ole olemassa sellaista puhekulttuuria, jossa aiheista voisi puhua luontevasti, myös lapsille välittyy sellainen viesti, että näistä asioista ei kuulukaan puhua, toteaa lastenpsykiatri ja Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore.

Toisin sanoen Cacciatore on sitä mieltä, että aikuisten kyvyttömyys keskustella seksuaalisuudesta on aiheuttanut sen, että lapsetkin vaikenevat.

Tämä selittää varmasti osittain esimerkiksi sitä, miksi nyt julkisuuteen nousseista Helsingin Kallion lukion sekä turkulaisen Puolalanmäen yläkoulun tapauksista vaiettiin niin pitkään.

-Lapsille suunnatuissa kyselyissä on aina tullut esille se, että heillä on hirveän suuri kynnys puhua kaltoinkohtelusta. Erityisen alttiita kaltoinkohtelulle ja alistamiselle ovat epävarmat, yksinäiset lapset ja nuoret, joilla on ollut jo ehkä aikaisemmin kaltoinkohtelukokemuksia, Cacciatore sanoo.

-Tästä syystä on ilman muuta aikuisten ja kasvattajien tehtävä ottaa nämä asiat esille ja opettaa lapsille, mikä on sopivaa ja mikä ei, hän jatkaa.

Hiljaisuuden kulttuuriin on tulossa muutos

Käytännössä kouluilla on jo nyt ollut lain mukaan velvollisuus laatia toimintasuunnitelma sen varalle, että kouluissa esiintyy häirintää.

Nykyinen opetussuunnitelma myös perustuu ihmisoikeuksien sekä koskemattomuuden kunnioittamiseen, ja eri oppiaineiden sisällöissä muun muassa nostetaan esille turvallista arkea ja hyvinvointia korostavia kohtia.

Ministeriö ja Opetushallitus ovat kuitenkin huomanneet, että noin 12 prosentilla peruskouluista ja noin viidenneksellä lukioista on puuttunut suunnitelma seksuaalisen häirinnän ehkäisylle kokonaan.

Muun muassa näistä syistä Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisivat tiistaina oppaan, joka on suunnattu ensisijaisesti opetushenkilökunnalle ja kouluissa työskenteleville.

-Tämä lakeja ja säädöksiä koskeva opas on hirveän paljon selkeämpi ja merkittävämpi koulujen työkalu kuin aikaisemmat välineet. Enää ei tarvitse itse etsiä, pohtia ja arpoa, mitä seksuaalinen häirintä on ja miten siihen koulussa puututaan, Cacciatore sanoo.

Käytännössä oppaan tarkoituksena on neuvoa, kenen puoleen pitää kouluissa kääntyä, jos oppilas kertoo esimerkiksi kokevansa häirintää.

Opas myös neuvoo tekemään rikosilmoituksen, jos koulussa ilmenee mahdollisia seksuaalirikoksia.

Muistettava myös hellyys ja läheisyys

Siinä missä uusi opas on Cacciatoren mukaan hyvä lähtökohta häirinnän tunnistamiselle ja siihen puuttumiselle, lastenpsykiatri muistuttaa myös seksuaalisuuteen liittyvistä positiivisista puolista.

-Seksuaalisuus, läheisyys, hellyys, koskettaminen ja turvallisuus ovat myös ihania asioita. Olisi todella tärkeää, että niin vanhemmat kuin ammattilaisetkin osaisivat puhua seksuaalisuudesta myös oikeuden, ilon ja turvallisuuden kautta, jotta seksuaalisuus, läheisyys ja aikuisuus eivät leimaudu asioiksi, joihin liittyy ainoastaan väkivaltaa ja kaltoinkohtelua.

Cacciatore onkin sitä mieltä, että jo varhaiskasvatuksesta lähtien lapsille pitäisi opettaa seksuaali- ja kehotunnekasvatusta niin, että siitä olisi vastuussa asiaan koulutettu opettaja.

Näin lapsi oppisi jo varhain mallit siitä, miten kehoa saa koskettaa ja kohdella sekä miten siitä saa puhua.

Historia on osoittanut, että seksuaalikasvatus ja siihen liittyvät turvataidot jäävät helposti muun opetuksen varjoon, ellei niitä ole annettu selkeästi jonkun opettajan vastuulle.

Ennen kuin terveystieto tuli Suomessa omaksi oppiaineekseen yläkouluissa, seksuaalikasvatuksen tilanne oli huono. Nyt yläkouluissa seksuaalikasvatuksesta vastaa terveystiedon opettaja.

Alakouluissa sen sijaan näkyy edelleen koulutuksen, mallien ja ohjeiden puutteen lisäksi myös ammattilaisten varovaisuus suhteessa vanhempiin.

Cacciatoren mukaan opettajakunnassa usein pelätään esimerkiksi vanhempien reaktiota, eikä siksi uskalleta ottaa asioita puheeksi tai aloittaa seksuaalikasvatusta alaluokilla.

Opetushallituksen ja ministeriön uuden oppaan tavoitteena onkin tuoda muutos tähän kulttuuriin ja tarjota välineet sekä seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseen että selkeämpään seksuaalikasvatukseen.

Hyödyllisiä linkkejä oppaasta

Ei meidän koulussa on tasa-arvovaltuutetun kampanja ja oppituntimateriaali oppilaitoksissa tapahtuvaa seksuaalista häirintää vastaan: www.eimeidankoulussa.fi

Hei, mitä minussa tapahtuu? on lapsen seksuaaliterveys -juliste alakouluille, ja se löytyy Väestöliiton verkkosivuilta: www.vaestoliitto.fi

Koulun terveyskirjasto tukee nuorten terveys- ja elämäntaitojen oppimista. Sen kohderyhmänä ovat erityisesti 13–19-vuotiaat nuoret ja heidän kanssaan toimivat aikuiset: www.koulunterveyskirjasto.fi

My space, not yours! on menetelmäopas seksuaalisen häirinnän ja väkivallan ilmiöiden käsittelemiseen nuorten kanssa. Se on kehitetty VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:n kanssa: www.violary.fi

Opitaan yhdessä!
on sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus -opas opettajille: www.seta.fi

Väestöliiton verkkosivusto
, josta löytyy menetelmiä seksuaalikasvatukseen ammattilaisille ja vanhemmille: www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic