Uutiset

Lastensuojeluun on tehty lukuisia muutoksia, mutta kaikkia tragedioita ei voi estää

Lastensuojelun kehittämiseksi on tehty lukuisia eri toimenpiteitä vuoden 2012 jälkeen.

Tuolloin asetettiin työryhmä selvittämään lastensuojelun tilaa Suomessa. Selvitystyö käynnistettiin sen jälkeen, kun kahdeksanvuotias Vilja Eerika kuoli isänsä ja äitipuolensa kohtelun seurauksena.

Tapaus herätti paljon kritiikkiä lastensuojelua kohtaan ja toi kaksi tuomiota tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Oikeuden mukaan asiassa olisi pitänyt ryhtyä kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin.

Selvitysryhmä antoi vuonna 2013 julkaisemassaan loppuraportissa 54 ehdotusta. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Maljan mukaan niistä on edennyt suurin osa.

-Selvityksessä todettiin, että lastensuojelulaki sinänsä on ihan hyvä, mutta käytännön lastensuojelutyössä todettiin olevan alueellisia eroja, hän sanoo.

Sen jälkeen painopistettä on pyritty siirtämään yhä enemmän ennaltaehkäisevään tukeen.

-Ajatuksena on ollut se, että pelkkä lastensuojelun uudistaminen ei auta, vaan on vahvistettava myös peruspalveluiden tukea ja sitä, miten niitä on perheille saatavilla, Malja sanoo.

Muutoksia on esimerkiksi tehty siihen, että vuoden 2015 alun jälkeen lapsiperheiden on ollut helpompi saada kotipalvelua myös ilman lastensuojelun asiakkuutta. Lastensuojelun määräaikoja on alettu seurata tarkemmin ja niiden toteutumisen valvontaa on parannettu.

Lisäksi lakiin tuotiin laaja ilmoitusvelvollisuus niihin tilanteisiin, joissa epäilys lastensuojelun tarpeesta herää.

-Suomi ei todellakaan ole ollut toimettomana vuoden 2012 jälkeen, sanoo lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Kaikkea ei voi estää

Porvoossa eilen tapahtuneen kolmevuotiaan lapsen puukotus on jälleen herättänyt keskustelua lastensuojelun tilasta.

Malja huomauttaa, että lapsen turva ei ole aina pelkästä lastensuojelusta kiinni.

-Lasten suojeleminen on monen yksittäisen tekijän summa, eikä millään yksittäisellä lailla voi estää kaikkia tragedioita. Lastensuojelun tehtävä on tulla apuun, jos lapsi ei muuten saa riittävästi turvaa ja suojaa.

Kurttila sanoo, ettei Porvoon tapahtumia voi pitää merkkinä yhteiskunnan epäonnistumisesta.

-Yhteiskunta tekee paljon, mutta kaikki ei ole estettävissä, koska viime kädessä yksilöllä on vastuu teoistaan. Silti pitää miettiä, mitä vielä voitaisiin tehdä paremmin ja mitä on vielä tunnistamatta, hän sanoo.

Kurttila nostaa esiin yhden asian, joka vaatisi enemmän huomiota. Kasvatus- ja perheneuvontaa aviokriisi- ja parisuhteiden kariutumistilanteissa tulisi kehittää.

-Sitä ei ole riittävästi saatavilla eikä sitä riittävästi tarjota. Apua pitäisi pystyä saamaan ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin tilanne etenee kriisiksi, hän sanoo.

Kurttilan mukaan tämä liittyy myös tilanteisiin, joissa lapsi kokee, että suhteet vanhempiin eivät ole kunnossa.

-Silloin toimet monesti kohdistuvat nuoriin eivätkä vanhempiin, vaikka ongelmat ovat kasvuympäristössä eikä nuoressa.

Asiasanat