Uutiset

Libanonin vaaleissa naapurimaat olivat isossa roolissa

Tärkein tulos oli, että vaalit pidettiin.

Libanonin parlamenttivaalit oli määrä järjestää jo vuonna 2013, mutta naapurimaa Syyrian vajottua sekasortoon ovat Libanonin poliitikot olleet varpaillaan.

Vaaleja siirrettiin kaksi kertaa, ja vihdoin sunnuntaina libanonilaiset pääsivät uurnille. Edellisen kerran se tapahtui vuonna 2009.

Mitään mullistavaa ei ollut ääniuurnilla odotettavissa, sillä moniuskontoisen Libanonin tärkeimmät paikat on tarkkaan jyvitetty. Presidentin on oltava maroniittikristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen shiiamuslimi. Varapresidentti on ortodoksikristitty.

Parlamenttipaikat tasan kahtia

Libanon perustuslain mukaan parlamentin 128 paikkaa jaetaan tasan kahtia kristittyjen ja muslimien välillä. Vaalitaisto tapahtuu uskontokuntien sisällä.

Suurin mielenkiinto kohdistui siihen, saako Hizbollah shiiojen äänistä aiempaa suuremman osuuden.

Hizbollah on shiiojen äärijärjestö, joka saa rahoitusta Iranista ja joka taistelee Syyriassa presidentti Bashar al-Assadin tukena. Länsimaat pitävät sitä terroristijärjestönä.

Iranilla ja Syyrialla on ollut paljon sananvaltaa Libanonin shiiojen keskuudessa. Samalla tavoin on sunnimuslimien alueellinen suurvalta Saudi-Arabia vaikuttanut Libanonin sunnipuolueiden toimintaan.

Pääminisetrin merkillinen näytelmä

Viime syksynä Libanonin politiikassa näyteltiin merkillinen episodi, kun sunneihin kuuluva pääministeri Saad al-Hariri ilmoitti sekavassa tv-viestissään Saudi-Arabiassa, että hän eroaa pääministerin virasta koska ei uskalla salamurhan pelossa palata kotimaahansa.

Saad al-Haririn isä, pääministeri Rafik al-Hariri tapettiin pommiattentaatissa Beirutissa vuonna 2005. Iskun jäljet johtivat Syyriaan ja Hizbollahiin.

Saad al-Hariri palasi kuitenkin pari viikkoa myöhemmin Beirutiin ja otti myös pääministerin salkun uudelleen vastaan.

Tapahtumien tausta jäi hämäräksi, koska päinvastoin kuin isänsä, Saad al-Hariri on luovinut verrattain hyvin Libanonin poliittisessa tiheikössä ja on tullut juttuun myös Hizbollahin kanssa.

Suvut hallitsevat puolueita

Libanonin puolueet on perustettu usein jonkun voimakkaan poliittisen persoonan ympärillä. Sukudynastiat ovat syntyneet, kun suvun jälkeläiset ovat jatkaneet puolueen ja valtion johtotehtävissä.

Äänestäjät katsovat ehdokkaiden sukunimiä, vaikka vaaliteemoista ei tälläkään kertaa olisi ollut pulaa.

Libanonissa on 1,5 miljoonaa syyrialaista pakolaista, joiden liikkumista on paikoittain rajoitettu voimakkaasti.

Libanonin valtio on pahasti velkaantunut. Se on riippuvainen ulkolibanonilaisten rahalähetyksistä ja suojelijavaltioiden avustuksista.

Jätekriisi yhä ratkaisematta

Vuonna 2015 puhkesi Beirutissa jätekriisi, kun maan suurin jätekeskus suljettiin ja haisevat jätekadut täyttivät Beirutin kadut. Ongelmaa ei ole vieläkään saatu kunnolla ratkaistua.

Sähkökatkokset ovat alituinen riesa, ja korruptio on syvään juurtunut.

Libanonin parlamenttivaalien tuloksia voi odottaa joko maanantaina tai tiistaina.

Sukudynastiat

Libanon on poliittisten sukudynastioiden luvattu maa.
Nykyinen pääministeri, upporikas liikemies Saad al-Hariri on sunnimuslimi. Hänen isänsä Rafik al-Hariri oli myös pääministeri.
Nykyinen ulkoministeri Gebran Bassil on maroniittikristitty, puolueensa puheenjohtaja ja presidentti Michel Aounin vävypoika.
Samy Gemayel on toisen maroniittipuolueen johtaja. Hänen isänsä Amine Gemayel oli presidentti vuosina 1982–88.
Kolmas maroniittijohtaja on nimeltään Suleiman Frangieh. Hänen isänsä Tony Frangieh johti Libanonin sisällisodassa yksityistä miliisijoukkoa ja tapettiin vuonna 1978 isossa joukkomurhassa. Hänen isoisänsä, Suleiman Frangieh senior oli presidentti vuosina 1970–76.
Shiiamuslimien alalahkon, druusien vaikutusvaltaisin puolue PSP on ollut Jumblattin perheen läänitys. Taymour Jumblatt ottaa pian ohjat isältään Walid Jumblattilta.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic