Uutiset

Libanonissa ei ole vallankumousta, hallituksen ero on vain pieni askel – Muutosten tiellä seisoo vielä muun muassa "kaksi kolmesta presidentistä"

Libanonin hallitus erosi maanantaina mielenosoitusten paineessa. Viime viikon tiistain räjähdys Beirutin satamassa laukaisi laajat mielenosoitukset, joiden taustalla on Libanonin vuosikausia jatkunut korruptio, huono hallinto ja keskiluokan köyhdyttänyt talouden romahdus.
Libanonin pääministeri Hassan Diab (oikealla) antoi hallituksen erokirjeen maan presidentti Michel Aounille maanantai-iltana. Kuva: epa08597121
Libanonin pääministeri Hassan Diab (oikealla) antoi hallituksen erokirjeen maan presidentti Michel Aounille maanantai-iltana. Kuva: epa08597121

Libanonin hallituksen maanantainen eroilmoitus ei automaattisesti johda maassa uusiin vaaleihin.

Hallituksen kaatumisen jälkeen maassa on tyypillisemmin sovittu valtablokkien kesken uudesta pääministeristä, jonka johdolla on neuvoteltu uusi hallitus.

Nämä neuvottelut ovat yleensä kestäneet monia kuukausia. Mielenosoitusten ja uudistusvaatimusten keskellä pitkä neuvottelu saattaa olla hallinnolle nyt taktinen valinta, arvioi Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

– Hidastustoimenpiteet ovat aiemminkin olleet johdon tapa viedä puhtia pois vaatimuksilta.

Nykyinen hallitus jatkaa toistaiseksi virkamieshallituksena.

Muutos edellyttäisi lisää eroamisia

Mielenosoittajat tuskin tyytyvät hallituksen eroamiseen.

Huonoon hallintoon ja korruptioon kyllästyneet mielenosoittajat vaativat poliittisen järjestelmän laajaa uudistusta, johon uudet vaalit eivät ole vastaus.

Juusola toteaa, että uudistuksia tuskin saadaan aikaan, jos uusi hallitus ei ole nykyistä itsenäisempi Libanonin perinteisistä valtablokeista.

– Uudistuksien olisi helpompi nähdä toteutuvan, jos hallituksessa olisi nykyjärjestelmän ulkopuolisia henkilöitä, jotka eivät ole nykyisten poliittisten mafioiden sätkynukkeja.

Libanonissa on paikallisen sanonnan mukaan kolme presidenttiä – varsinainen presidentti, pääministeri ja parlamentin puhemies – jotka ovat maan poliittisen järjestelmän suurimmat vallankäyttäjät.

Presidentti Michel Aoun ja jo vuodesta 1992 parlamentin puhemiehenä istunut Nabih Berri ovat niin ikään esteistä uudistusten tapahtumiselle maassa. Mielenosoittajat ovat vaatineet myös heidän eroaan.

Berri ja Aoun käyttävät asemiensa lisäksi valtaa myös epävirallisina puoluejohtajina. Kaksikko on Juusolan mukaan selvin symboli Libanonin nykyiselle järjestelmälle ja valtaeliitille.

– Aitoa muutosta on vaikea kuvitella, jos tämä kaksikko ei väisty syrjään, Juusola sanoo.

Ei vallankumousta

Tähänastista tilannetta ei Juusolan mukaan voi vielä pitää vallankumouksena.

Se edellyttäisi esimerkiksi presidentin ja parlamentin puhemiehen kampeamista pois asemistaan. Nyt nähdyt mielenosoitukset eivät nekään ole niin suuria, että voisi puhua varsinaisesta vallankumouksesta. Mielenosoituksissa on ollut enintään muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Libanonin tulevan suunnan määrittää Juusolan mukaan mielenosoitusten laajuus ja voimakkuus.

– Hallituksen erolla ei yksinään ole paljoa merkitystä. Tulevaa ajatellen olennainen kysymys on, paljonko ihmisiä menee kaduille.

Valtaeliitti ei takuulla luovu maassa vallasta helpolla, joten Juusola ennakoi, että Libanonissa nähdään tulevina viikkoina mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic