Uutiset

Luonnonsuojelija ja toisinajattelija Pentti Linkola on kuollut – Menehtyi 87-vuotiaana

Kalastaja, kirjailija, radikaali, kehityskriitikko, ornitologi ja ympäristöfilosofi oli jo 1960-luvulla piikki jatkuvaan kasvuun uskoneen kulutusyhteiskunnan lihassa.
Tällaisena villapaitamiehenä suomalaiset muistavat Pentti Linkolan. Kuva on vuodelta 2003. Kuva: Eetu Sillanpää
Tällaisena villapaitamiehenä suomalaiset muistavat Pentti Linkolan. Kuva on vuodelta 2003. Kuva: Eetu Sillanpää

Suomen kenties tunnetuin toisinajattelija ja toisintoimija Pentti Linkola on kuollut 87-vuotiaana. Asiasta kertoi ensimmäisenä noin kello 12.30 Yle, jolla tiedon vahvisti Linkolan tytär Leena Linkola. Hän ei halua kommentoida asiaa enempää.

On surullinen sattuma, että Linkolan lähtö osui koronapandemian aikaan.

Monessa suomalaisessa keskustelussa on näinä aikoina mainittu hänen nimensä, sillä yksi linkolalaisista pääteeseistä nojasi tarpeeseen vähentää väestönkasvua voimakkaasti. Hän korosti maapallon liikakansoitusta elämän jatkumisen suurimpana uhkana jopa siinä määrin, että tautiepidemiat eivät ole tulevaisuuden näkökulmasta haitallisia – pikemminkin päinvastoin.

Linkolan mielestä ihmiskuntaa kohtaavat katastrofit ovat ainoa keino pelastaa maailma ekologiselta tuholta.

Ei kyennyt sisätöihin

Kaarlo Pentti Linkola syntyi Helsingissä 7. joulukuuta 1932.

Hänen isänsä Kaarlo Linkola oli itäsuomalaiseen Collanin sukuun kuulunut Helsingin yliopiston rehtori, kasvitieteen professori ja luonnonsuojelun edistäjä. Laboranttiäiti Hilkka Linkola (o.s. Suolahti) oli puolestaan Palander-Suolahden sukua ja Helsingin yliopiston kanslerin Hugo Suolahden tytär.

Niistä lähtökohdista oli luonnollista, että helsinkiläispoika lähti opintielle ensin Suomalaiseen yhteiskouluun ja sitten Helsingin yliopistoon opiskelemaan eläin- ja kasvitiedettä.

Yllättävää oli, että opinnot päättyivät jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Linkola totesi olevansa ulkoilmaihminen, joka ei kykene sisätöihin. Niinpä hän muutti 1950-luvulla maalle ja ryhtyi ammattikalastajaksi sekä vapaaksi luonnontutkijaksi.

Armeijan käynyt pasifisti

Suomen johtavaksi toisinajattelijaksi Pentti Linkola profiloitui jo 1960-luvun alussa. Silloin hän julkaisi yhdessä Suomen sadankomitean kanssa pamfletin Isänmaan ja ihmisen puolesta: Mutta ei ketään vastaan.

Siinä hän puolusti voimakkaasti pasifismia ja aseistakieltäytymistä. Itse hän oli kuitenkin käynyt armeijan ja oli arvoltaan alikersantti.

Perässä seurasivat suuremman huomion saaneet kirjoituskokoelmateokset Unelmat paremmasta maailmasta (1971), Toisinajattelijan päiväkirjasta (1979) ja Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1989). Kaikissa niissä hän kantoi huolta maapallon ekologisesta tilasta.

Linkola oli vihreän liikkeen alkuaikoina mukana myös Koijärvi-protestissa. Suoran toiminnan miehenä hän osoittautui kuitenkin liiankin radikaaliksi vihreäksi – jopa ekofasistiksi. Pian hän erkani liikkeestä.

Aktiivinen lintutieteilijä

Vähemmälle huomiolle suuren yleisön tietoisuudessa jäi Pentti Linkolan lintutieteellinen ammattitaito.

Hän julkaisi yhdessä Olavi Hildénin kanssa Suuren lintukirjan jo 23-vuotiaana vuonna 1955. Myöhemmin hän oli 1960-luvulla yksi kirjoittajista suurteoksessa Pohjolan linnut värikuvissa.

Linkola myös rengasti lintuja yli 60 vuoden ajan. Vuonna 1974 Luonnontieteellisen keskusmuseon alainen Rengastustoimisto palkitsi hänet vuoden rengastajana.

Kalasti vanhoin menetelmin

Linkola oli kalastaja. Hän sai ennen eläkkeelle jäämistään pääelinkeinonsa verkkokalastuksesta Päijänteellä, Suomenlahdella, Keiteleellä, Mallasvedellä ja Vanajavedellä. Kalastus painottui talvikausiin ja käsityömenetelmiin. Hän vältti moottorikäyttöisiä apuvälineitä.

Vuosina 1961-1975 Linkola oli naimisissa Aliisa Linkolan (o.s. Lummes) kanssa. Avioliitossa syntyi kaksi tytärtä.

Yksi syy avioeroon oli toimeentulon heikkeneminen ja raskas ammattikalastus, jota mies halusi silti vääjämättä jatkaa.

Linkola sairastui 1990-luvun lopulla ykköstyypin diabetekseen. Hän kertoi myös joutuneensa käyttämään mielialalääkkeitä vaikean kliinisen depression hoitoon.

Liittyi takaisin kirkkoon

Vaikka Linkolan mielipiteet jakoivat kansaa – suurin osa suomalaisista todennäköisesti piti niitä liian radikaaleina – hänen kannanottojaan kuunneltiin.

Toisinajattelijaa arvostettiin ja tavallaan myös tarvittiin, mistä kertoo esimerkiksi hänen suosionsa Helsingin Sanomien vuonna 2014 tekemässä lukijaäänestyksessä. Siinä kysyttiin Suomen kansallisaarteita, ja Pentti Linkola sijoittui neljänneksi.

Itsekin hän osasi pohtia ja kyseenalaistaa omia mielipiteitään. Hän esimerkiksi eroksi nuorena kirkosta, mutta liittyi siihen takaisin 2010-luvulla.

Perintö tuleville sukupolville

Linkolan konkreettinen perintö tuleville sukupolville on hänen vuonna 1995 perustamansa Luonnonperintösäätiö, jonka yli 1000 hehtaarin suojelualueista osa sijaitsee Kanta-Hämeessä.

Suojelualueisiin kuuluu muun muassa Tahjanjärvi Tammelassa, Sammalinen Jokioisilla ja Lahnavuori Humppilassa.

Säätiön omistamilla, pääosin lahjoitusvaroilla ostetuilla mailla ei harjoiteta minkäänlaista metsänhoitoa tai maataloutta.

Juttua on päivitetty 5.4. klo 14:35: lisätty tietoa Luonnonperintösäätiöstä.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

26.5.2020

Fingerpori

comic