Maakuntien ICT-ratkaisut vaativat työtä jo nyt – Alan osaajapulaan alettava etsiä keinoja hyvissä ajoin
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta eli sotea on valmisteltu laskutavasta riippuen kymmenkunta vuotta. Tuoreessa hallitusohjelmassa uudistuksen pohjaksi tulee 18 itsehallinnollista maakuntaa.
Uudistuksella pyritään turvaamaan kansalaisille yhdenvertaiset sote-palvelut oikea-aikaisesti. Tavoitteeksi on asetettu perusterveydenhuollon palvelujen vahvistaminen, tietojärjestelmien kehittäminen sekä uusien teknologioiden ja tietovarantojen tehokas hyödyntäminen.
Paine sote-tietojärjestelmien modernisoimiseksi on kova. Kansallisella tasolla puhutaan satojen miljoonien uudistustyöstä.
Sote-palvelujen ja -rakenteiden uudistaminen edellyttää merkittäviä panostuksia alueellisten ja kansallisten tietotekniikkaratkaisujen rakentamiseksi. Maakunta tarvitsee alueelliset ICT-ratkaisut ja yhteiset hallinnon ja soten tietojärjestelmät.
Lisäksi organisaatioiden välinen tietojen liikkuvuus ja kansalaisten sähköiset palvelut edellyttävät liitynnät kansallisiin tietojärjestelmiin kuten Kanta-palveluihin.
Maakuntauudistus on ICT-näkökulmasta monimutkainen. Maakunnat lähtevät liikkeelle hyvin erilaisista tilanteista. Väestöltään pienemmissä maakunnissa yhteisissä ratkaisuissa ollaan pidemmällä. Esimerkiksi Kainuu ja Keski-Pohjanmaa hyödyntävät maakunnan laajuisesti yhteisiä ICT-ratkaisuja ja sote-tietojärjestelmiä.
Haasteet ovat merkittävät suurissa maakunnissa, jotka lähtevät liikkeelle hajanaisesta tilanteesta. Esimerkiksi Pohjois-Pohjamaalla on 30 kuntaa ja 19 julkista sote-organisaatiota. Näistä jokaisella on organisaatiokohtaiset ICT-ratkaisut, joiden yhdistäminen on toiminnallisesti ja aikataulullisesti haastavaa.
Valtion on varmistettava uudistuksen ICT-hankkeiden onnistuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa eli riittävää rahoitusta, osaajia ja realistista aikataulua.
Rahoitus on ratkaistavissa, ellei jopa ratkaistu. Hallitusohjelmassa todetaan, että valtio rahoittaa tietojärjestelmien yhteensovittamisen ja valmistelutyön. On muistettava, että tuottavuushyödyt konkretisoituvat viiveellä arkisten toiminnan muutosten kautta.
ICT-osaajien saatavuus on aito ongelma. Suurin osa osaajista tarvitaan nykyisten organisaatioiden toimintaan. Markkinoilta ei saada riittävästi osaajia tekemään yhtäaikaisesti kaikkien 18 maakunnan ICT-uudistusta.
Mielenkiintoista on myös nähdä, miten valmisteluorganisaatiot saavat houkuteltua avainosaajat, jos uudistuksen toteutuminen on epävarmaa tai toteutusaika on epärealistisen lyhyt. Tarvittavan kyvykkyyden ja toimialaosaamisen rakentaminen vie vuosia.
Valitettavasti valtion perustamat ICT-palvelukeskukset eivät ratkaise osaajapulaa.
Hallitusohjelmassa ei ole maakuntien aloittamisaikataulua mutta oletus on, että sote- ja mahdolliset muut palvelut siirtyvät maakunnille vaalikauden aikana eli käytännössä 2023 alkuun mennessä.
Kun huomioidaan lakien valmisteluun kuluva aika, tulisi ICT-ratkaisut kyetä rakentamaan noin kahdessa vuodessa. Aikataulu on liian tiukka.
Hallitusohjelman mukaan uudistus toteutetaan hallitusti ja vaiheistaen. Sote on kuitenkin siirtymässä yhtenä kokonaisuutena, joten kirjaus liittyy lähinnä muiden kuin sote-palvelujen siirtoon. ICT-näkökulmasta jättimäisen soten pirstaleisuus ja organisaatioiden monimutkaiset ICT-ratkaisut muodostavat niin suuret haasteet, että toimintojen yhdistäminen vaatii aikaa ja lisää resursseja.
ICT-alaa pidetään ketteränä, mutta totuus on toisenlainen. Isojen organisaatioiden järjestelmät ovat monimutkaisia ja ajan saatossa osittain ohjaamattomana muotoutuneita möhkäleitä, joiden muuttaminen on todella vaikeaa erityisesti lyhyessä ajassa.
Hallitusohjelma ratkaisee yhden kolmesta haasteesta eli rahoituksen. Miten ratkaistaan osaajapula ja aikataulu?
Edellisen lakivalmistelun kokemusten mukaan haasteeksi muodostuu aika ennen lakiesitysten hyväksyntää. Lakien hyväksymisen jälkeen jäävä ICT-ratkaisujen rakentamisaika uhkaa jäädä lyhyeksi.
Nyt kuluva aika ennen lakien hyväksyntää tulisi hyödyntää mahdollisimman hyvin. Ratkaisu voi olla kuntien vapaaehtoinen yhteistyö, joka edellyttäisi sopimista ja koordinaatiota. Nyt tarvitaan kansallista rahoitusta näihin ponnistuksiin.
Lääke ICT-osaajapulaan olisi toimintojen siirtyminen vaiheittain maakuntaan. Tällöin ICT-muutoksia ei tarvitsisi tehdä yhtenä ajanhetkenä kaikissa maakunnissa.
Suunnitelmallinen vaiheistaminen vähentää oleellisesti laajojen häiriöiden riskiä, jotka toteutuessaan aiheuttavat haittaa myös asiakkaille.
