Uutiset Helsinki

Merenpohjan öljyriskejä ei vieläkään tunneta kunnolla – “Ellei mitään tehdä, sattuu varmasti iso päästö”

Syke arvioi Suomen aluevesillä olevan pari tusinaa ympäristölle erityisen riskialtista hylkyä. Uudessa tutkimushankkeessa niitä kartoitetaan entistä tarkemmin. Samalla laitetaan kohteita tärkeysjärjestykseen sekä valmistellaan öljynpoisto-operaatioita.
Vartiolaiva Turvan kauko-ohjattava vedenalaisrobotti eli rov tutkii uudessa hankkeessa myös ympäristölle vaarallisia hylkyjä. Taustalla (vas.) siintää Köning Luisen sijaintia osoittava merkki. Kuva: Jami Jokinen
Vartiolaiva Turvan kauko-ohjattava vedenalaisrobotti eli rov tutkii uudessa hankkeessa myös ympäristölle vaarallisia hylkyjä. Taustalla (vas.) siintää Köning Luisen sijaintia osoittava merkki. Kuva: Jami Jokinen

Mustavalkoisessa videokuvassa erottuu Suomenlahden pohjan sedimenttikerrostumia, todennäköistä bakteerikasvustoa ja mössöiseksi muuttunut kalaverkko tai trooli. Levää ei 40 metrin syvyydessä näy.

– Tuonne ei päivä paista, naurahtaa nuorempi merivartija Sami Paakkarinen, joka tarkkailee kauko-ohjattavan vedenalaisrobotin eli rovin lähettämää kuvaa vartioalus Turvan vedenalaistoimintojen keskuksessa.

Pian silmä erottaa näytöltä myös tasaisempaa pintaa, niittejä ja kaiteita, joista hahmottuu lopulta myös aluksen muoto.

Tässä lepää miinalaivaksi muutettu kylpyläalus Königin Luise mahdollisine ympäristöriskeineen.

Hyvin tutkittu on poikkeustapaus

Helsingin edustalle vuonna 1941 uponnut alus on tosiasiassa tuttu ja tutkittu, ja siksi tiedetään, että se ei ole erityinen öljyriski. Aluksen säiliöt räjähtivät sen törmättyä miinaan.

– Tutkimme hylyn keväällä, jolloin selvisi, ettei siinä todennäköisesti ole enää öljyä, kertoo ryhmäpäällikkö Jorma Rytkönen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Kohde valittiin helposti saavutettavana lehdistötilaisuutta varten. Aivan vaaraton hylky ei silti ole, sillä sen miinanraivauslaitteistossa on yhä kahdeksan kiloa elohopeaa. Ekosysteemille haitallinen raskasmetalli olisi syytä saada ylös merestä.

Königin Luise on ennemmin poikkeus kuin sääntö. Hylkyjen ympäristöriskejä joudutaan vielä paljolti arvailemaan, sillä tarkkaa tutkimustietoa on vähän.

– Usein riskiä on vaikea arvioida etukäteen, ennen kuin hylky on kunnolla tutkittu. Kukaan ei aina tiedä, paljonko öljyä on hulahtanut mereen uppoamishetkellä ja paljonko on jäljellä.

Jopa satoja tonneja öljyä

Syken rekisteriin on kirjattu Suomen aluevesiltä peräti tuhatkunta hylkyä, joissa saattaa olla öljyä.

Erityisen merkittäviä riskikohteita on Rytkösen arvion mukaan pari tusinaa. Kussakin saattaa olla öljyä sata tai jopa useita satoja tonneja.

Kaikkia hylkyjä ei ole vielä edes löydetty. Harrastajasukeltajilta tulee edelleen tietoa uusista löydöistä ja esimerkiksi Suomenlahden kaasuputkihankkeet ovat tuoneet tietoon kymmeniä “uusia” hylkyjä.

Toisaalta kaikkia uponneiksi tiedettyjä aluksiakaan ei ole paikallistettu. Sellainen on esimerkiksi Hangon evakuointiin toisessa maailmansodassa osallistunut tankkilaiva, joka ei koskaan saapunut määränpäähänsä Pietariin.

– Se voi olla yhtä hyvin Venäjän Seurasaaren edustalla tai meidän vesillä, miettii luutnantti Arthur Heickell Rajavartiolaitokselta.

Pohjalla voi jo odottaa katastrofi

Monissa hylyissä öljy on toistaiseksi hyvässä tallessa, sillä Rytkösen sanoin “saksalainen teräs on hyvää”.

– Jos mitään ei tehdä, on varmaa, että ennen pitkää tapahtuu iso päästö. Se on fyysinen tosiasia, Rytkönen sanoo.

Oikeastaan on mahdollista, että sellainen on jo tapahtunut.

Hylyistä mahdollisesti vapautuneen öljyn liikkumista ja kertymistä ei tarkkaan tunneta. Raskas polttoöljy jäänee pohjaan, eikä pahastakaan vuodosta välttämättä näy merkkejä meren pinnalla.

– Jossakin voi olla laaja alue pohjaa kontaminoitunut (pilaantunut), mutta me emme vielä tiedä sitä.

Raskas polttoöljy ei ole edes pahin öljylaatu. Pohjaan on päätynyt esimerkiksi merieliöstölle erityisen haitallista, voimakkaasti karsinogeenistä eli syöpää aiheuttavaa turbiiniöljyä.

Viranomaiset ja yritykset yhteistyöhön

Uudessa tutkimushankkeessa tietoa ja tietotaitoa yritetään lisätä roimasti.

Ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelmaan kuuluva neljän miljoonan euron hanke kartoittaa riskikohteita sekä kehittää niiden tutkimukseen liittyviä menetelmiä.

Käytännössä kartoitusta tekevät Merivartiosto, Rajavartiolaitos, Traficom ja Syken tutkimusalus Aranda muiden töidensä ohessa. Lisäksi Ilmatieteen laitoksen vedenalaiseen liituriin on hakittu merivedestä öljyjä “haistava” laitteisto.

Yhteistyötä tehdään myös kansainvälisesti muun muassa Itämeren suojelukomissio Helcomissa.

Hankkeessa on lisäksi tarkoitus tyhjentää muutama hylky. Yksi niistä saattaa olla Helsingin edustalle uponnut höyrylaiva Jut’n Feldtmann, jonka ensimmäinen polttoainetankki tyhjennettiin vuonna 2010.

Käytännön operaatioissa ajatuksena on kehitellä malli, jossa viranomaiset ja kaupalliset merialan toimijat voisivat toteuttaa öljynpoistoa eli hylkysaneerauksia yhteistyössä mahdollisimman kustannustehokkaasti.

– Yleensä puhutaan miljoonaluokan hankkeista. Ja jos sukeltajia vastassa on ammuksia tai miinoja, se tulee vielä kalliimmaksi.

Kohteet tärkeysjärjestykseen

Kun lisätietoa kertyy, järjestetään kohteita tärkeysjärjestykseen yhtäältä öljyn määrän ja laadun, toisaalta öljynpoistotoimien vaikeuden perusteella.

– Jos saneerataan ensin helpoimpia kohteita, raha riittää pidempään. Toisaalta vaikeita ja kalliita kohteita ei kannata saneerata turhaan, Rytkönen perustelee.

Tärkeysjärjestykseen vaikuttavat nimittäin myös hylyn ympäristön luontoarvot. Tämä painaa esimerkiksi Saaristomeren kohteilla paljon.

Saaristomeren edusta ja Suomenlahti on alustavasti arvioitu tärkeimmäksi alueeksi. Ympäristöriskejä sisältäviä hylkyjä löytyy kuitenkin Pohjanlahden perukasta saakka.

– Selkämerellä on joitakin tuoreempia hylkyjä, joissa on oletettavasti hyvin paljon öljyä, Rytkönen kertoo.

– Ja Perämerellä hylkyjä on niin matalassa vedessä, että hyvänä jäätalvena ne liikkuvat jään mukana. Se kasvattaa riskejä.

Suurimmat riskit yhä pinnalla

Valtavan öljymääränsä vuoksi nykyinen alusliikenne pysyy Rytkösen mukaan edelleen hylkyjä merkittävämpänä öljynvalvontakohteena. Sitä koskevat myös erilaiset sopimukset, ja Itämerellä tapahtuva onnettomuus olisi saman tien useamman maan yhteinen huoli.

– Mutta vanhoissa hylyissä ei ole omistajuutta, eikä vakuutuksia. Kun ne alkavat vuotaa, se on käytännössä aina valtion ja veronmaksajien ongelma.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat